Huoh. Blogi oli hetken piilossa. Koska minä mietin. Mietin. Elämäni on jotenkin kummallisessa vaiheessa ja käyn läpi jotain identiteettikriisiä. Olen kenties luomassa nahkaani ja syntymässä uudelleen. Ja en enää ole varma, miksi pidän blogia. Kuten en ole varma monesta muustakaan asiasta. Että mitkä ne todelliset motiivit ovat ja palvelevatko ne, tietyt asiat, rikkinäisen minuuteni tarkoitusperiä, vai ovatko ne osa ehjää minuuttani. Näitä selvittelen. Sillä olen alkanut syvällisellä tasolla ymmärtää, että monet asiat, joita olen elämässäni tavoitellut, tai joita olen pitänyt tärkeinä, ovatkin "vääriä" eivätkä palvele aitoa, eheää minuuttani vaan ovat ehdollistumien ja virheohjelmointien, haavojen, selviytymiskeinojen yms. tuotosta. Haluan eroon sellaisista. Olen esimerkiksi aina halunnut yliopistoon ja suurimpia syitä asialle on, että koulukiusaamisen takia olen halunnut jotenkin todistaa, että olen älykäs ja hieno ihminen, ja olen ruoskinut itseäni mahdollisimman korkeaan älylliseen asemaan yhteiskunnassa tästä syystä. Jonkinlaista julkisuutta taas olen tavoitellut siitä syystä (julkisuutta älyn tms. kautta), että jokin osa minussa toivoo, että kiusaajani lukisivat lehtihaastattelujani, kirjoittamiani kirjoja tms. ja toteaisivat, että olen sittenkin tosi hyvä tyyppi.
En ole varma, kuka olen, ja mitä haluan, jos kitken tuollaiset väärät motivaatiotekijät. Mitä MINÄ todella itse haluan elämältä? Kuka olen? Mitä haluan opiskella? Mitä tehdä työkseni? Haluanko oikeasti pitää blogia? Haluanko oikeasti kirjoittaa kirjoja? Haluanko oikeasti esiintyä lehtihaastatteluissa?
Kuka minä olen?
Kysyin näitä kysymyksiä itseltäni yhtä suurella intensiteetillä noin 16-vuotiaana. Toki olen pohtinut tuota kysymystä kaiken aikaa, mutta niin, että kyseessä on selkeä identiteettikriisi, valtava tarve selkeyttää itselleen, että KUKA MINÄ OLEN, koska en enää ole varma. Koska se, mitä on ollut, on jollain tapaa romahtanut, ja en tiedä, mitä rakentaisin tilalle.
Hämmennys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti