Uskon siihen että rakkaus on vapautta. Rakkaus on sitä että antaa
kaikkien olla juuri sellaisia kuin he ovat ja sitä että antaa toisille
täydellisen vapauden. Kuitenkin käytännössä tuo yllämainittu asia
heikentää kykyämme tähän ja haluamme rajoittaa muita ihmisiä, koska emme
kestä tunteita, joita meissä nousee toisten tekojen vuoksi.
Jotkut ihmiset kykenevät niin suureen rakkauteen ja toisten vapauden kunnioittamiseen, että jos heidän kumppaninsa ja ystävänsä rakastuisivat, he hyväksyisivät sen koska ymmärtäisivät, että ihmiset ovat vapaita olentoja eikä kenenkään tehtävä ole rajoittaa muita tai asettua heidän onnensa tielle. Ja että kivun ja surun ym. tunteet mitä nousee, ovat omalla vastuulla ja sellaisia, joiden käsittely kuuluu itselle. Käytännössä suurin osa ei tähän kykene, vaan suoltaa itsessään nousevat tunteet muiden päälle, suuttuvat, haluavat rankaista, kostaa, katkaista välit jne.
Tietysti ei aina ole pakko YKSIN kyetä käsittelemään tunteitaan vaan voi vaikka sanoa toiselle, että tunnen nyt tosi paljon surua/vihaa ja tarvin apua niitten käsittelyssä.
Toisaalta joku voi rakkaudessaan ottaa huomioon toisen rajalliset kyvyt tunteiden käsittelyyn ja oman vastuun ymmärtämiseen eli antaa tilaa inhimilliselle heikkoudelle ja epäkypsyydelle ja koittaa siksi varoa tekemästä jotain sellaista, mikä luultavimmin saa toisessa aikaan ikäviä tunteita ja esimerkiksi kenenkään puolisoa/kumppania ei parane alkaa havittelemaan, koska siinä on kuitenkin jo sekin että VIE toiselta jotain (vaikkei ihmisiä voikaan omistaa).
Jotkut ihmiset kykenevät niin suureen rakkauteen ja toisten vapauden kunnioittamiseen, että jos heidän kumppaninsa ja ystävänsä rakastuisivat, he hyväksyisivät sen koska ymmärtäisivät, että ihmiset ovat vapaita olentoja eikä kenenkään tehtävä ole rajoittaa muita tai asettua heidän onnensa tielle. Ja että kivun ja surun ym. tunteet mitä nousee, ovat omalla vastuulla ja sellaisia, joiden käsittely kuuluu itselle. Käytännössä suurin osa ei tähän kykene, vaan suoltaa itsessään nousevat tunteet muiden päälle, suuttuvat, haluavat rankaista, kostaa, katkaista välit jne.
Tietysti ei aina ole pakko YKSIN kyetä käsittelemään tunteitaan vaan voi vaikka sanoa toiselle, että tunnen nyt tosi paljon surua/vihaa ja tarvin apua niitten käsittelyssä.
Toisaalta joku voi rakkaudessaan ottaa huomioon toisen rajalliset kyvyt tunteiden käsittelyyn ja oman vastuun ymmärtämiseen eli antaa tilaa inhimilliselle heikkoudelle ja epäkypsyydelle ja koittaa siksi varoa tekemästä jotain sellaista, mikä luultavimmin saa toisessa aikaan ikäviä tunteita ja esimerkiksi kenenkään puolisoa/kumppania ei parane alkaa havittelemaan, koska siinä on kuitenkin jo sekin että VIE toiselta jotain (vaikkei ihmisiä voikaan omistaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti