Tentti tulossa

Pläääp. Ensi viikolla on ensimmäinen tentti (avoin yliopisto ja biologia). Toivottavasti kallooni on imeytynyt jotain. Informaatiota. Tuntuu, ettei ole, mutta kai sinne on pakostikin JOTAIN imeytynyt.

Eevi on kiva.

Mitä muuta... Niin, katson Big brotheria. HAHHAHHAHAHAAA. Ja kuuntelen ROBINIA. EN kyllä mitenkään aktiivisesti vaan viime päivinä olen tutkinut, millaista musiikkia sillä on, ja minusta sen biisit on kivoja. Ideana oli siis esitellä sitä Eeville, mutta tykkäsinkin siitä itse. Osaan olla hyvin nolo ihminen :D. Tiedän, kaikesta aspergeriudesta huolimatta, että on noloa katsella bigbrotheria ja kuunnella robinia. Bigbrotheria olen seurannut ehkä kaksi kertaa aikaisemmin. Yleensä kyllästyn jossain kohtaa ja jätän sikseen. Nyt aloin katsella sitä, koska ei ole muutakaan katseltavaa ja välillä on hauskaa katsella JOTAIN. Ja tykkään lähinnä reality teeveestä, koska tutkin millaisia ihmiset on ja miten ne käyttäytyy ja reagoi ja ajattelee ja puhuu ja toimii. Ihmiset on kiinnostavia. Ehkä siksi, että sitä kautta opin paremmin ymmärtämään itseäni ja paikkaani maailmassa.

Elokuvat on liian pitkiä. Tai sellaisia keskittymismöykkyjä. Pitää orientoitua kerralla sellaiseen möykkyyn. Se on jotenkin liian vaativaa nykyään. Ne kerrat kun olen yrittänyt katsoa elokuvaa, keskeytän vähän väliä ja kipitän ympäri taloa ja teen sitä sun tätä ja palaan taas katsomaan ja se on ihan naurettavaa koko touhu, joten en ole jaksanut enää vaivautua.

Etsin töitä. Työkkäriin on aika reilun viikon päästä, jos vaikka saisin duunikortin tai menisin työharjoitteluun työmarkkinatuella jonnekin, missä saisin kassakokemusta.

Biologiasta on eka kurssi kohta siis tentitty ja kyllä sen nyt läpi pitäisi mennä, en nyt voi NIIIIIN huono olla, ettei menisi ja ilmoittauduin seuraavalle kurssille.

Eevi on kiva (edelleen) ja parisuhde hyvä.

Mutta henkilökohtainen vointi koko ajan persiillään. Väsynyt ja energiaton ja näivettynyt apina. Tosin nyt on taas joku tauti. Olen jotenkin kipeä, mutta inhoan tällaista kipeänä olemista, kun ei ole kunnolla kipeä eikä oel kuumetta ja sitten ei tiedä, onko kipeä vai ei. Mutta olo on kaamea.

Jumpassa en ole käynyt kuin 1 kerran viikossa (tämä ja viime viikko). Odotan, että tämä typerä kipeys menee pois ja aloitan sitten kuntoilun uudelleen ja maltillisesti. En kuvittele enää mitään kuntotasoni suhteen. En yritä olla paras ja häikäisevä ja täydellinen. Ajattelen nyt asian niin, että minulla on paska kunto, olen raihnainen mummo, ja menen siellä sen mukaisesti ja toivon, että jonain päivänä kuntoni on kohonnut.

Loppu.