Uusi vaihe elämässä

Mul on uusi vaihe elämässä. Vuonna 1999 kieppeillä koin hyvin traumaattisia asioita, jotka oli itseaiheutettuja ja pelästyin pohjiani myöten siitä, että saatan tuhota itseni, jos käyttäydyn halltsemattomasti. Tähän liittyy siis mm. huumeiden viihdekäyttö tuohon aikaan, vaikka näin jälkikäteen oon tajunnut, että siinä oli mukana paljon muitakin tekijöitä (usean päivän valvominen putkeen ja ei tainnu tulla juuri syötyäkään noilla reissuilla ja sitten siihen aikaan pelkäsin kuollakseni ihmisiä ja sosiaaliset pelot ja muut pahensi stressiä ja kuormittumista). Tuosta toivuttuani alkoi näihin aikoihin asti jatkunut traumaperäinen stressireaktio ja hysteerinen tarve yrittää HALLITA itseäni ja elämääni etenkin kaikessa terveyteen ja hyvinvointiin liittyvässä, koska pelkäsin hysteerisesti, että jos en vahdi koko ajan kaikkia tekemisiäni, tuhoudun.

Vuosi vuodelta toi on helpottanut ja nyt kun alotin opiskelut ja varsinkin ny kun oon taas sinkku, oon ekaa kertaa 15 vuoteen alkanut ajatella, että ehkä on OK, jos käy joskus juhlimassa ja ehkä on OK, jos juo alkoholia ja pitää hauskaa. Pikku hiljaa oon alkanut aatella, että ehkä kaiken ei tarvi olla aina täydellisesti kontrolloitua ja hallinnassa ja en silti tuhoudu. Oon ilokseni huomannut, että nyt kun oon käynyt taas reiveissä 15 vuoden tauon jälkeen, osaan sanoa ei siellä päihteille (syy, miksi lopetin niissä käymisen oli se, että pelkäsin, että en osaisi sanoa ei). TOSIN jos juon liikaa alkoholia ja kontrolli alkaa pettää riski myös tuohon kasvaa. Eli senkin takia mulle on tosi tärkeää, et saan pidettyä alkoholinkäytön hallinnassa.

Mut nyt huomaan, et elämässä on sellanen uusi vaihe, että noiden pelon täyttämien vuosien jälkeen uskallan taas juhlia ja irrotella. Samalla haluan nyt opetella, miten sen voi tehdä turvallisesti ja hallitusti niin, että voi nauttia esimerkiksi alkoholin tuomista kivoista jutuista ja on mukavaa. Tämmöstenkin asioiden opettelua.