Lopetin sokerin ja valkoisen vehnäjauhon (ja muun vastaavan yliprosessoidun guttaperkan) käytön viime keskiviikkona. Tarkemmin määriteltynä pyrin syömään matalan gk:n ruokia (matala glykeeminen kuorma) eli pitämään verensokerin tasaisena ja vapautumaan erittäin pahasta sokeriaddiktiosta (todellisuudessa kyse on nopeiden, verensokeria äkillisesti nostavien, hiilarien addiktiosta). Menossa siis 7. päivä ilman guttaperkkaa! Huraa! Ainoa lipsahdus oli sunnuntaina, kun meillä oli eräänlaiset tupariasiat ja söin Miikka-pirulaisen valmistamia mustikkamuffinseja 2 kpl. Mutta sekin oli huomattava edistysaskel, koska normaalisti olisin syönyt niitä ainakin 5. Ja käskin Miikan ostaa jotain 92 % tummaa suklaata niiden päälle (jonkun sokerisemman ja laihemman suklaalitkun sijaan).
Kiehtovinta tässä on psyykkinen vapaus. Uhmaan riippuvuuttani enkä anna hillittömän herkutteluhimon hallita koko ajan ajatuksiani ja elämääni. I will beat it!
Voin ostaa joskus pari palaa TODELLA tummaa suklaata. Koska se on terveellistä. Mutta koska sitä pitää olla PARI PALAA (ja reilun kaupan suklaata), voin ostaa sitä aika harvoin, koska läheskään kaikista kaupoista ei saa sellasia muutaman palan pikku pötköjä. Punnitse ja säästä -kaupasta saa IHANAA Divine merkkistä tummaa reilun kaupan suklaata. Huomenna liikun siellä päin ja ostan sellasen herkun. Nam.
Mutta koska tarkoitus on vapautua RIIPPUVUUDESTA päämääräni on luopua herkuttelusta KOKONAAN. Siis sellaisesta himoon perustuvasta addiktioherkuttelusta. Eli sen takia en yritä keksiä epätoivoisesti terveellisiä leivontareseptejä tai vaihtoehtoja herkuille, jotta voisin jatkaa herkuttelua ja ylläpitää psyykkistä riippuvuutta kyseiseen toimintaan. Haluan olla VAPAA. Pää vapaaksi herkuttelun tarpeesta.
Voin jossain juhlissa ottaa yhden pullan tai palan omenapiirakkaa ja nauttia siitä suurella antaumuksella. Mutta se on eri asia kuin normaali addiktiokäyttäytymiseni, jossa ahmin 3 pullaa ja kaikkea mahan täyteen hullun kiilto silmissä. Vihaan sitä hillittömän himon ja ahnauden tunnetta sisälläni. Haluan eroon siitä.
Joskus jos iskee TODELLA vastustamaton tarve saada HERKKUA, menen kauppaan ja ostan keksipaketin ja otan sieltä (kaupan ulkopuolella) yhden keksin, jonka nautin kotona teen kanssa ja heitän loput roskikseen. Koska ei myydä yksittäisiä keksejä ja en halua syödä koko paketillista (kuten teen, jos minulla on paketillinen keksejä).
Tietysti en voi heittää niitä KOTIROSKIKSEEN tai voin kaivaa ne ylös sieltä... Ne pitää eliminoida huolellisesti. Heittää isoon taloyhtiön roskikseen. Tai jos ne laittaa kotiroskikseen, liotan ne ensin vaikka jossian ällöpyllyvedessä tai murennan roskikseen tms. etten VOI (tai halua) kaivaa niitä enää esiin.
Minulla on siis ihan oikea, PAHA psyykkinen riippuvuus. Addiktio. HIMO. Mutta onneksi pysyn ohuena silti. Koska olen outo. Ja toisaalta olen vuosia vuosia sitten keksinyt sen, että pystyn hallitsemaan OSTAMISTA mutta en kotona olevien asioiden syömistä. Joten ostan aina vain sen verran kerralla, mitä syön yhdellä kertaa ja usein riittää yksi suklaapatukka päivässä tai yksi munkki päivässä. Määrien ei siis tarvitse olla valtavia. Mutta silti sen herkuttelun ajatteleminen hallitsee koko elämääni. Aamusta asti mietin, mitä tänään herkuttelisin ja odotan sitä ja haavielen siitä, kunnes käyn kaupassa ja sitten NAUTIN. Jotenkin se herkuttelu hallitsee koko elämää ja on aina mielessäni.
Tai OLI. Nyt kun uhmaan addiktiotani, olen vapaa. Se tuntuu hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti