Sukupuolierot kunniaan!

Nyt sanon suoraan asian, joka on kauan kypsynyt aivoissani. Olen KYLLÄSTYNYT siihen, miten koko ajan vaahdotaan siitä, miten sukupuolet pitäs jotenkin tasapäistää ja kaikesta tehdä androgyyniä ja pikkutytöt kasvatetaan pukeutumaan siniseen ja leikkimään autoilla ja pojat käyttämään pinkkiä ja sukupuolierot jotenkin suunnilleen häivyttää pois.

EI. (ja joo)

On OIKEIN, että maailmaan tehdään tilaa myös erilaisille tavoille olla mies tai nainen. Ehdottomasti. MUTTA paikkansa on myös vahvasti maskuliinisille miehille ja vahvasti feminiinisille naisille. Sellaisiakin on olemassa ja saa olla olemassa. Jotkut naiset ovat hyvin feminiinisiä ja saavat suuria kiksejä erittäin maskuliinisista miehistä, ja siinä, että mies on jotenkin se VAHVEMPI osapuoli, on jotain eläimellisen kiihottavaa ja tyydyttävää hyvin feminiinisen naisen mielestä ja tällainen nainen KAIPAA sellaista "TOSIMIESTÄ" rinnalleen, joka kantaa kauppakassit ja avaa oven ja on MIES suhteessa. Tämä on jumalaisen ihanaa: "An alpha feels 100% manly so he likes to make it known who the man in the relationship is on each date. It comes naturally, by chance. He doesn’t have to say it, but women simply feel that he’s the strongest."

Vihaan sitä, että tollaiset sukupuolten väliset erot yritetään kokonaan kitkeä ja miten miesten ei enää tarvi kantaa sitä kauppakassia tai pitää ikään kuin huolta (fyysisesti heikommasta ja suojelua tarvitsevasta) naisestaan. Minä TARVITSEN MIEHEN ja haluan tuntea, että mies on MIES, ja haluan tuntea, että olen heikompi osapuoli, sellanen söpö tyttö, josta voimakas mies pitää huolta, jos karhu lähestyy.

Myös tällaiselle on paikka maailmassa. Ei KAIKKIEN ja KAIKEN tarvi muuttua sukupuolten välillä supertasapäiseksi ja kaikkia sukupuolten välisiä eroja häivyttää olemattomiin.

Alan vahvan maskuliinisuuden ja vahvan feminiinisyyden äänitorveksi ja puolestapuhujaksi.