Syöminen on rakettitiedettä

Nyt on ihan pakko tuulettaa tästä aiheesta.

Maito estää raudan imeytymistä. Erään lähteen mukaan liha.-aterian kanssa nautittu maito estää jopa 80 % raudasta imeytymästä. Hmph. Entä jos jättäisin maitotuotteet pois. Ne on muutenkin tehotuotettu eläinten kärsimyksellä. Mutta entä kalsium? Ja maitotuotteiden pois jättäminen monimutkaistaa suuresti syömiselämääni, kun ruokahaluni – tai pikemminkin ruoanlaittohaluni – ei ole järin suuri. Nytkin on jo vaikeaa saada syötyä. Ja kun asiasta tehdään muutenkin totaalisen hypermonimutkaista salatiedettä, jossa miljoonat keskenään sotivat eri osatekijät pitäisi sovittaa toisiinsa, onko ihme, jos koko touhu lakkaa huvittamasta?

Hyvä on, voisin korvata maitotuotteita soija-asioilla, ja jonkin verran harrastankin sitä. Mutta on aivan eri asia nauttia marjoja kreikkalaisen jogurtin kanssa kuin soijalitkujogurtin kanssa. Jälkimmäinen on oikeastaan pahaa. Ainakaan se ei motivoi minua syömään. Joten luultavasti jättäisin kyseisen aterian väliin. En myöskään pidä soijajuoman mausta niin, että voisin nauttia sitä sellaisenaan. Onneksi pidän siitä kuitenkin puuron kanssa ja kaikessa, mihin maidonkorvikkeena kaikessa, mihin maitoa vain lisätään ja aina voi juoda vettä. Ehkä siis maitotuotteet voisi karsia minimiin, mutta nauttia sen kreikkalaisen/turkkilaisen jogurtin aamuisin eikä muuten pahemmin koske maitotuotteisiin. En muutenkaan perusta fanaattisuudesta eli en näe syytä ryhtyä 100 % yhtään miksikään ruokavalion suhteen, esimerkiksi 100 % kasvissyöjäksi tai 100 % vegaaniksi tai 100 % raakaravintoihmiseksi tms. Asioita voi yhdistellä ja "tuhmista" ruoka-asioista voi luopua melkein kokonaan. Minä esimerkiksi yritän olla niin paljon kuin mahdollista kasvissyöjä, mutta en jaksa alkaa vieraissa paikoissa hankaloittamaan omaa tai muiden elämää. Lisäksi oikeastaan vastustan tehotuotantoa, ja elämääni helpottaakseni syön kalaa ja riistaa. Ja luomulihaa. Koska tosiasian on, että huonon ruokahaluni takia kuolisin muuten nälkään, koska en sitten söisi enää mitään, kun ruoka ei maistu.

Inhoan ruoanlaittoa. Se ei tee mistään yhtään helpompaa. Ruoan valmistus ei vain huvita. Tippaakaan. Joten syön usein huonosti ja liian vähän. Huonosti tarkoittaa sitä, että räävin suuhuni aamusiin yhden hikisen leivänpalan, jonka jaksan juuri ja juuri valmistaa. Nyt on jostain syystä pitkään ollut sellaista, etten kerta kaikkiaan löydä motivaatiota ruoan valmistukseen. En ole varma, mitä sitten syön, koska en harrasta eineksiäkään. Jotain ilmeisesti syön, koska en ole kuollut.

Ja mitä hankalammaksi teen ruokaelämäni, sitä vähemmän minua huvittaa koko syöminen.

Ruokia ostaessa pitää miettiä sen kahta miljoonaa asiaa. Ekologisuutta, terveellisyyttä (ja senkin suhteen on tuhat eri teoriaa), hintaa... Jos juon teetä tai maitoa aterian kanssa, rauta ei imeydy. Mutta teestä saa antioksidantteja. Koska sitten juon teetä? Minua ei huvita juoda teetä muuten kuin leivän kanssa. Pyh ja pah. Eläimiä tehotuotetaan. Ei pitäisi syödä tehotuotettuja asioita. Ja ylipäätään pitäisi syödä luomua. Pitäisi myös syödä äärettömästi vihanneksia ja hedelmiä. Mutta hedelmät rahdataan tänne hornanperseestä, mikä on epäekologista. Voisin syödä marjoja, mutta niitä pitäisi sitten istua KOKO kesä poimimassa. Ja en kovin paljon pidä hedelmistä. Enkä vihanneksista. Enkä marjoista. En saa niitä alas tiettyä määrää enempää, ja se määrä ei ole huikaiseva. Niiden syöminen etoo. En mahda sille mitään. Tulisi varmaan yrjö, jos yrittäisin pakottaa. Ja en halua elää niin, että joka päivä PAKOTAN itseni syömään jotain, mikä etoo minua. Voin jossain määrin kiertää ongelmaa soseuttamalla hedelmiä ja marjoja smoothieen. Nyt ajattelen soseuttaa päärynöitä ja tehdä ihan vain hedelmäsosetta. Samoin vihanneksia pystyn syömään sosekeittona. Mutta entäs kun kaikki pitäisi mieluiten syödä kypsentämättömänä, ettei ravintoaineet tuhoudu? No, salaatit on aika hyviä. Pystyn syömään salaatteja.

Helvetin ruokaelämä.

Pää hajoaa.

Pitäisi sitä ja tätä ja tuota ja ei saa sitä eikä saa tätä. Aaaargh.

Ja kun on vielä erittäin paska itsekuri. Niin sitten syö aina kaikkea väärää ja sitten sättii itseään. Eikä koskaan saavuta ihannettaan. Tavoitettaan.

Ja loppujen lopuksi tämä kaikki on egon ongelmaa.

Pitäisi vaan asettua sinne henkeen, puhtaaseen minuuteen, ja unohtaa koko ruokaelämä.

Mutta miten? Koska minun täytyy syödä. En ajatellut ruveta niin valaistuneeksi, että kuolen vain pois onnellinen hymy kasvoillani ja sulaudun suureen kosmiseen henkeen, elävään universumiin.

Haluan kokin. Sen minä haluan. Se voisi ostaa kaikki ruokatarvikkeet, päättää, mitä niistä tehdään ja valmistaa ne. Minun ei tarvisi kuin syödä. Ja se olisi eettinen, ekologinen ja ravinto-opista hyvin perillä oleva guru, joka ottaisi kaikki typerät näkökohdat huomioon. Plus rahavarani.

HMPH.

Menen tekemään sitä kirottua kreikkalaista jogurttia ja ängen sinne kirottuja mansikoita ja mustikoita ja kaurahiutaleita ja egoni murjottaa ja haluaa pelata juuri nyt simsiä.