Opeteltu sosiaalisuus

Möröt ovat nousseet esiin sisimpäni pimeästä. Ne nousi esiin minun syvyyksistä viime aikaisten tapahtumien seurauksena. Mun on mietittävä itteeni ja käyttäytymistäni.

Olen patologinen flirttailija. En voi sille mitään tai siis en osaa olla toisenlainen. Saan pojat ihastuun helposti ihastuun itteeni ja kyl mä varmaan suoraan sanottuna teen sen "tahallani" eli "manipuloin" ihmisiä pitään itestäni. Eli HALUAN, että kaikki tykkää musta ja käyttäydyn tavalla, jolla saan sen aikaan.

Ja yöllä iski masennus, koska aiheutan sotkua olemalla tällanen ja yritin miettiä, että miten voisin olla olematta. Mut en minä osaa olla muunlainen. Ymmärsin myös miksi.

Olin lapsena umpiautistinen. En räpytellyt käsiä tms. mutta en ottanut mitään kontaktia ihmisiin. Varsinkaan siis ikätovereihin. Yleensä aspergerit on yksin ja ilman kavereita, mutta koska olen myös ADHD hankin aina yhden symbioottisen ystävän suorasukaisella ja estottomalla lähestymistyylilläni (en sosiaalisilla taidoilla) ja sit elin syvällä jossain kuplassa sen yhden ihmisen kanssa enkä ottanut juurikaan kontaktia muihin tai tajunnut, että on olemassa joku sosiaalinen todellisuus ja että pitäs jotenkin miettiä, mitä muut musta aattelee jne.

Niin murrosiässä kun kiinnostuin pojista ja halusin poikaystävän, mun oli pakko tulla ULOS sieltä mun umpiautistisesta mestasta ja OPETELLA että mikä helvetti on sosiaalinen todellisuus, miten ihmisten kanssa ollaan tekemisissä ja koska mua nimenomaan kiinnosti saada poikaystävä minä aloin opetella sosiaalisuutta siitä näkökulmasta, että miten saa pojat kiinnostuun itsestä. Ja oon imenyt tietoa kuin sieni ympäristöstä, mediasta, kirjoista, KAIKKIALTA ja opetellut. Ja siksi minä siis konstruoin sellaisen sosiaalisen olemuksen, jolla saan pojat kiinnostumaan minusta.

Mulla ei siis OLE muunlaista sosiaalista tapaa olla olemassa. Ei se mene niin, että "en ole oma itseni" kun teen sitä mitä teen, koska ei ole mitään "omaa itseä". Mun oma itse ei ole kontaktissa muihin. Kun olen kontaktissa, se on opeteltua. Olen opetellut SÄÄNNÖT. Tiedon kautta kasannut sen, miten ihmisten kanssa ollaan.

Tän kaiken takia mun elämästä on mennyt suurin osa siihen, että imen tietoa ihmisistä, ihmismielestä jne. Koska mä yhä edelleen yritän opetella, että miten hemmetissä tässä maailmassa ollaan niin, että ollaan tekemisissä muitten kanssa. Se ei taida loppua koskaan. En osaa vieläkään niin, että se sujuisi kunnolla. Ehkä se ei koskaan suju, jos on autistinen apina.

Mutta siis, en OSAA olla muunlainen ja en minä toisaalta näe järkeä siinäkään, et alkasin opetella, että miten ollaan tekemisissä ihmisten kanssa niin, että on toisten mielestä ei-kiinnostava tai kiva mutta ei LIIKAA. Luoja. Joten ehkä minä en voi sille juuri nyt mitään, että oon patologinen flirttailija, mutta mun täytyy opetella nyt oleen varovaisempi. Mun pitää tiedostaa, että saan ihmiset ihastuun ja en missään nimessä saa ROHKAISTA ketään luuleen, et mun suunnalta asiassa olisi kyse enemmästä kuin on. Pitää olla selkeät rajat ja yrittää pitää selvänä toiselle osapuolelle, että se on mulle vain KAVERI enkä halua mitään enempää. Erehdyin, kun luulin tässä syksyllä, että mulla voisi olla poikia kavereina nin, että voi joskus olla kainalossa ja halailla. Ei se ole mahdollista, koska ihmisillä on kuiienkin tunteita ja sit asiat menee helposti monimutkaisiksi ja satuttaa jotakuta.  Joskus se vain on vaikeaa, koska jos on poikia kavereina ja käyttäytyy lämpimästi ja kivasti ja toisella on jo olemassa kiinnostuksen/ihastumisen itu, se ottaa helposti ravintoa ihan omin päin eli alkaa kuvitteleen asioita, joita ei ole.

Tän kaiken takia mun täytyy alkaa jotenkin miettiin nyt omaa olemistani ja selkiyttään rajoja, että ihmiset tietäisi missä mennään. Ja en voi enää käyttää alkoholia, koska sit mä vasta alankin flirttaileen, koska minusta tulee puhdas id, viettiminä, joka haluaa vain pussailla ja kaikkea ja sitten vasta pulassa ollaankin, kun kehitän romanssin ja asiat etenee liian nopeasti, koska jos vielä seurustelen, haluan, että se perustuu rakkauteen eikä kemiaan ja ihastumiseen. Eli mun on tunnettava joku kauan ja sen tuntemisen myötä kasvaa kahden ihmisen välille rakkaus, jos kasvaa, ja SITTEN voi seurustella. En tiedä vielä oikein, miten tämä käytännössä menee, koska kun ihastun, tekee mieli pussailla ja jotain, vaikka ei vielä tuntisi yhtään. Huokauksien huokaus. Mutta yritän ottaa selvää. Jotenkin.



Tää minun sosiaalisuus on silleen hassu asia, että kyse on vähän samasta kuin sosiopaateilla, joilla on erittäin kehittynyt kognitiivinen empatia mutta ei empatiaa ja ne voi OPETELLA hurmaan ihmisiä ja manipuloimaan jne. mutta ne ei välitä kestään. Autisteilla on taas kehittynyt emotionaalinen empatia mutta ei kognitiivista empatiaa. Mutta kognitiivinen empatiahan liittyy TIETOON. Minusta sen voi opetella. Tai voi ainakin opetella miten ihmiset toimii, mitä sosiaaliset säännöt on jne jne. ja sitten kun ne on opetellut ja niitä käyttää, se muistuttaa tuota sosiopaatin toimintaa, koska se on tiedon ja älyn varassa tapahtuvaa sosialisoimista, jossa voi kehittyä todella lahjakkaaksi. Mutta mulla on hyvin, hyvin, hyvin vahva emotionaalinen empatia ja välitän syvästi toisten tunteista enkä ikinä manipuloisi tietoisesti tai hyödyntääkseni muita, vaikka osaisinkin. Ja mun on opeteltava oleen olemassa niin, etten satuta ketään.

Mun pitää nyt miettiä. Ja jatkaa tätä ikuista työtä typerän itseni kanssa.

Pitää opetella nyt varomaan, mitä teen. Oleen varovainen. Ja jos mahdollista, alkaa opetteleen, miten voin kytkeä flirttailun pois päältä. En minä halua edes enää, että kaikki ihastuu muhun. Se on lähinnä rasittavaa, vaikka tuntuu myös hauskalta tietysti narsistisen osan mielestä. Mut en halu sitä enää. Halun vaan olla.

Helvetin vaikeaa elää tän pään kanssa. Ja mulla siis menee tosiaan aina 90% energiasta ja ajasta TÄHÄN työhön ja opiskeluun. Kun yritän selvittää, miten helvetissä eläisin oman itseni kanssa. Eli suomeksi korjaan aspergeria ja adhd:ta.

Toivon, että voin jonain päivänä auttaa muita kaikella sillä, mitä oon tehnyt ja oppinut. Jotenkin.

Että siitä ois hyötyä muillekin eikä vaan mulle.