Romanttisen tutustumisen äärimmäinen kuormittavuus

Ajattelin pitää ainakin vuoden loppuun asti taukoa miehistä ja yöelämästä. Se ois IHANAA. Saisi vaan levätä ja voida hyvin. Tarvin sitä. LOMAA kaikesta tollasesta kuluttavasta.

Jos nyt puhutaan ihmissuhderintamasta, en voi käyttää resurssejani turhiin ihmisiin. Tutustuminen on mulle emotionaalisesti tosi rankkaa. Jännitän hirveesti, oon epävarma, stressaan, pelkään... Riippuu tosin aika paljon toisesta ja miten se käyttäytyy. En kestä yhtään epämääräisyyttä, epätietoisuutta, epävarmuutta enkä muutakaan mikä luo turvattomuuden tunteita. Ihannetapauksessakin se on stressaavaa, koska jo ne POSITIIVISETKIN tunteet on hirveen overwhelming ja sekottaa pään... Helposti menee toimintakyky ja keskittymiskyky täysin. Jos lähen investoimaan, niin sen pitää olla jotain aidosti todella potentiaalista, että on järkee maksaa siitä.

Eli en voi normaalien ihmisten tavoin vaan tapailla ihmisiä, ja harrastaa yhden yön juttuja tms. tai ylipäätään tehdä oikeastaan MITÄÄN. Ellen halua maata toimintakyvyttömänä ja kuoliaaksi kuormittuneena kaikkea elinaikaani. Pahinta on, että jos ALOITAT tutustumisen, et tiedä yhtään mitä on luvassa. Ja mulla ei oo varaa maksaa sitä hintaa noista tutustumisista... Ei riitä resurssit. Liian rankkaa.

Mut näin tää on. Jotta voin enää lähtee tutustuun, sen tarvii JOTENKIN vaikuttaa todella lupaavalta ja potentiaaliselta, että kannattaa lähtee sijottaan siihen. En tiedä mistä sen sit tietäs, onko se todella potentiaalista... No, ehkä sen sit tietää. Tai meen vaan karkuun kaikkia, jos en tiedä. TAI kysyn heti ekalla sekunnilla kriittisiä kysymyksiä, kuten "Haluutko vain seksiä ta hauskanpitoa?" jne. Et kartottas ees jotenkin toisen motiiveja eikä lähe turhaan vähänkä mukaan mihinkään hyödyttömään sontaan.

Mut nyt vois kyl pitää (ainakin) loppuvuoden lomaa KAIKESTA romanttiseen tutustumiseen viittaavastakaan. Yritän piileskellä, ettei kukaan keksi tulla tutustuun muhun.

Herkät introvertit ja ulkopuolista stimulaatiota kaipaavat ekstrovertit

Introvertit ja ekstrovertit eroavat toisistaan siinä, että introvertit ovat herkkiä – ympäristön ärsykkeet vaikuttavat heihin voimakkaasti ja tämän takia he ylikuormittuvat nopeasti. Introverttien aivokuori on paljon aktiivisempi kuin ekstroverteilla ja tämän takia ympäristön ärsykkeet vaikuttavat heihin paljon nopeammin ja voimakkaammin. He imevät ympäristöstä paljon enemmän informaatiota kuin ekstrovertit ja uupuvat nopeasti, koska heidän täytyy päästä hiljaisuuteen käsittelemään kaikkea vastaanottamaansa tai vain toipumaan kuormituksesta.

Ekstrovertit eivät ole lainkaan yhtä herkkiä ulkoisille ärsykkeille eivätkä he prosessoi informaatiota yhtä paljon. Tämän takia he etsivät ulkopuoleltaan ärsykkeitä (seeking information stimulation) ja ovat näin ollen ulospäinsuuntautuneita.

Introvertit "ottavat sisään" informaatiota ja ärsykkeitä; ekstrovertit "etsivät" ärsykkeitä ja ulkopuolista stimulaatiota.

Introvertti kokee, että ympäristö pommittaa häntä koko ajan informaatiolla ja ärsykkeillä ja hän tarvitsee paljon aikaa tuon informaation käsittelemiseen ja sulattelemiseen.

 Ekstrovertit hakevat jatkuvasti tilanteita, jotka saavat heidät tuntemaan, että he ovat elossa.


Teal, alla olevassa videossa, uskoo, ettei nämä persoonalliset taipumukset ole pysyviä vaan voimme muuttaa niitä ja vahvistaa sitä puolta meissä, joka on heikompi. Ihmisen olemassaolon tarkoitus on olla vuorovaikutuksessa ympäristön ja todellisuuden kanssa (ekstrovertti-piirre) ja käsitellä sisällämme ympäristöstä vastaanottamaamme informaatiota (introvertti-piirre). Näiden kahden aspektin tulisi olla jonkinlaisessa tasapainossa.

"If you are happy being an introvert, stay that way. If you are happy being an extrovert, stay that way. If not you can take steps to find a kind of balance."

Omat kokemukseni puhuvat sen puolesta, että näin todella on, tätä käsittelen seuraavassa kirjoituksessa.


Katsoin youtubesta videon aiheesta, ja se resonoi täysin omien ajatusteni, sekä kaiken lukemani, kanssa. Uskon, että hsp/herkkyys on sama asia kuin introversio. Alustavasti ajattelen näin. HUOM! Kyse on minun mielipiteestäni, ei mistään faktasta.

Typerä artikkeli tahdonvoimasta, tavoitteista ja stressistä

"Tahdonvoimalla saavutettu tavoite on harvoin tuottavaa, pysyvää tulosta tai tyydytystä antavaa. Tahdonvoima on tietoisen mielen tuottama voima. Mikäli tietoinen mieli ja alitajuinen mieli ovat ristiriidassa, tietoinen mieli häviää aina.

Mitä suurempi ristiriita tietoisen mielen ja tiedostamattoman mielen tavoitteilla on, sitä ankarammin joudut ponnistelemaan tahdonvoiman tuottamiseksi. Siitä seuraa väistämättä elimistöön stressireaktio - nyt pitäisi, nyt on pakko, mitä jos en pysty. Pelon mekanismi aktivoituu....Lisää tahdonvoimaa vain peliin ja stressikuorma kasvaa entisestään. Et välttämättä edes tunnista stressitilaa, niin normaaliksi se kroonistuttuaan on muuttunut. Kunnes lopulta murtuu heikoin kohta joko kehosta tai mielestä.

Elämän eteneminen perustuu kuitenkin tavoitteisiin tai haaveisiin, joten jollain tavalla yhtälö on ratkaistava."

"Omassa uskomussanastossani tahdonvoima on aina ollut vastemielinen sana. Se on merkinnyt minulle nimenomaan jotain, jonka avulla pyritään egon tavoitteisiin ja joka on armoton ja suvaitsematon. Joskus kuitenkin tarvitaan henkistä potkua persuksiin ja sanani tahdonvoiman tilalle on sisu. Sisu kuuntelee ja uskoo sisintä, tuntemuksia, arvoja ja on nöyrä myös ympäristölle sekä olosuhteille. Tavoite sisältää paineen, mutta motivaatio vapauttaa."

Lue lisää: Tahdonvoimatavoitteet ja stressi


TÄYTTÄ PASKAA, sanon minä.

Minusta tällainen ei päde, jos ihmisellä on ADHD tai asperger (en ole varma, kumman problematiikkaan tämä enemmän kytkeytyy vai molempien, kun itse olen sekasikiö). Tai ehkä tämä ei päde koskaan kenenkään kohdalla.

Jos en RUOSKI itseäni, en tee mitään. Minun tavoitteeni ovat hyviä, kuten opiskelemaan hakeutuminen. Tarvitsen koulutuksen, jotta saan joskus sellaista työtä, joka ehkä olisi jopa mielekästä. Päästäkseen päämäärään, joutuu usien tekemään asioita, jotka eivät ole niin hauskoja. Ja tällöin tarvitaan tahdonvoimaa. Pitää ruoskia itseään saamaan aikaan. Pitää ruoskia itseään lukemaan tenttikirjaa, tekemään koulutehtäviä tms. Tällöin tulee ehkä ristiriita ja stressiä, mutta ei sitä nyt hitsi vie voi vaan tehdä aina mitä huvittaa.

Äh, aivan typerä juttu.

Herkkyys, stressi ja yliaktiivinen mieli

Artikkelista: The hyperactive mind

"There is no scientific theory as of yet to explain why some people’s minds are more prone to become hyperactive...Firstly we should acquaint ourselves with the concept of Highly Sensitive Personality (HSP): Highly Sensitive Personality (HSP) refers to a person having the innate trait of high sensory processing sensitivity… May process sensory data much more deeply and thoroughly due to a biological difference in their nervous systems. (wikipedia). Since an HSP will process information “more deeply”, this means that the information they digest is explored in more detail than by the average human, which means they posses a greater degree of curiosity. This leads them to often over-analyze the information or to “over-think” a specific situation. This over-analysis means they become more mentally invested in that specific subject or situation."

 "By being more sensitive to duality, meaning, by possessing a higher sensitivity to feelings of good and bad, HSPs’ are more stimulated by an experience than other people. Yet, all people posses varying degrees of sensitivity, HSP’s happen to have the highest. We can speculate then, that the reason why some people are more easily bored than others is that they experience heightened emotions more easily since they are more sensitive, and this can create cycle of stimulation seeking to maintain or relive those emotions, and, as stated before, when they can not find that stimulation they become bored and unhappy until they find something else that stimulates them. This gives rise to the hyperactive mind, a mind addicted to mental activity and stimulation."

  "As I will show, a psychopath is characterized by a low level of mental activity, and this is what diminishes their capacity for empathy and remorse, which in turn allows them to be mostly unaffected by stimulation and experiences. To prove this we only need to take a look at most people who are in power such as politicians and executives. These people have the least degree of sensitivity to their thoughts, for the most part. A person with high sensitivity to their thoughts would never get to these positions, because the thought of themselves being in charge of whole armies or of entire companies would be a greater emotional burden on them....So a low level of mental activity is needed in order to be unaffected by all the emotional stimulation and burdens that come with these positions of power, in most cases."

"I have briefly gone into the subject of psychopathy for two reasons, to contrast the other extreme of an HSP, and to show that there are benefits to low levels of mind activity, the benefits being the ability to withstand high stress and be unaffected by external stimulation."