Se
miksi sinkkuna oon niin sekasin voi johtua suuressa määrin siitä että
mulla on niin paljon käsittelemätöntä paskaa päässä pelkoja,
epävarmuutta jne. Ja ne liittyy erityisesti tilanteisiin, joissa
tutustun miehiin. Siksi parisuhteessa voin paremmin, kun ei tarvi
kohdata omia pelkojaan ja epävarmuuksiaan joita noissa
tutustumistilanteissa nousee. Mutta erona siihen kaukaiseen
menneisyyteen on se, et mä OLEN nyt paljon kypsempi ja viisaampi ja
OSAAN työstää niitä nousevia tunteita ja
ajatuksia ja pystyn käsitteleen niitä. Joten ehkä tiedossa on raskaat
ja vaikeat ajat, kun kahlaan kaiken eeppisen paskan seassa, mutta
selkeesti pääsen kyl nykäyksittäin täs eteenpäinkin, ymmärrän lisää
itsestäni, opin ja huomaan, et monet tunteet ja ajatukset perustuu
johonkin menneisyydessä tapahtuneeseen ja on sellaisia, etten sillon
nuorena ja yksinkertaisempana vaan ollu vielä tarpeeksi kypsä
eheytymään, mutta nyt ehkä olen. Mut nyt siis elän aikaa, jollon kohtaan
ja käyn läpi kaikkein pahinta paskaa sisältäni. Ei ihme siis, jos on
melkoisen hurjaa ja pelottavaakin välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti