Vapaus ulkonäköpaineista

Onko ainoa keino löytää ratkaisu edellä kuvattuun ongelmaan (Ulkonäköpakkomielteet ja sisäinen rauha?) se, että lakkaa välittämästä siitä, miltä näyttää?

Mitä tarkoittaa käytännössä se, että ei välitä siitä, miltä näyttää?


Se, ettei välitä siitä miltä näyttää, ei tarkoita sitä, ettei välittäisi itsestään. Ihminen, joka välittää itsestään ja arvostaa itseään, huolehtii itsestään. Mitä on itsestään huolehtiminen? Ainakin sitä, että huolehtii terveydestään.


Mutta entä kaikenlainen kauneudenhoito?

Meikkaamisessa koen ongelmaksi juuri tämän: "Harmless in themselves, makeup and adornment represent the desire to make things appear different from what they actually are." (Guide to buddhism)

At least twice a month serious lay Buddhists abstain from applying makeup and give themselves to recognizing, accepting and being content with the present reality. Monks and nuns are asked not to use ‘garlands, perfumes, cosmetics, ornaments and adornments’ for the reasons just stated and also because they require so much time and expense (D.I,5).

Sitä juuri olen vuosia pohtinut. Tarve meikata tarkoittaa, että on tarve näyttää muulta kuin on. Se taas tarkoittaa, ettei pidä sitä, millainen on luonnostaan, tarpeeksi hyvänä. Mikä kielii asioiden kurjasta tilasta...

Katsooko "buddhalainen" peiliin? Tarkoitan buddhalaisella tässä yksinkertaisesti (onko asiassa jotain yksinkertaista?) ihmistä, joka on vapautunut ulkonäköpaineista ja elää harmoniassa itsensä ja ulkoisen kuorensa kanssa.

Miksi ihminen, joka pitää aidosti itsestän, katsoisi peiliin? Mitä hän sieltä etsii? No, tietysti voi katsoa, onko tukassa töyhtöjä. Tai onko hamapiden välissä roska. Tosin sekin kielii siitä, että on HUOLESTUNUT ulkonäöstään.

Kieliikö peili aina siitä, että on huolestunut? Kieliikö se aina potentiaalisesta tyytymättömyydestä? peloista?

Minusta kyllä.

Artikkeleja: 

Looking in the mirror DOES make you more anxious about your looks

Don't look now: US bloggers claim avoiding the mirror can improve your image