War

(Tämä teksti on kirjoitettu kiihtyneessä mielentilassa ollessani suuttunut norminmukaiselle ihmiselle)

Tämä on meidän sotaa teitä vastaan. Tämä blogi on niille, jotka ovat koko ikänsä kohdanneet tuomitsemista, arvostelua ja kiusaamista. Niille, joille yhteiskuntaan sopeutuminen on tuottanut aina vaikeuksia. Niille, jotka kokevat olevansa sosiaalisesti poikkeavia. Niille, jotka ovat luovia, herkkiä ja älykkäitä. MEILLE.

Aika ajoin ahdasmieliset ihmiset tulevat tänne kitisemään kommenteissaan. Tämä blogi ei ole heitä varten. Silti heiltä ei ole pääsy kielletty tähän paikkaan. Enkä haluaisi sitä kieltää. Mutta he eivät koskaan tule ymmärtämään tätä maailmaa, eivät näitä ajatuksia, eivät tätä elämäntapaa. He ovat niitä toisia.

Ja yhteiskunnassa on mielestäni aika aloittaa SOTA, me vastaan ne. Väkivallaton, ideologinen sota. Sillä tällä hetkellä meidät on poljettu reunoille, meitä ei arvosteta, yhteiskuntaa ei ole rakennettu meidän ominaisuuksiamme huomioiden. Asioiden on aika muuttua.

Mitä enemmän minulle aletaan ulista siitä, mitä suustani päästelen, sitä varmemmin puhun lisää. Sillä joka ikinen tuomitseva kommentti on muistutus siitä, mitä MEIDÄNLAISTEMME elämä on. Juuri sitä. Miten ne toiset eivät ymmärrä, miten he katsovat nenänvarttaan pitkin ja tuomitsevat.

Olen viime aikoina miettinyt aika paljon sitä, että minun mielestäni meidänlaisten, mitä sitten olemmekaan, väri-ihmisiä?, universaali ominaisuus lienee suvaitsevaisuus. Minusta kykymme sietää erilaisuutta, kenties omien kokemuksiemme, kenties lempeytemme, vuoksi, on suurempi. Me ymmärrämme laitapuolen kulkijoita. Mielenterveysongelmaisia. Jopa rikollisia. Me ymmärrämme. He eivät.

Olen kyllästynyt noiden MUIDEN ajatusmaailmaan. Muotoihmisten pakkomielteiseen normielämään.

Norminmukaisiin ihmisiin.

Niihin.

Me olemme epänorminmukaisia, he norminmukaisia.

Siitä on kysymys.

Ja rauha välillämme ei ole mahdollinen juuri siksi, miten he meihin suhtautuvat.

He haluavat tehdä MEISTÄKIN norminmukaisia ja niin kauan kuin emme sitä ole, he kategorisoivat meidät pohjasakaksi, epäonnistujiksi, luusereiksi, joksikin minkä pitää MUUTTUA.

Tämä maailma pitää rakentaa niin, että se kunnioittaa sekä norminmukaisten että epänorminmukaisten tarpeita ja yksilöllisyyttä.

SE on tärkeää.

Loppu.