Nyt TIEDÄN, että olen empaatti. Olen epäillyt sitä pitkään, mutta en ole osannut erottaa, mitkä tunteista on mun omia ja mitkä jonkun muun, mutta nyt on niin selkeä tilanne, että asiasta ei ole mitään epäilystä. Tapailen erästä ihmistä ja tulen sen tavatessani täyteen outoja tunteita, joita olen luullut omikseni. Pelkoja, jännitystä, haluja, hermostuneisuutta.... Hyvin voimakkaita tunteita. Luulin, että ne on MUN tuntemuksia, pelkoja, haluja ja jännityksen kohteita, vaikka ne olikin outoja ja en ole aina sellainen (tai koskaan muulloin). Mutta kun olen jutellut tämän ihmisen kanssa, aloin yhtäkkiä laskea yhteen 1+1 ja tajusin, että ei hemmetti, nää EI OLE mun tunteita! Mä tunnen sen toisen tunteita. Sit sanoin sille, että tunnen sun tunteita ja selitin, mitä tunnen ja mistä asioista, ja se oli ihmeissään, kun kuvasin täysin SEN tunteet.
Nonniin. Eli olen empaatti. Tunnen muiden tunteita. Ja ne voivat vaikuttaa muhun TODELLA voimakkaasti. Esim tässä tapauksessa siitä ihmisestä siirtyy muhun niin paljon kaikkea, että en pysty menemään luennolle vietettyäni hetken sen ihmisen kanssa. Menen aivan sekasin niistä tunteista.
Kuinka valtavan suuri osa mun väsymyksestä ja kaiken maailman jutuista onkaan johtunut siitä, että tunnen muiden tunteita? Miten opin erottamaan, mitkä tunteet on mun ja mitkä jonkun muun? Mistä sen tietää?
Minusta tämä on lahja, koska pystyn tietämään, mitä toinen tarvitsee ja miten siihen on parasta suhtautua jne. Mutta samalla tämä aiheuttaa ongelmia (kuten opiskelukyvyttömyyttä). Haluaisin oppia poistamaan ne tunteet minusta mutta myös vastaanottamaan niitä, jos haluan. Jotenkin oppisi kytkeen päälle ja pois sen kyvyn, tai vastaanottimen.
Mun on alettava tutkia tätä asiaa. Tämä tieto mullistaa elämäni. Se selittää NIIN paljon. Haluan tietää tästä kaiken.
Sitten vielä kognitiivisen ja affektiivisen empatian eroista. Aloin eilen pohtia, että miten ne loppujen lopuksi käytännössä eroaa toisistaan. Sitten tajusin. Affektiivinen empatia tekee sen, että tuntee toisten tunteita tai ainakin tuntee itsessään JOTAIN, kun jollekin muulle tapahtuu jotain. Eli minä esim. en voi tappaa hyttysiä, kun MINUUN sattuu, jos teen niin. En välttämättä tunne hyttysen kipua tai henkistä kärsimystä (onko niitä?), mutta joka tapauksessa empaattinen ihminen tuntee itsensä sisällä jotain, kun jotain tapahtuu jollekin toiselle. Jos esim. astun jonkun jalan päälle, sanon "au". Minuun sattuu henkisesti. Nämä tunteet voi olla kuviteltuja, eli ne ei ole kenenkään toisen tunteita vaan jotain, mitä minä kuvittelen, että joku ehkä tuntee siinä tilanteessa. Mutta ne voi myös olla oikeasti toisen tunteita.
Kognitiivisesti empaattinen voi ymmärtää, että jos teen näin, tuota sattuu, mutta se ei tunne itsensä sisällä MITÄÄN. Se on vain tietoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti