Musta tuntuu jotenkin väärältä, et mun joku
virallinen ikä papereissa on 36 (no, kuukauden päästä), koska tunnen
itseni ehkä 28-29-vuotiaaksi ja ilmeisesti näytän sen ikäseltä. Eli
oikeasti mun virallisen numeron pitäs olla vaikka 29. En tykkää. Siis en
tykkää siksi, et se virallinen luku vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja
mielipiteisiin ja ajatuksiin ja myös siihen, mitä MUN pitäs muka ajatella ja minkä ikästen kanssa seurustella tms. Halun muuttaa virallisen ikäni.
Nytkin on ihan hölmöä, kun opiskelen yliopistossa ja kaikkialla missä liikun, mieshenkilöt on mua 10-15 vuotta nuorempia. Mulle iällä ei mulle oo merkitystä vaan sillä, mitä ihmiset on. Mutta silti samalla tiedostaa, että MUIDEN ihmisten mielestä olisi ihan absurdia jos 36-vuotias ja 22-vuotias pussailee. Sit se vanhus siinä on joku PUUMA, mikä on minusta ärsyttävää, koska ei mua kiinnosta itseäni nuoremmat siksi et ne ois mua nuorempia vaan siksi et ne on ihmisiä joista pidän ja jotka nyt osuu kohdalle ja sattuu nyt vaan oleen jonkun ikäsiä. Hmph. Kyl mä tavallaan preferoisin itteni ikäsiä monestakin syystä, mut minä en edelleenkä takerru numeroihin ja näe ihmisiä numeroina ja paikoissa joissa hengaan ei ees oo mun ikäsiä.
Ja sit tiedostan koko ajan sen, jos on tekemisissä nuorempien kaa, et NE voi olla hyvin tietosia koko ajan MUN iästä ja mietin aina et mitähän ne miettii... "uuuu, vanha kokenut nainen, miten jännittävää" voi luoja. Koska en halua sellasta vaan et ihmiset havaitsee mut vaan ihmisenä. Ei vanhempana tai nuorempana vaan ihmisenä. Kuten mä näen muut. Vaikka kai se toisaalta myös väkisin saattaa välillä liikkua nuoremmalla osapuolella mielessä, että jos toinen ON yli 30 ja itse vasta jotain 20, että se vanhempi ihminen on varmaan seksuaalisesti tosi kokenut ja se on jotenkin jännää... Koska kyl ite tiedostan taas sen, jos ihastun... missähän se raja menis... no sanotaan 25 alaspäin, niin et se toinen on varmaan hyvin kokematon vielä ellei satu oleen joku hirvee naistenmies tai tietysti myös jos on ollut pitkässä suhteessa tms niin voi tietysti olla jo jotenkin kerääntynyt kokemusta.
Mulle se ikä tulee esiin lähinnä vaan toisen elämäntapojen ja -valintojen kautta jos tulee. esim se, et jos joku bilettä into piukkana, se kuuluu siihen tiettyyn ikävaiheeseen, kun on 20-kympin tienoilla. tai no ei ole PAKKO kuulua, koska ei nyt jokainen nuorena bailaa ja biletä into piukkana, mutta usein sitä tehään tuossa parinkympin tienoilla. jotkut tietysti jatkaa sitä loppuelämänsäkin. Juuri tuollanen bailaus ja biletys yms muistuttaa mulle, että ollaan eri ikäsiä jonkun kanssa. Vaikka sit muuten en sitä aattelis tai tiedostaisi tai miettisi. Tai ei oikeastaan ees et eri ikäsiä, koska tosiaan joku 35 vuotias voi yhtä lailla bailata ja bilettää into piukkana. enemmänkin se kertoo vaan arvojen ja elämäntyylin erilaisuudesta.
Mut jotenkin typerää, et tarvii ees miettiä tällasia ikäerokysymyksiä vain siksi, et mun virallinen numero papereissa on joku tietty. Jos voisin muuttaa sen 29:ksi, niin yhtäkkiä ei tarvisi enää miettiä.
Hdp on ikävä seuralainen. Tietyssä ikävaiheessa kriisi iskee ja tulee ollako vai ei fiilis. Itsetunto joka rakentuu pinnallisille asioille joutuu koville. Nuori vai vanha, kaunis vai ruma. Yhdessä vai yksin lopulta... Aika pysähtyä ja miettiä tarkkaan mitä oikeasti haluaa elämältä.
VastaaPoista