Myyttien murtaja

Torbjörn Andersson tuuletti aspergereita koskevia käsityksiä työelämää käsittelevällä luennollaan.


http://www.puoltaja.fi/yleinen/myyttien-murtaja

Uusi termi: norminmukaiset ihmiset

 

Nyt on vihdoinkin löytynyt kerrassaan täydellinen termi niiden "tavallisten" ihmisten määrittelyyn. Monet neurologisesti poikkeavat, itsensä oudoksi tuntevat, introvertit, väri-ihmiset, keitä meitä nyt onkaan, ovat varmaan pohtineet, että millä termillä niitä "normaaleja" ihmisiä pitäisi kutsua, kun tällä hetkellä yleisimmin käytetyt "normaali", "tavallinen" ja "neurologisesti normaali" ovat kaikki (meitä kohtaan) leimaavia ja sisältävät ajatuksen siitä, että me emme ole normaaleja, vaikka meitä on todella paljon.

Ne toiset eivät ole yhtään sen NORMAALIMPIA kuin mekään.

He ovat sen sijaan NORMINMUKAISIA.

Joten tästä eteenpäin voivat kaikki neurologisesti poikkeavat ja itsensä avaruusolennoiksi tuntevat ryhtyä puhumaan norminmukaisista ihmisistä aina puhuessaan niistä "toisista". Ja me olemme sitten ei-norminmukaisia.

Termi ilmaantui todellisuuteen, kun olin asperger-haastattelussa 2 muun asperger-naisen kanssa Käsikädessä-lehteen ja toimittaja kysyi, millä termillä haluaisimme, että hän viittaisi niihin "neurologisesti normaaleihin" ja sitten siinä pähkäilimme ja yksi näistä asperger-naisista sanoi jotakin, josta keksin sanoa "norminmukainen". En itse aluksi hoksannut, miten kerrassaan täydellinen ehdotukseni oli, pidin sitä vain tyhmänä heittona, mutta Lähteenoksan Meri (Tampereen seudun autismi ja aspergerliiton puheenjohtaja) innostui siitä heti ja sanoi ottavansa sen pysyvään käyttöön. Itse tajusin vasta parin päivän viiveellä, että se todella on totaalisen osuva.

Norminmukaiset ihmiset.

Kyllä.

Niitä he ovat.

Ja he paheksuvat meitä, koska me emme ole norminmukaisia. Ja koko elämämme ajan me tunnemme olemme viallisia, vääränlaisia ja virheellisiä, koska emme sovi heidän normeihinsa ja arvoasetelmiinsa ja he tekevät sen erittäin äänekkäästi selväksi.

Ei-norminmukaisten ihmisten on aika astua esiin ja poistaa moinen vääryys maailmasta. Me olemme aivan yhtä oikeanlaisia kuin norminmukaisetkin.

Neurologinen poikkeavuus on haaste sekä lahja

Nimetön henkilö esitti kommentin:

 "It is often recognized that gifted and talented people are energetic, enthusiastic, intensely absorbed in their pursuits, endowed with vivid imagination, sensuality, moral sensitivity, and emotional vulnerability"

Jos kerran olet noin valtavan lahjakas, niin miten ihmeessä selität sen että olet yli kolmikymppisenä tuossa jamassa?

Vastaukseni:

Henkilö anonyymilta on ilmeisesti jäänyt huomaamatta, että tämän blogin kirjoittajalla on aspergerin oireyhtymä sekä adhd eikä nykyinen yhteiskuntajärjestelmä ja esimerkiksi työelämä ota huomioon meidänlaistemme erityispiirteitä. Neurologinen poikkeavuus tuo elämään valtavasti lisähaasteita, vaikka ne voivat samalla olla myös rikkaus. Monet meistä ovat alisuoriutujia kykyihinsä nähden. Enkä sitä paitsi ole missään "jamassa". Aloitan ensi syksynä yliopistossa ja minusta tulee psykologian tohtori aikanaan. Olen vasta pääsemässä vauhtiin. Olen etsinyt itseäni tähän asti, itseäni ja paikkaani maailmassa sekä korjannut itseäni sosiaalisesti vaikean nuoruuden jäljiltä. Mieluummin pääsen viiveellä vauhtiin elämässä ja elän sen jälkeen 100% itseäni toteuttaen ja onnellisena kuin kaahaan lukion jälkeen "jollekin-vain"-uralle jossa vietän loppuelämäni tuntui se hyvältä tai ei. Nyt olen siirtynyt itseni etsimisestä itsen toteuttamiseen ja tästä eteenpäin jokainen tekemäni valinta on tietoinen ja oikea. Elämästäni tulee oikein hyvä. Ei ehkä norminmukaisten ihmisten mittapuulla, mutta minun mittapuullani.

Norminmukaisten ajatuksia työelämästä

"KAIKKI eivät kuitenkaan jää loppuiäkseen noihin kokemuksiin (ulkopuolisuuden kokemukset yms.) märehtimään ja kuvittele niiden vuoksi olevansa jotain aivan erityislaatuista. Suurin osa meistä menee normaaliin työ jne. elämään, ilman että tekee asiat itselleen aivan kohtuuttoman vaikeiksi."

Ilman että tekee asiat itselleen aivan kohtuuttoman vaikeiksi????

TEKEE ITSELLEEN???

Me, joille "normaali" työelämä tuottaa vaikeuksia, olemme ITSE tehneet asiamme itsellemme kohtuuttoman vaikeiksi?

Minä todellakin olen ITSE ihan tahallani tehnyt "normaalissa" työelämässä pärjäämisen itselleni kohtuuttoman vaikeaksi. Tietysti olen. Siitä onkin niin paljon iloa ja hyötyä, että totta kai valitsen niin.

Toisin sanoen norminmukaiset ihmiset ovat sitä mieltä, että kun joku ei pärjää "normaalissa" työelämässä, se on hänen OMA VIKANSA. Hän on siihen yksin syyllinen. Hän on siitä vastuussa. Hänen olisi pitänyt valita toisin. Hänen  olisi pitänyt valita, että hän pärjää. Koska hän päätti, ettei pärjää, hän on tuomittava olento. Jotenkin moraalisesti arveluttava, epäkehno, luuseri.


Onkohan nuo norminmukaiset ihmiset ajatelleet, että EHKÄ tämä "normaali" työelämä ei ota huomioon erilaisten ihmisten erilaisia tarpeita? Tai ylipäätään tämä "normaali" systeemi, yhteiskuntajärjestelmä, opiskelu- ja työjärjestelmä. Voisiko vika olla rakenteissa? Järjestelmissä. Systeemeissä?

Ei tietenkään, koska norminmukaiset ihmiset itse pärjäävät hyvin "normaalissa" työelämässä niin he eivät ymmärrä mitenkään sitä, että se voisi olla jollekin toiselle ihmiselle ylitsepääsemättömän vaikeaa. Ei. Jos joku ei pärjää, se on hänen OMA VALINTANSA. Hän on PÄÄTTÄNYT, ettei pärjää. Vika on ihmisessä. "Sinä olet syyllinen".

Minä en valitettavasti voi sietää norminmukaisten ihmisten ajatusmaailmaa. Sen rajoittunutta, ahdasmielistä tulkintatapaa todellisuudesta.

Ihmiset ovat syypäitä omiin ongelmiinsa. Jos he haluaisivat, he voisivat tuosta noin, napsis, päättää, ettei heillä ole enää ongelmia. He vain HALUAVAT, että heillä on vaikeaa.

Tietysti me haluamme niin, sehän on IHANAA.

On ihanaa, kun elämä on vaikeaa. "Normaali" elämä.


Oletteko te norminmukaiset ihmiset KOSKAAN ajatelleet, että vika on teidän "normaalin" määritelmässänne, järjestelmänne vaatimuksissa, eikä niissä, jotka eivät täytä teidän kriteereitänne?

Suksikaa kuuseen normaalin työelämänne kanssa.

War

(Tämä teksti on kirjoitettu kiihtyneessä mielentilassa ollessani suuttunut norminmukaiselle ihmiselle)

Tämä on meidän sotaa teitä vastaan. Tämä blogi on niille, jotka ovat koko ikänsä kohdanneet tuomitsemista, arvostelua ja kiusaamista. Niille, joille yhteiskuntaan sopeutuminen on tuottanut aina vaikeuksia. Niille, jotka kokevat olevansa sosiaalisesti poikkeavia. Niille, jotka ovat luovia, herkkiä ja älykkäitä. MEILLE.

Aika ajoin ahdasmieliset ihmiset tulevat tänne kitisemään kommenteissaan. Tämä blogi ei ole heitä varten. Silti heiltä ei ole pääsy kielletty tähän paikkaan. Enkä haluaisi sitä kieltää. Mutta he eivät koskaan tule ymmärtämään tätä maailmaa, eivät näitä ajatuksia, eivät tätä elämäntapaa. He ovat niitä toisia.

Ja yhteiskunnassa on mielestäni aika aloittaa SOTA, me vastaan ne. Väkivallaton, ideologinen sota. Sillä tällä hetkellä meidät on poljettu reunoille, meitä ei arvosteta, yhteiskuntaa ei ole rakennettu meidän ominaisuuksiamme huomioiden. Asioiden on aika muuttua.

Mitä enemmän minulle aletaan ulista siitä, mitä suustani päästelen, sitä varmemmin puhun lisää. Sillä joka ikinen tuomitseva kommentti on muistutus siitä, mitä MEIDÄNLAISTEMME elämä on. Juuri sitä. Miten ne toiset eivät ymmärrä, miten he katsovat nenänvarttaan pitkin ja tuomitsevat.

Olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, että minun mielestäni meidänlaisten, mitä sitten olemmekaan, väri-ihmisiä?, universaali ominaisuus lienee suvaitsevaisuus. Minusta kykymme sietää erilaisuutta, kenties omien kokemuksiemme, kenties lempeytemme, vuoksi, on suurempi. Me ymmärrämme laitapuolen kulkijoita. Mielenterveysongelmaisia. Jopa rikollisia. Me ymmärrämme. He eivät.

Olen kyllästynyt noiden MUIDEN ajatusmaailmaan. Muotoihmisten pakkomielteiseen normielämään.

Norminmukaisiin ihmisiin.

Niihin.

Me olemme epänorminmukaisia, he norminmukaisia.

Siitä on kysymys.

Ja rauha välillämme ei ole mahdollinen juuri siksi, miten he meihin suhtautuvat.

He haluavat tehdä MEISTÄKIN norminmukaisia ja niin kauan kuin emme sitä ole, he kategorisoivat meidät pohjasakaksi, epäonnistujiksi, luusereiksi, joksikin minkä pitää MUUTTUA.

Tämä maailma pitää rakentaa niin, että se kunnioittaa sekä norminmukaisten että epänorminmukaisten tarpeita ja yksilöllisyyttä.

SE on tärkeää.

Loppu.

Linkki

Hanna Jensen: toisenlainen näkemys aspergerista

http://hannajensen.fi/toisenlainen-nakemys-aspergerin-syndroomasta

Outolintu, erilainen

En olekaan täällä vielä esitellyt yhtä merkittävimmistä kohtaamistani kirjoistani. Se on Sylvi-Sanni Mannisen Outolintu, erilainen – tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa. Kirja on valitettavasti ollut vuosien ajan loppuunmyyty ja sitä saa lähinnä kirjastoista (tosin sielläkin alkavat kirjat hajota jo käsiin). Kirjoitin Atena-kustannukselle ja pyysin, että ottaisivat uusintapainoksen, mutta eipä ole kuulunut.

Filosofian tohtori Sylvi-Sanni Manninen teki elämäntyönsä herkkien ihmisten tutkijana ja tukijana. Päivilän sanktuariksi Sylvi-Sanni kutsui Liperissä sijaitsevaa kotitilaansa, jonka hän halusi pyhittää hiljentymiseen ja luonnon kuunteluun. Päivilän sanktuarin säätiö jatkaa Sylvi-Sanni Mannisen elämäntyötä herkkiin ihmisiin liittyvän tiedon ja ymmärryksen lisäämiseksi. (Päivilän sanktuari, vuodatus.net)

Sylvi-Sanni Manninen tajusi "uuden ihmistyypin, erityisen yliherkän ihmislajin, joka on liian usein syyttä suotta musertunut lajitoveriensa kyynärpäihin, peukalon alle tai jalkoihin". Hän nimesi herkät ihmiset väri-ihmisiksi, koska huomasi heidän reagoivan voimakkaasti (mitä herkempiä, sitä voimakkaammin) väreihin, ja vähemmän herkät muotoihmisiksi (he reagoivat enemmän muotoihin kuin väreihin).

 

 

Väri-ihmisen erottaa ympäristöstä vain hienon hieno raja. Hän reagoi voimakkaasti kaikkeen sellaiseenkin, mitä muut tuskin huomaavat. Reaktioherkkyytensä vuoksi häntä kutsutaan myös yliherkäksi. (Päivilän sanktuari, vuodatus.net)

Kaikki väri-ihmiset eivät ole luovia, mutta silloin kun puhutaan synnynnäisestä taiteilijasta, kysymyksessä on väri-ihminen. Toki muotoihmisetkin luovat. He kirjoittavat runoja romaaneista puhumattakaan, maalaavat tauluja ja säveltävät sinfonioita. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kun luovan toiminnan alalla suunta muuttuu ja rajat rikkoutuvat, taustalla on väri-ihminen. Hänet koetaan usein yhteiskunnan kannalta häiriköksi. … Luova yksilö joutuu kuilun partaalle, jos ympäristö ei tajua hänen näkemystään ja pilkkaa sitä. Hänellä on voimakas sisäinen pakko edetä työssään, mutta toisten ihmisten myönteinen vastakaiku puuttuu ja monta kertaa myös käytännön edellytykset. (Päivilän sanktuari, vuodatus.net)

Moni väri-ihminen on kertonut, miten ensimmäiset ulkomaailmaan kohdistuneet vaikeudet alkoivat siitä, kun luuli kaikkien ihmisten olevan itsensä kaltaisia. Hän oli liian avomielinen ja paljasti sisäiset vammansa väärille henkilöille. Kun toinen osanoton sijasta nauraa hohotti ja käski mennä psykiatrille, vierauden tunne oli selvää. Kuin syvässä vedessä kaikkialla ihmisvilinässä vaeltaa yliherkkiä, joiden äänetön huuto on: ”Tajua minut, hyväksy minut, ota minut syliisi!” (Päivilän sanktuari, vuodatus.net)

Tämä kirja on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Se oli ensimmäinen kirja, josta löysin jonkinlaisen selityksen erilaisuuden kokemuksilleni. Ikään kuin kirja minusta. Ajatus väri- ja muotoihmisistä ei jätä minua rauhaan ja aivoni pohtivat ja pohtivat, miten nämä kaikki erilaiset ilmiöt (neurologiset poikkeavuudet, herkkyys, väri- ja muotoihmiset, introversio, luovuus, lahjakkuus...) liittyvät toisiinsa, mikä on niiden suhde toisiinsa.

Hmm. Saisinkohan tämän kirjan julkaisuoikeudet hankittua jostain. Tästä tarvittaisiin kyllä uusintapainos

P.S. Olen julkaissut tästä kirjasta toisen painoksen! Lisää tietoa löydät täältä:

Outolintu, erilainen – Tutkielma yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa