Kaikki on hyvin jännittävää! En todellakaan kuvitellut, että voisin valaistua vielä tämän elämän aikana. Voi olla, etten valaistukaan (vapaudu egosta), mutta olen selvästi siirtynyt lähemmäs kyseistä päämäärää ja valmis etenemään kasvussani. Vielä muutama kuukausi sitten en voinut kuvitellakaan, että pystyisin luopumaan egostani. Tai oikeastaan, vielä muutama viikko sitten. Mutta itseasiassa huomaan nyt useita merkkejä, jotka kertovat siitä, että alitajuisesti muutosprosessi on ollut käynnissä jo aika kauankin. Ja se nimenomaan on jännittävää! Miten tietämättäni olen alkanut luopua egosta jo ennen kuin aloin tehdä sitä tietoisesti.
Se, miksi olen ajautunut identiteettikriisiin, johtuu juuri siitä, kuten nyt ymmärrän, että olen alkanut luopua egosta eikä minulla ole ollut mitään tilalle. Saavuin vaiheeseen, jossa aloin kyseenalaistaa tekemiäni valintoja, tavoitteita, minuuteni osia, koska, tiedostamattani, aloin tajuta, että ne eivät ole todellista minua vaan vääristyneitä egon osia. Egon haluja.
Absurdia on sekin, että kuvittelin jo olevani aika valaistunut ja viisas ja henkisesti kehittynyt olento ja nyt tajuan, että en todellakaan ole ollut vaan lähinnä ameeban tasolla. Täysin egon vallassa, egon orja. Pelkkää egoa egoa egoa.
Pidän artikkelista Enlightenment is a failure. Valaistuminen on egon käsitys häviöstä. Se on hyvin sanottu. Sillä ego haluaa tuntea olevansa erityinen. Ego haluaa mainetta ja kunniaa ja rikkauksia ja kauneutta. Valaistumisessa ihminen luopuu sellaisten asioiden tavoittelusta. Niillä ei ole merkitystä. Valaistunut ihminen ei ajattele olevansa spesiaali. Jumala voi ohjata hänet tekemään työtä, josta ei saa mainetta, ei ehkä edes kiitosta. Egolle se on kamalaa. Ego haluaa olla SUURI.
Mitä on valaistuminen? Tässä hyvä kohta artikkelista. Ylempi (kylmää) kuvaa olotilaa, jossa olen viettänyt viime vuodet. Alempi (lämpimämpää) kuvaa sitä, mitä valaistuminen oikeasti muistuttaa.
Cold
I am experiencing a tremendous spiritual growth. My God given abilities are strengthening rapidly. At this point I am a very Strong Empath. I have other wonderful God given gifts, but the Empath is the strongest. I have known since I was very small that I was special and always had a Guardian Angel with me. I was not taught this by my parents or anyone, I just knew. Of course, at that age I wasn't sure what all this meant. However, I now know what my purpose on this Earth in this lifetime is through Meditation.
Warm
I've been struggling to rise beyond ego, and to have the faith necessary to turn my life over to the Divine energy that is God. It is a constant preoccupation and I am repeatedly filled with a sense of failure and doubt. I know that my ego is wounded much too easily, and that I then act defensively and purely in the service of ego. I think that I also need to learn to be gentler with myself and my human failings. In fact, I believe that my preoccupation with whether I am acting egoistically reflects my egocentricity.
Olen ollut täysi ääliö. Nyt näen, että olen vain valtavan suuri EGO. Ego ohjaa elämääni. Yök.
Mutta olen iloinen siitä, että nyt näen sen. Ja kirja, jota nyt luen (Singerin Kahleeton sielu), on kuin suoraan kirjoitettu minulle, se vastaa kaikkiin kysymyksiin, jotka juuri nyt ovat ajankohtaisia, ja joiden kaikkien olemassaoloa en edes tiedostanut ennen kuin näin akuuteimmat ongelmani kirjassa kuvattuina ja sain myös vastaukset siihen, miten pääsen eteenpäin.
Kirja auttoi minua ymmärtämään, että minä en ole ego. Ego kuuluu ruumisminääni (minun termini, jota käytän puhuessani itselleni). Ego on kiinni kehossani, sen tarpeissa, ehdollistumissa, aivojen virheohjelmoinneissa. Mutta egon takana on puhtaan kokemuksen tila, minä, joka vain on. Se on minun henkeni, sieluni. Se olen minä. Ego on täysin irrallinen tuosta henkisestä minästä. Ja nyt osaan erottaa ne kaksi toisistaan ja osaan mennä tuohon puhtaan kokemuksen tilaan, jossa voin aistia puhtaan minuuteni ja katsella sieltä egon puuhia, ajatuksia ja tunteita ja jossa ymmärrän, ettei niillä ole merkitystä, ei oikeasti.
Mutta olen vielä aivan heikko ja vasta tieni alussa. Minä alan vasta opetella. Nyt olen kuitenkin vain suuri ego-hirviö. Valtava mätäpaise. Ei ihme, ettei minulla koskaan ole energiaa ja olen aina väsynyt. Vaikka olen kuvitellut olevani kovinkin nerokas ongelmieni ratkaisemisessa ja pitkällä kasvussani, näen nyt, että olen pelkkä raakile ja TÄYNNÄ ongelmia, tukkeutunutta energiaa. Keskeneräisiä energiamuodostelmia, kuten Singer nimeää kirjassaan. Sanskritin kielessä niitä kutsutaan samskaroiksi, vaikutelmiksi. Samskarat ovat tukoksia, menneisyydestä peräisin olevia vaikutelmia, jotka hallitsevat elämää.
Kirjan luku Sisäisen piikin poistaminen oli hyvinkin ravistava. Se puhui kuin suoraan minusta. Siinä puhutaan vertauskuvallisesti käsivarressa olevasta piikistä. Sen voi joko ottaa pois tai sitten voi yrittää elää sen kanssa niin, että koko ajan varoo sitä. Singer kirjoittaa, miten henkilö, joka elää piikin kanssa, kehittää mitä mielikuvituksellisimpia ratkaisuja, ettei mikään osuisi piikkiin ja tuottaisi kipua. Nukkuessa hän yrittää pysyä asennossa, jossa piikki ei tuota kipua. "Ehkäpä voisit rakentaa jopa jonkinlaisen telineen, joka toimii suojalaitteena. Jos todella paneudut asiaan ja saat rakennettua toimivan laitteen, arvelet ratkaisseesi ongelman. Sanoisit: ”Nyt voin nukkua. Ja arvaapa mitä? Minua pyydettiin televisio-ohjelmaan kertomaan tapauksestani. Kaikki, joilla on piikkiongelma, voivat saada suojalaitteeni, ja minulle maksetaan jopa tekijänoikeusmaksuja’."
Totuus on, että ongelmaa ei ole ratkaistu. Piikki hallitsee kyseisen henkilön elämää täydellisesti. "Se vaikuttaa kaikkiin päätöksiisi: minne menet, kenen kanssa voit olla, kuka voi olla kanssasi. Se päättää, missä voit työskennellä, millaisessa talossa asua... Piikki kerta kaikkiaan hallitsee elämäsi kaikkia puolia."
Se olen minä. Piikki-ihminen. Sillä mitä muuta minä olenkaan tehnyt viime vuodet kuin rakentanut elämääni piikkini ympärille, luovuttanut kaiken sen hallintaan. Olen asperger ja erityisherkkä ja minulla on adhd-piirteitä. Sen takia olen invalidi. Minulla on resurssirajoitteita. En pysty siihen tähän ja tuohon. Koko elämäni pyörii piikkini ympärillä. Se hallitsee elämääni.
Ja sitten jos keksin ratkaisuja piikin kanssa elämiseen, olen kuin esimerkin henkilö, joka pääsee televisioon. Haluan kertoa kaikille, joilla on piikkiongelma, suojalaitteista, joita olen rakentanut.
Aivojen uudelleenohjelmointi, josta olen ollut niin tohkeissani. Mitä se on? Se on vain egon ympärillä pyörimistä. Egon muokkaamista. Sillä ego on ruumiini minä. Ruumisminä. Voin muokata egoani.
Mutta puhtaan minuuteni kannalta tällä millään ei ole mitään merkitystä. Puhdas minuuteni on ehjä. Valmis. Kaunis. Se vain on. Sitä ei voi muokata tai muuttaa.
Pitää päästä egon taakse.
Minä en ole asperger. Minä en ole erityisherkkä. Ne ovat ruumiini ominaisuuksia. Ne kuuluvat egooni. Minä en ole egoni. Ne eivät siis määritä minua, ne määrittävät vain egoani. Niillä on merkitystä vain egoni kannalta, ei minun puhtaan minuuteni kannalta.
Kun vapautuu egosta, sellaisilla asioilla ei enää ole merkitystä.
Egosta vapautuminen tosin ei ole helppoa. Periaatteessa on, mutta ei silti ole. Sitä, mitä ego on, erittelen seuraavassa kirjoituksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti