Vaikka ei se paljon auta tiedostaa, että fysiologinen minä haluaa eri asioita kuin henkinen minä. Koska olen kiinni tässä ruumiissa ja aistin tämän kehon tunteita, ja niiden vastustaminen on kovaa työtä. Ei jaksa omistaa elämäänsä pelkästään tuulimyllyjä vastaan taistelemiselle. Joskus kyse voi olla ihan vaan siitäkin, että tieto lisää tuskaa. Kun syön herkkuja, tiedostan, että se on epäterveellistä. Ja minulle tulee siksi henkisesti paha olo ja haluaisin olla tekemättä niin.
Mutta minulle tulee myös paha olo, jos koko ajan tappelen niitä tunteita vastaan.
Loppujen lopuksi kaikki kiertyy siihen tosiasiaan, että elämä on epätäydellistä. Negatiiviset tunteet ja epätäydellisyys ovat osa elämää.
Jokin minussa ajaa kohti täydellisyyttä, unelmoi siitä, pyrkii sitä kohti, yrittää ratkaista jokaisen eteen tulevan ongelman, kuvitellen, että jonain päivänä ne kaikki on ratkaistu ja sisälläni on aina hyvä olo, ei negatiivisia tunteita, mutta eihän se ole realistista. Aina tulee uusia ongelmia. Aina on negatiivisia tunteita.
Onko sen niin kauheasti väliä, jos syön 70g perunalastuja illalla?
Kai sitä on tärkeämpiäkin asioita maailmassa mietittävänä.
Minullakin on tunne syömistä,siis syön mielihyvän vuoksi vaikkei olisi nälkäkään.Tuo kuvasi on vaan niin fantastinen,paljon kertova,aivan ihana,ihastuttava,lumoava!Ja onnea yliopistoon pääsyn johdosta!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaKannattaa katsoa tiededokumentti yle-areenasta: Toiset aivomme.29 pv jäljellä katsomisaikaa.
VastaaPoistaJoo, olen yrittänyt katsellakin sitä. Olen vaan huono keskittyyn dokkareihin ja kirjat sopii minulle paremmin. :) Suolisto on HYVIN kiinnostava asia!
Poista