En oo ehkä oikein mikään tiedemiestyyppinen. Tykkään lukea eri aiheista ja imeä tietoa, mut teen sitä sillain... et "oooo, kiehtova kirja! luen tämän!" ja saan oivalluksia ja mietin kaikkea ja sit luen lisää. Se on epätieteellistä hihhulointia. Mulla on vaan HAUSKAA ja se on sellasta luovaa ja intuitiivista puuhaa ei mitään systemaattista puurtamista jossa kerätään tietoa tarkan suunnitelman mukaan. Se on sellasta poukkoilevaa ja kuplivaa ja hauskaa. Ja nyt en saa tehdä sitä kun oon yliopistossa. On vain kärsimys ja puurtaminen itseä ei-kiinnostavien tai lievästi kiinnostavien aiheiden parissa.
Oon niin hedonistinen ja keskittymiskyvytön, että mulle tuottaa jatkuvaa kärsimystä yrittää pakottaa itteeni keskittyyn opiskelujuttuihin. On jotenkin paha olla ihan koko ajan. Joudun pakottautuun tekeen jotain mikä on lähes mahdotonta. Se on raastavaa. Ja en saa tehä enää mitään kivoja asioita mun elämässä, kun on vaan toi puurtaminen koko ajan eikä ne aiheet oo koskaan todella kiinnostavia tai mun intohimoaiheita. En saa lukea enää ollenkaan mitään KIVAA mitä HALUAISIN lukea.
Pläääääh.
Kun ehdin, tutkin netin uumenista, millaisia merkillisiä tutkimusalueita filosofiassa voi olla, sellasia, jotka OIKEASTI menisi sisään mua kiinnostaviin asioihin. Että ONKO sellasta. Ja jos löydän jotain, alan jotenkin suunnata siihen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti