torstai 18. toukokuuta 2017

Hyperaktiivinen

Nyt täytyy kyllä sanoa, että jos mulla on 36 vuotta ollut dopamiinit aivoissa päin vitalista ja elämä sen takia enemmän tai vähemmän pilalla ja kärsinyt hirveistä addiktioista ja levottomuuksista ja sonnasta ja siihen ois ollut LÄÄKE joka korjaa ton kaiken... Niin voi helvetin perse. Pitikö odottaa näin kauan... Mut samalla pelottaa, et jos en esim. kykene vapautuun mun painajaisaddiktiosta ilman adhd-lääkettä, koska sen aikaansaa kemiallinen epätasapainotila, niin... kun... tää lääke kai on sellanen, että siihen tulee toleranssia jne. ja jos se ei toimi aina. No, mut en nyt mieti sitä sen enempää. Pääasia on se, mitä nyt tapahtuu.

Ja se, mihin MINÄ tarvin sitä adhd-lääkettä on sellasta, että mun tarvii syödä koko ajan sitä eikä vaan boostatakseni jotain yksittäisiä suorituksia. Mulla on pääpaino ylivilkkaudessa ja impulsiivisuudessa, EI keskittymisongelmissa, ja se hemmetin HYPERAKTIIVISUUS ilmnee JATKUVANA levottomuutena, joka tekee elämästä helvettiä lukemattomilla tavoilla. Ja jos, kuten hiukan vaikuttas, se lääke korjaa sen, se ei oo mikään yksittäinen askare, joka mun pitäs saada suoritettua sen lääkkeen avulla, vaan pää, joka tarvis rauhottaa PYSYVÄSTI.

Ärsyttää se, että on tietoa ADHD:sta ja ADD:sta mutta siitä tyypistä, joka on oikeastaan pelkästään yliaktiivinen ja impulsiivinen ei ole juuri mitään tietoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti