Täytyy todeta, että Tinderistä ja vastaavista on ollut itseasiassa paljon hyötyä viime aikoina, mutta aika yllättävällä tavalla. Minulla on aina ollut todella huono kyky valita itselleni sopivanlaisia kumppaneita. Olen tuntenut vetoa aivan vääränlaisiin ihmisiin. Päässäni on siinä kohtaa joku huomattava vika. Kun minun PITÄISI olla kiinnostunut sellaisista hipahtavista maailmanparantajista ja syvällisistä pohdiskelijoista jne. niin ei, kun minun typerä limbinen järjestelmäni on tuntenut vetoa renttuihin (ns. koviksiin, päihdeongelmaisiin tms.) tai hyvin maskuliinisiin miehiin tai jotain muuta typerää. Eli joko ne on olleet varsin norminmukaisia ihmisiä, joilla on köyhä sisäinen maailma, tai sitten sellaisia, joilla on todella paljon ongelmia. Mutta en ole ikinä tuntenut mitään romanttista mielenkiintoa juuri sitä ihmistyyppiä kohtaan, joka on ainoa sopiva. Todella typerää.
No, anyway minä nyt sinkkuna olen käynyt välillä pyörähtämässä Tinderissä tai jossain, pystytän profiilin, tutkin kansalaisia, poistan profiilin vuorokauden sisällä. On kuitenkin tapahtunut jotain kiinnostavaa, sillä noissa paikoissa voi selata suuria määriä ihmisiä läpi ja se on oikeastaan aika opettavaista. Siinä alkaa hahmottaa, millaisia ihmisiä on olemassa. Tinderissä havaitsin, että on olemassa aika selviä kategorioita (olen selannut vain miehiä, joten naisten kategorioista en tiedä): on sellaisia trendikkästi pukeutuvia kakaroita, jotka harrastaa bilettämistä ja kuntosalilla käymistä; on lihaskimppuja, jotka käy hirveästi salilla ja esittelee ylpeinä kroppaansa, mutta nämä eroaa selvästi noista trendi-ipanoista pukeutumisen ja iän osalta ja muutenkin; sitten on suurin osa kansalaisista sellasia taviksia, jotka ei erotu oikein mitenkään, jotka pukeutuu tavallisesti ja näyttää aika värittömiltä; sitten on boheemeja tyyppejä, jotka selkeästi tuntuvat jakautuvan kahteen ryhmään: toisessa on sellaset rokimmat tyypit, joilla on usein pitkä tukka, kuuntelee raskaampaa musiikkia ja no, ylipäätään MUSIIKKI on todella keskeinen asia elämässä; toisessa on sitten näitä hipahtavia hyypiöitä, kuten minä. Ja on tietysti ihmisiä, jotka ei ole oikein mitään näistä, mutta aika selkeästi on havaittavissa tällaisia kategorioita. Ja kai on vielä joku pukumiesten kategoria.
No, se mitä olen oppinut on se, millaisen ihmisen kanssa minun kuuluu elää elämäni. Se on tullut täysin selväksi nyt, kun olen noissa paikoissa piipahdellut. Olen tajunnut, ettei mun oo MITÄÄN järkeä tykätä (sovelluksissa usein kuuluu tykätä toisesta, että voi kommunikoida) tai viestittää minkään muun kategorian ihmiselle, kuin niille hipahtaville. Tunnen FYYSISTÄ vetoa lihaskimppuihin ja johkin komeisiin "normaaleihin" ihmisiin, ehkä johkin noihin muusikkotyyppeihin (niissä on vähän sitä "kovis"asennetta monasti), mutta mun EI oo järkeä kommunikoida niitten kanssa. Ei MITÄÄN järkeä. Mä etsin mun sukulaissielua. Hengenheimolaista. Haluan löytää sellasen kumppaniksi. Joku tyyppi, joka profiilissaan ilmentää vain kiinnostusta salilla käymiseen ja käy töissä ja kattelee elokuvia ja harrastaa moottoripyöriä ja jotain... Ööööö... Ei. Missä on se rikas sisäinen elämä? Ei missään. En tee mitään seksikkäällä miehellä, joka ei ole minun sukulaissielu. Ja mua ei kiinnosta mitkään rokkimiehet ja sen sellaset. En ole erityisen kiinnostunut musiikista ja jos minun mies on fanaattisen omistautunut musiikille ja kitaroinnille tai rummuille ja bändijutuille jne. niin ööööö, en koe, että meillä ois kauheasti yhteistä.
Joten aluksi tykkäilin esim. Tinderissä kaikenlaisista minun mielestä komeista miehistä. Mut siinä niitä ihmisiä selatessa mun ymmärrys alkoi laajentua. Aloin tajuta, että en voi valita ihmisiä, joihin tunnen fyysistä vetovoimaa, koska ne on ihan vääränlaisia. En tosin voi valita niitäkään, joihin en tunne fyysistä vetovoimaa. Eli olen hiukan pattitilanteessa. En kuitenkaan ikinä aio tinkiä enää siitä, että haluan jakaa elämäni hengenheimolaiseni kanssa.
Koin eilen lopullisen valaistumisen, sillä näin suomi 24:ssä TÄYDELLISEN profiilin (mitä tulee ihmisen sisäiseen puoleen). Se ihminen oli vaan niin täysin sisäisesti sellanen, minkälaisen ihmisen kanssa haluan elää. Ja näin siellä siis itseasiassa muutaman todella hyvän profiilin. Jos nyt erehdyn tuollasiin deittipaikkoihin, etsin minunlaisia ihmisiä, ihan vain uteliaisuudesta, koska kuten sanottu, en tunne fyysistä vetovoimaa ja en halua olla niihin yhteydessä romanttisessa mielessä. Mutta tutkin niitä uteliaisuudesta ja koska voisihan sitä alkaa tutustumaan inspiroiviin ja kiinnostaviin ihmisiin muuten vain. Jos siis olisi aikaa. Mitä ei ole. Joten en tutustu. Mutta VOISIN teoriassa tutustua.
Joten Tinder ja vastaavat ovat kirkastaneet minulle sen, millaisen ihmisen kanssa haluan elää (ja millaisia on aivan turha katsella).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti