Sosiaalinen status

En voi meikata paljon ja näyttää superseksikkäältä, koska mulla se tarkoittaa heti sitä, että asetun roolin taakse enkä ole oma itseni. Olen vuosien ajan yrittänyt irrottaa tuota alter egoa itsestäni ja kuoria oman itseni sen alta esiin. Mulle se on kulissi ja esitys, jos meikkaan ja olen tosi näyttävä. Kauan sitten olin ihan oma itseni ja opin, että olen sosiaalisesti vastenmielinen ja oksettava, jos olen oma itseni. Aloin opetella rakentamaan itsestäni sellaista versiota, jolla sosiaalinen statukseni nousisi ja miehet pitäisi musta ja olisin sosiaalisesti arvokas. Pystyn ESITTÄMÄÄN näyttävää ja sosiaalisesti tasokasta, mutta totuus on... En tiedä mikä totuus on nyt, kun ollaan aikuisia, koska sosiaalisella statuksella ei ole enää ihan samanlaista valtaa ja voimaa kuin nuorena. Mutta totuus on, että EN kuulu sosiaaliseen kermaan vaan olen sosiaaliselta arvoltani varsin pohjasakkaa. Ulkonäköäni boostaamalla ja pukeutumalla seksikkäästi yms. pystyn ESIINTYMÄÄN sosiaalisesti tasokkaampana kuin oikeasti olen. Kirjoja lukevat asperger-nörtit ei ole sosiaalisesti tasokkaita. Sosiaalisesti tasokkaaksi voi kuitenkin tekeytyä ja luoda sellaisen roolin.


En ole koskaan ennen tajunnut, että jotkut ihmiset ehkä OIKEASTI on sellasia, että ne meikkaa paljon ja keskittyy täysin ulkonäköönsä jne, kuten ne ihmeen aurinkorannan tähtöset yms. Sellaiset ihmiset on niitä OIKEASTI sosiaalisesti tasokkaita.

Oikeasti sosiaalisesti tasokkaat ihmiset on sellaisia, joilla on aika köyhä sisäinen elämä. Tai kai siellä sisällä voi olla paljon kaikenlaista, mutta se on yleensä varmaan aika pinnallista sisältöä. Siis ei mitään valtavia filosofisia rakennelmia tms. Ne on sellasia, joille elämässä tärkeintä on sosiaaliset suhteet ja oma sosiaalinen asema. Ne on hyviä noudattaan normeja, pelaan sosiaalisilla säännöillä, osaavat noudattaa pukeutumisessa koodeja jne.
Ne tytöt, jotka OIKEASTI meikkaa paljon ja huolehtii älyttömästi ulkonäöstä jne. on OIKEASTI sosiaaliselta statukseltaan korkealla ja kuuluu siihen "sosiaalisesti suuntautuneeseen" ihmisrotuun.
Minä en kuulu. Olen sosiaaliselta statukselta täysi paska. Ainakin nuorena olin.


Munlaiset tytöt ei ole kovin kiinnostuneita meikeistä ja tälläytymisestä yms. koska meille sisäinen maailma on tärkein. Olen aika harvinainen poikkeushybridi siinä, että tällaiseksi ihmeen nörttihipiksi ulkonäöllä on ollut mulle suuri merkitys ja olen rakentanut itsestäni oudon sekoituksen tuollaista OIKEASTI sosiaalisesti tasokasta naista ja nörttiä, joka oikeasti olen.

Mutta en ole sellainen näyttävä seksibeibe oikeasti. Nostan sillä vain statustani, koska pelkään, etten kelpaa omana itsenäni. Ja en kelpaakaan. Kaikille. Sosiaalisesti tasokkaimmat pojat ei OIKEASTI varmaan vilkaisisikaan muhun, jos olisin aidosti täysin oma itseni. Ja tosiasiahan on, ettei sellaiset pojat kyllä OIKEASTI edes kiinnosta minua tai sovi minulle, koska niitten päässä ei liiku kauheasti mitään syvällisiä ajatusrakennelmia.


Se vaan on niin. Rikas sisäinen elämä, nörttiys tms. on sosiaalisen kerman vastakohta. Kyseessä on ihan eri ihmistyypit. Toinen menestyy sosiaalisesti super hyvin. Toinen ei. Mutta se toinen voi menestyä muunlaisissa asioissa.

Ja tietysti nämä sosiaalisesti suuntautuneet ihmiset voivat olla hyvin älykkäitä, mutta he käyttävät sitä älyään sitten jotenkin erilailla, ei-nörtteihin asioihin.

Pitäisi pohtia ja laatia jokin perinpohjainen määritelmä siitä sosiaalisesti suuntautuneesta, pinnallisesta ihmistyypistä, että osaisi puhua asiasta paremmin. Mutta ne on niitä, jotka koulussa suuntautuu urheiluun ja kaikkeen, mikä nyt sillä hetkellä sattuukaan olemaan IN tai muotia tai suosittua, pukeutuvat sen hetkisen tyylin mukaisesti ja no, niille on luontaista seurata kaikkea SUOSITTUA ja omaksua se osaksi omaa itseä. Ja sitten he ovat suosittuja. Se on joku ihmeen kehä. Kuka määrittelee alunperin sen, mikä on suosittua ja in?

En tajua tuollaisesta mitään. Miksi ei voi etsiä vastauksia SISÄLTÄÄN?

Varmaan voi, mutta jos ohjautuu vahvasti sisältäpäin, voi olla VARMA, että on sosiaalisesti aivan OUT ja perseestä.

Ihme maailma.

Sen olen oppinut, että sosiaalinen arvo on eri asia kuin IHMISARVO. Tiedän, että sosiaalinen arvoni on melkoisen paska. Sosiaalisesti olen aika epäonnistunut yksilö. Mutta monella muulla tavalla olen tosi huippu tyyppi ja hieno ihminen ja MINÄ pidän itsestäni, vaikka en varmastikaan miellytä norminmukaisia ihmisiä ja ole IN. Silti on tosi vaikea arvostaa itseään, jos sosiaalinen arvo on paska, koska silloin muiden ihmisten peili heijastaa koko ajan itselle viestiä: "olet paska, olet paska". Se on aivopesua. Siinä erinomaisen helposti uskoo sitten olevansa paska. Vaikka ei ole. Sosiaalisesti voi olla, mutta ei muuten.