Yritän taas vieroitusta. Menossa TOINEN päivä. Justiinsa. Ja mielessäni loistaa leipomo, joka sijaitsee Eevin eskarin vieressä... Menen nyt hakemaan Eeviä ja aivoni unelmoivat leipomon aarteista. Tosin minulla on melkoisen kova nälkäkin, mikä ei auta asiaa.
En TAJUA, miten pystyisin olemaan herkuttelematta.
Olen nyt useamman kerran langennut addikteille tyypilliseen ansaan: ajattelen, että voin herkutella vain VÄHÄN. Joo. Ensin se onnistuu ja sallin itselleni yhden Pätkiksen päivässä tai YHDEN pullan pari kertaa viikossa. Mutta kun alkaa näyttää vihreää valoa, yhtäkkiä ne pullat ja munkit vyöryvät ovista ja ikkunoista ja siinä ei ole enää mitään järkeä. Haen yhtenä päivänä leipomosta munkin JA pullan ja possutan ne ja toisena päivänä paketin neekerinpusuja jotka kyllä syön lapseni ja mieheni kanssa eli syön KAKSI ja sen lisäksi melkein pussillisen lindtin suklaapalloja. Joka päivä pitää herkutella. Aivoni ovat riivatut. Ajattelen herkuttelemista aamusta asti, mietin, mitä tänään herkuttelisin. Visualisoin ja suunnittelen.
AAARRRRRGGGGG.
Miksei minulle ole AA-ryhmää.
Miten addiktion voi voittaa yksin?
Yhyy.
Sinänsä herkuttelusta ei ole näkyvää haittaa, koska en liho.
Miksi siis en voisi olla possu?
En tiedä. Koska tuskin se silti on terveellistä.
Ja koska ei ole kivaa olla orja.
Mutta nyt olen edennyt vieroitusohjelmassa päivään numero 2. Paitsi söin eilen muutaman lusikallisen täytekakkua jääkaapista, kun äiti pakkasi isänpäiväkakkua rasiaan. Loput annoin Eeville. Mutta muutamaa lusikallista ei minusta lasketa.
Mutta nyt olen edennyt vieroitusohjelmassa päivään numero 2. Paitsi söin eilen muutaman lusikallisen täytekakkua jääkaapista, kun äiti pakkasi isänpäiväkakkua rasiaan. Loput annoin Eeville. Mutta muutamaa lusikallista ei minusta lasketa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti