Oman pään korjaamisesta ympäröivän todellisuuden korjaamiseen

Suuria muutoksia on kenties meneillään! Nyt kun opiskelen kestävää kehitystä ja yhteiskuntatieteitä, saan MASSIIVISIA kiksejä, kun opin ihan uusia asioita aiheista, joita pidän tärkeinä, mutta joihin en aiemmin elämässä oo ehtinyt perehtyyn (koska olen omistanut viimeiset lähes 20 vuotta itseterapialle). Tajuan nyt todella selkeästi sen, että en saa psykologian opiskelusta YHTÄÄN MITÄÄN. Se on helvetin ankeaa, tylsää ja paskaa ja en edes opi oikeastaan MITÄÄN uutta. Olen siis viimeiset 20 vuotta korjannut itseäni ja perehtynyt varsin intensiivisesti psykologiaan, joten kaikki perusasiat on jo hallussa, tiedän oikeastaan jo kaiken, mitä haluan siitä aiheesta tietää TAI jos on jotain, mistä vielä haluaisin tietoa, sitä ei tosiaan yliopiston kursseilla käsitellä. Eli nyt alkaa tuntua, että ehkä en jatkakaan enää psykologian opiskelemista, sillä se taitaa olla vain ajan tuhlaamista eli voisin sen ajan käyttää paljon mielenkiintoisempien asioiden opiskelemiseen.

Enpä siis tiedä haenko sivuaineoikeutta kognitiiviseen neurotieteeseenkään. Itseterapia-aika on minulta ohi, olen saanut itseni korjattua (isoimmat ongelmat), toki töitä saa itsensä kanssa tehdä aina jollain tasolla, mutta se on muuttunut suuren rakennuksen täydellisestä jälleenrakentamisesta ja totaalirenoveerauksesta perushuolloksi ja satunnaisremonteiksi. Ja PSYKOLOGIAA tarvitsin siihen työhön. En siis tarvi sitä enää, paitsi joskus voi ehkä JOS nyt jotain UUTTA kiinnostavaa siltä alueelta löytyy, satunnaisesti jotain lueskella.

Psykologian aika on ohi.

Nyt kun voin siirtää huomion pois omasta navasta (mielestä) muualle, minua kiinnostaa alkaa tutkia yhteiskuntaa ja maailmanparantamismahdollisuuksia. Kun oma pää on korjattu, aletaan korjata seuraavaksi ympäröivää todellisuutta.

Ja filosofia EI luultavimminkaan ole mun juttu. Se on liikaa norsunluutornissa istumista, haluan tiukemmin kiinni konkreettiseen todellisuuteen. En sulje filosofiaa vielä pois, mutta en toistaiseksi ole saanut suunnattomia kiksejä tai alkanut tuntea intohimoa, joka alkaisi elää omaa elämäänsä. Toisin kuin nyt, kun olen siirtynyt näihin yhteiskuntajuttuihin. Let's see where the road leads me.