Herkkyys, stressi ja yliaktiivinen mieli

Artikkelista: The hyperactive mind

"There is no scientific theory as of yet to explain why some people’s minds are more prone to become hyperactive...Firstly we should acquaint ourselves with the concept of Highly Sensitive Personality (HSP): Highly Sensitive Personality (HSP) refers to a person having the innate trait of high sensory processing sensitivity… May process sensory data much more deeply and thoroughly due to a biological difference in their nervous systems. (wikipedia). Since an HSP will process information “more deeply”, this means that the information they digest is explored in more detail than by the average human, which means they posses a greater degree of curiosity. This leads them to often over-analyze the information or to “over-think” a specific situation. This over-analysis means they become more mentally invested in that specific subject or situation."

 "By being more sensitive to duality, meaning, by possessing a higher sensitivity to feelings of good and bad, HSPs’ are more stimulated by an experience than other people. Yet, all people posses varying degrees of sensitivity, HSP’s happen to have the highest. We can speculate then, that the reason why some people are more easily bored than others is that they experience heightened emotions more easily since they are more sensitive, and this can create cycle of stimulation seeking to maintain or relive those emotions, and, as stated before, when they can not find that stimulation they become bored and unhappy until they find something else that stimulates them. This gives rise to the hyperactive mind, a mind addicted to mental activity and stimulation."

  "As I will show, a psychopath is characterized by a low level of mental activity, and this is what diminishes their capacity for empathy and remorse, which in turn allows them to be mostly unaffected by stimulation and experiences. To prove this we only need to take a look at most people who are in power such as politicians and executives. These people have the least degree of sensitivity to their thoughts, for the most part. A person with high sensitivity to their thoughts would never get to these positions, because the thought of themselves being in charge of whole armies or of entire companies would be a greater emotional burden on them....So a low level of mental activity is needed in order to be unaffected by all the emotional stimulation and burdens that come with these positions of power, in most cases."

"I have briefly gone into the subject of psychopathy for two reasons, to contrast the other extreme of an HSP, and to show that there are benefits to low levels of mind activity, the benefits being the ability to withstand high stress and be unaffected by external stimulation."

 

Minua kuormittaa:

• kotoa poistuminen / kotoa pois oleminen
• ihmisten kanssa oleminen
• sosiaalinen kanssakäyminen
• tarkkaavaisuuden siirtäminen asiasta toiseen; todella paha esimerkiksi, jos tarvii lähteä viemään Eevi kaverille ja hakea se sieltä parin tunnin päästä. Tuollainen aiheuttaa hirveän kuormituksen,mutta pakkohan sitä on vaan yrittää jaksaa.
• alle 9 tunnin yöuni
• huvipuistoissa, eläintarhoissa tms. oleminen/kierteleminen (en voi käydä kyseisissä paikoissa)
• kuumuus (tulen siitä hyvin aggressiiviseksi)
• KIIRE!!!
• joulukorttien lähetysprosessi (en voi siksi lähettää joulukortteja)
• shoppaileminen ja kaupoissa kiertely
• missään nimessä en voi tehdä sitä toisen ihmisen kanssa!
• shoppailen tämän takia lähes yksinomaan netissä
• aterioiden väliin jääminen / liian pitkä taukoa syömisten välissä
• kun täytyy muistaa irrallisia asioita ja suunnata tarkkaavaisuus ja keskittyä niihin. Eli on todella vaikeaa ja kuormittavaa fokusoida aivonsa pääfokuksen ulkopuolella oleviin asioihin ja siksi niitä yleensä lykkää niin pitkään kuin mahdollista ja olen ymmärtänyt, että minun pitäisi karsia tällaiset asiat elämästäni niin hyvin kuin pystyn ja jäljelle jäisi vain pakolliset. Näitä on mm.
• laskujen maksaminen
• jos pitää soittaa jonnekin, vaikka lääkäriin
• kirjatilausten pakkaaminen ja postittaminen
• tavaroiden kuvaaminen ja lisääminen huutonettiin
• jne.
• ristiriidat ihmisten kanssa, varsinkin jos ne jää ratkaisematta (seurauksena helposti usean päivän toimintakyvyttömyys)
• negatiivinen energia
• deadlinet
• samana päivänä pitäisi tehdä useita eri asioita ja käydä eri paikoissa

Plääääääh.

Hyväksyminen

Olisiko tullut aika vihdoin tehdä sovinto tosiasioiden kanssa ja hyväksyä, että olen tällainen kuin olen? Hyväksyä rajoitukseni. Hyväksyä se, mitä en voi muuttaa.

Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

 Olen elänyt kuin alaraajahalvaantunut, joka ei suostu hyväksymään tilaansa vaan etsii jatkuvasti tietoa, mystistä parannuskeinoa ja yrittäisi psyykata jalkojaan toimimaan sen sijaan, että eläisi rauhassa asian kanssa ja tekisi elämästään niin hyvän kuin hän pystyy niillä eväillä, mitä hänellä on.

Koin eilen jonkinlaisen valaistumisen asian suhteen. Olen toki tiennyt kauan kauan, että minulla on ongelmia jaksamisen kanssa, mutta eilen tämä asia kirkastui mielessäni jotenkin aivan uudella tavalla. Tajusin, että juuri tämä ON sairauteni. Ja on aina ollut. Kaivoin esiin päiväkirjojani ja selailin niitä, sillä tajusin, että kun nuorena olin aina hirveässä kunnossa psyykkisesti, riekaleina, hajalla, masentunut, syy oli AIN siinä, että olin ylikuormittunut milloin mistäkin syystä. Nuorena en tuntenut tarpeeksi itseäni ja rajojani, eikä ollut vielä diagnoosia, ei mitään, minkä avulla olisin osannut elää tavalla, joka ei tuhoaisi minua. Plus olin vielä niin sekaisin siinä vaiheessa kaikesta, että se tietysti lisäsi kuormitusta.

Mutta tämä on aina ollut se ongelmani. Ja on edelleen. Ja tulee aina olemaan. En pysty muuttamaan sitä.

Joten olen nyt ajatellut, että miltä tuntuisi elää elämää, jossa hyväksyn tämän asian ja elän sen ehdoilla. Jos rakentaisin sellaisen pienen elämän, jossa on mahdollisimman vähän kuormitusta ja jossa keskitän resurssini olennaiseen eli terveenä pysymiseen, perheeseen ja jos nyt jotain työtä pystyisi tekemään. Edes vähän.

Energia, väsymys ja Asperger

Olen surullinen.

Työkokeilu Punnitse ja säästä -kaupassa alkoi keskiviikkona. Minulla on nyt 4 arkipäivänä viikossa 5 tuntia töitä (päivässä) välillä 10-15.

Viihdyn siellä todella hyvin ja toivon kovasti, että saan sieltä myöhemmin töitä.

Mutta.

:(

Energia. Resurssit. TAAS.

Olen työpäivän jälkeen nääntynyt. Äärimmäisen nääntynyt. Minun pitäisi päästä sänkyyn ja saada maata siellä elottomana loppupäivä.

Joo, kun aloittaa työt tauon jälkeen, voi väsyttää, mutta kohdallani ei ole kyse siitä. Koska tiedän kyllä jo liiankin hyvin, että ylikuormitun kaikesta ja jos teen mitä tahansa muuta kuin makaan kotona lepäämässä, minusta tulee ylikuormittunut ja väsynyt zombie. Ja se ei mene ohi, kun työhön tottuu.

Työn ja Eevin kanssa vielä pärjäisi jotenkuten, jos saisin vain lojua illat rauhassa kotona ja jos lojun ja lepään sen ainoan arkipäivän, kun ei ole työvuoroa. Mutta... Sitten en voi käydä jumpassa enkä opiskella biologiaa.

Ja nyt, kun yritän änkeä jumpat ja opiskelut tähän sekaan, tulee niin kaamea stressi, että se on se, mikä tässä hajottaa.

En HALUA olla tällainen. Haluan olla sellainen energinen tehopakkaus, joka touhuaa aamusta iltaan täynnä tarmoa.

Ongelmallisinta tässä ehkä on se, että olen mieleltäni super aktiivinen. Olen aina valtavan innostunut kaikesta ja kiinnostunut monista asioista ja HALUAN tehdä hirveästi asioita, ja sitten tulee aina seinä eteen, kun typerät resurssit ei riitä mihinkään. Paitsi ehkä hengittämiseen.

Niin sitten KYKY ja halu eivät koskaan kohtaa.

Jotta voin käydä töissä (sen ruhtinaallisen 20h viikossa), minun pitäisi luopua kaikesta muusta. Ja en halua. Mutta jos en luovu, hajoan.

Mikä yhtälö.

Löysin tällaisen Asperger-henkilön kirjoituksen netistä:

Anyway, in my life I have pushed myself very hard, because there were always lots of things I wanted to do. But it seemed I never managed to get done even half of what I wanted to. I never managed to get up as early as I’d planned in the mornings, or to do what I’d planned to do during the day. I thought it was because I wasn’t trying hard enough – that I was lazy.  I knew what I wanted to be doing, and it seemed to me it was possible to achieve it (I made neat little timetables of how I wanted to use my time) and yet I never did.

It’s really only in the last year, since I’ve switched to part time at college and have a support worker, that I’ve come to realise that I don’t have the same energy levels as most people, and to accept that I need more rest

Because I am part time now, I am very fortunate that I don’t have to go into college every day, so I can spend the following day resting. And so I can manage my tiredness. I felt horribly guilty about this at first – I would tell my support worker gloomily that I’d wasted a whole day when I should have been studying. But she would tell me that actually it’s good for me to have a day resting, and that this is the reason I am part time, because I don’t have the same energy levels as others, and I need to rest. So I have gradually come to accept this need to rest as part of my life, and I try to make sure I rest so I can manage my fatigue levels.

I do still struggle with all this a bit. There is so much I’d like to do. My brain is very active and full of ideas and curiosity and a desire to learn, and it really feels like a waste of time to spend time doing nothing much. But I know that this fatigue is a real limitation of mine, and I have to accept it and work around it, or I’ll exhaust myself completely and then won’t get anything accomplished at all.

Uskomatonta. Tuo henkilö voisin olla minä. Aivan täydellisesti. (Lue koko juttu: Asperger syndrome and fatigue)

Ja nyt taistelen itseni kanssa. En HALUA luopua itselleni tärkeistä asioista, mutta tiedän, ettei resursseja ole, ja hajotan itseni, jos en usko sitä, mutta en halua uskoa sitä, joten taistelen, vaikka tiedän jo hävinneeni ja pitkitän vain sitä, mikä on väistämätöntä.

Minun on PAKKO levätä kaikki se aika, mikä työstä ja Eevistä jää jäljelle. :(

Those of us on the autism spectrum are  simply are more vulnerable to fatigue because of the huge amount of energy we expend in trying to process the world with oversensitive brains which don’t automatically process and filter.

Toinen ihan mieletön artikkeli samalta sivustolta ja tyypiltä: Managing energy levels with Asperger's.

Kirjoittaja listaa asioita,joiden on huomannut vievän energiaa ja tuovan energiaa. Täytyy sanoa, että ALLEKIRJOITAN!

Energiaa vie, jos:

• tekee paljon eri asioita samana päivänä, jolloin täytyy toistuvasti siirtää tarkkaavaisuus asiasta toiseen (CHECK!!! Tähän olen itsekin kiinnittänyt paljon huomiota ja todennut todella pahaksi energian viejäksi. Oli mahtavaa lukea se toisen kirjoittamana. Minulle on todella kuormittavaa siirtää keskittymistä asiasta toiseen.)
• seurustelee useiden ihmisten kanssa
• on meluisassa ympäristössä
• on ympäristössä, jossa on loisteputkivalot
• on uudessa tilanteessa tai tapaa uusia ihmisiä - uudet asiat vaativat paljon mentaalista prosessointia
• ei nuku tarpeeksi
• syö paljon prosessoituja ruokia
• syö liikaa
• jos on ollut epämiellyttävää kanssakäymistä jonkun kanssa
• väärinkäsitys, jota ei ole selvitetty
• jos elämässä on selvittämätön ongelma, jota joutuu ajattelemaan paljon
• on hämmentynyt jostakin
• on kuumassa ympäristössä

Siis NIIN täyttä asiaa!!!!

Voisi siis olettaa, että nyt kun työ on ihan uusi, se kuormittaa vielä sata kertaa enemmän kuin sitten jatkossa, vaikka se tulee kyllä sittenkin kuormittamaan.

Mutta nuo kaikki kohdat on niin totaalisen totta! En esimerkiksi voi olla Facebookissa ryhmissä, koska niissä tulee AINA kaikkea typerää sanaharkkaa ja väärinkäsityksiä ja kaikkea rasittavaa, ja sellainen vie niin hirveästi energiaa, että minulta menee helposti toimintakyky koko päiväksi. Joten pysyn poissa. Yritän luoda elämääni sosiaalisesti mahdollisimman ristiriidattoman ilmapiirin ja vältän esim pitämästä elämässäni ihmisiä, joiden kanssa ristiriitoja tulee helposti. Energia ei riitä sellaiseen. Ja kun minulta menee siis TOIMINTAKYKY ihan täysin riitojen, ristiriitojen, väärinkäsitysten yms. takia jopa pariksi päiväksi.

Energiaa tuo:

• kun voi keskittyä samaan asiaan pitkän aikaa
• kun viettää aikaa yksin, hiljaisessa ympäristössä, jossa on luonnollinen valaistus
• käy kylvyssä tai uimassa (minä en saa kyllä sellaisesta energiaa)
• käy yksin metsässä kävelyllä
• nukkuu tarpeeksi
• pitää vapaapäivän, jolloin on yksin eikä poistu kotoa
• lukee kirjaa
• piirtää jotain
• puhuu ystävälle, joka ymmärtää
• polttaa tuoksukynttilöitä

En allekirjoita ihan kaikkia, tärkeimmät kyllä ehdottomasti. Mutta tuoksukynttilät, kävelyt metsässä ja uinti eivät tuo minulle energiaa. Ainakaan sitten, jos olen jo todella uupunut, ne vain veisivät energiaa. Tärkeintä on levätä yksin ja rauhassa kotona. Ja nukkua tarpeeksi eli 9-10 h yössä.

For me, a really important thing has been simply recognising that I can’t compare myself with other people. I used to feel constantly inferior, thinking to myself: ‘Why is it that other people have the energy to go to work, hang out with people after work, and then go out in the evening and stay up till 2, and then be able to get up for work the next day? What am I doing wrong?’

Myös tällainen artikkeli: 

Adult aspergers ‘It takes a lot of energy to not be yourself’

Herkutteluaddiktio jatkuu

En ole sitten yhtään vapautunut sen otteesta. Olen edelleen kuin pieni possu. Syömistavoiltani. Tai siis herkuttelutavoiltani. Riippuvuus on todella pahaa laatua enkä kyllä tiedä yhtään, miten pystyisin ikipäivänä siitä vapautumaan. Saan herkuttelusta niin maksimaalista mielihyvää, ettei mitään siihen verrattavaa olekaan, ja jos en herkuttele, päiviin ja elämään jää tyhjä aukko, johon ei ole mitään tilalle. Mielihyväaukko. Yhyy.

Yritän taas vieroitusta. Menossa TOINEN päivä. Justiinsa. Ja mielessäni loistaa leipomo, joka sijaitsee Eevin eskarin vieressä... Menen nyt hakemaan Eeviä ja aivoni unelmoivat leipomon aarteista. Tosin minulla on melkoisen kova nälkäkin, mikä ei auta asiaa.

En TAJUA, miten pystyisin olemaan herkuttelematta.

Olen nyt useamman kerran langennut addikteille tyypilliseen ansaan: ajattelen, että voin herkutella vain VÄHÄN. Joo. Ensin se onnistuu ja sallin itselleni yhden Pätkiksen päivässä tai YHDEN pullan pari kertaa viikossa. Mutta kun alkaa näyttää vihreää valoa, yhtäkkiä ne pullat ja munkit vyöryvät ovista ja ikkunoista ja siinä ei ole enää mitään järkeä. Haen yhtenä päivänä leipomosta munkin JA pullan ja possutan ne ja toisena päivänä paketin neekerinpusuja jotka kyllä syön lapseni ja mieheni kanssa eli syön KAKSI ja sen lisäksi melkein pussillisen lindtin suklaapalloja. Joka päivä pitää herkutella. Aivoni ovat riivatut. Ajattelen herkuttelemista aamusta asti, mietin, mitä tänään herkuttelisin. Visualisoin ja suunnittelen. 

AAARRRRRGGGGG.

Miksei minulle ole AA-ryhmää.

Miten addiktion voi voittaa yksin?

Yhyy.

Sinänsä herkuttelusta ei ole näkyvää haittaa, koska en liho.

Miksi siis en voisi olla possu?

En tiedä. Koska tuskin se silti on terveellistä.

Ja koska ei ole kivaa olla orja.

Mutta nyt olen edennyt vieroitusohjelmassa päivään numero 2. Paitsi söin eilen muutaman lusikallisen täytekakkua jääkaapista, kun äiti pakkasi isänpäiväkakkua rasiaan. Loput annoin Eeville. Mutta muutamaa lusikallista ei minusta lasketa.

Cipralexin annoskoon puolitusprosessi

Olen etenemässä annoskoon puolitusprosessissa kolmanteen vaiheeseen ensi viikolla. Olen siis syönyt cipralexia 5 vuotta 10 mg päivässä. Aiempien kokemusten perusteella laadin todella hitaan vieroitusohjelman, jonka esitän tässä "kuvina" sanojen lisäksi.

Vaihe 1

Aloitin näin: OOoOOoOOoOOoOOo...

Eli kuukauden ajan otin joka kolmas päivä 3/4 annoksen ja muina päivinä normaalin.


Vaihe 2

OoOoOoOoOoOoO...

Sitten siirryin syömään 3/4-annoksen joka toinen päivä, joka toinen päivä syön kokonaisen (10 mg).
Olen nyt tämän vaiheen loppusuoralla eli ensi viikolla siirryn kolmanteen vaiheeseen:


Vaihe 3

OooOooOooOoo...


Eli otan kokonaisen pillerin enää vain joka kolmas päivä ja kahtena muuna päivänä 3/4-annoksen.


En ole varma, koitanko sen jälkeen siirtyä pelkästään 3/4-annokseen, luultavasti en vaan syön kokonaisen joka neljäs päivä: OoooOoooOoooO... En ole vielä varma.



Kun aikanaan yritin lopettaa/vähentää niin, että siirryin suoraan syömään 3/4-tabletin joka päivä, alkoi kaameat vieroitusoireet vajaan viikon kuluttua. Vieroitusoireet katosivat muutamassa tunnissa, kun söin kokonaisen pillerin, joten tästä päättelin, että onnistuakseni, minun täytyy jatkaa kokonaisen tabletin syömistä vuoropäivinä (tai ainakin joka kolmas päivä tms.)

Tämä on siis toooooosi hidas hivutusprosessi.

Tavoitteena hinata annos puoleen eli 5 mg:aan.

Toistaiseksi ei ole tullut vieroitusoireita, paitsi olen nyt ollut pari viikkoa järjettömän unelias ja väsynyt ja alkaa tutua, että se ehkä johtuu lääkkeen vähentämisestä. Hemoglobiini tällä hetkellä 120. Ei siis kovin korkea mutta ei nyt super matalakaan.


Artikkeli aiheesta: When and how to come off your antidepressants