En mennyt keväällä filosofian pääsykokeisiin (tarkoitus oli tehdä psykologiaa sivuaineena ja vaihtaa se myöhemmin pääaineeksi), koska minulla oli alitajuinen, intuitiivinen ja epämääräinen olo, joka sanoi, että elämäni on aika ottaa uusi suunta, jossa psykologia ei enää ole se, mitä haluan opiskella. Siinä vaiheessa en vielä ymmärtänyt tätä olotilaa sen tarkemmin. Minulla oli vain epämääräinen olo siitä, että jotain on jäänyt taakse ja uusi aika elämässäni on alkamassa. Minun piti pohtia motiivejani eri elämäntavoitteiden suhteen ja kuunnella sisintäni, kunnes vastaukset nousevat pintaan ja selkiytyvät.
Nyt niin on käynyt.
Mietin ehkä kuukausi sitten sitä, että jos luovun psykologiasta, jota olen lukiosta asti kokenut haluavani opiskella, mitä ihmettä sen tilalle voisi tulla. Kiinnostuksen kohteeni ovat aina kuuluneet johonkin seuraavista kategorioista: 1) luonto ja eläimet (ja niiden suojelu) 2) psykologia, ihmismieli, itsetuntemus ja 3) yliluonnollinen, Jumala yms. Jos hylkäisin psykologian, minun pitäisi löytää uusi fokus elämälleni jommasta kummasta jäljelle jäävästä vaihtoehdosta. Erilaiset tekijät saivat aikaan sen, että aloin taas tutkia Jumala-kysymystä, se taas johti minut lukemaan ja ja tutkimaan evoluutioasioita. Ja yhtäkkiä oivalsin, että biologia on vastaus. Sen täytyy olla.
Biologiassa on paljon suuntautumis- ja erikoistumisvaihtoehtoja. Minusta myös tuntuu, että biologian avulla voin ehkä yhdistää eri kategorioihin kuuluvia kiinnostuksen kohteitani. Jos otan psykologian sivuaineeksi (en kyllä usko), voisin ehkä jonain päivänä alkaa tutkia tietoisuutta. Siinä yhdistyisivät KAIKKI kiinnostuksen kohteeni ja biologia ja psykologia tarjoavat täydellisen pohjan kyseisen asian tutkimiselle. Toisaalta psykologiassa minua ehkä eniten kiinnostaisi joka tapauksessa neuropsykologia, ja biologia tarjoaa hyvän pohjan sillekin suunnalle.
Myös evoluutioteoria kuuluu biologiaan. Se kiinnostaa minua todella paljon, ja evoluutiokysymysten tutkimisessa voin yhdistää biologian Jumala-kysymykseen.
Haluaisin myös todella paljon oppia kaiken mahdollisen solusta ja geeneistä yms. Loppujen lopuksi kaikki todellisuudessa perustuu molekyylitason toimintaan, ja jos haluaa OIKEASTI ymmärtää todellisuutta ja sitä, miten eri asiat toimivat, pitää tietää, miten kaikki toimii molekyylitasolla. Joten on mahdollista, että biokemia voisi olla uusi suuri intohimoni. Biokemian avulla voisin perehtyä evoluutiokysymyksiin molekyylitasolla, joka on juuri se taso, jossa kaikki evoluutioteoriaan liittyvät asiat tulee pystyä selittämään, jos haluaa tieteellisesti pystyä perustelemaan sen, toimiiko kyseinen teoria vai ei.
En ole varma, pidänkö kemiasta tai paremminkin kestänkö sitä. Kävin lainaamassa tänään kirjastosta yläasteen ja lukion kemian kirjoja ja alan tutkia niitä. Alkusilmäilyjen jälkeen tunsin sisälläni intohimoa. Haluan tietää, miten kaikki toimii!!! Mutta katsotaan, miltä se kemia maistuu.
Biologiassa on erikoistumisvaihtoehtona myös joku soluihin ja genetiikkaan liittyvä kokonaisuus, joka voisi olla hyvä vaihtoehto, jos kemia menee yli sietokyvyn.
Mutta koen todellakin löytäneeni suuntani!
Hain postista tänään hillittömän painavan ja mammuttimaisen kirjan, Campbellin biologian kirjan, joka on avoimen yliopiston oppikirjana. Aion suorittaa biologian perusopinnot seuraavan vuoden aikana. Käyn tekemässä tentit Turussa, muuten opiskelu hoituu etänä.
Luen myös lukion biologian ja kemian kurssikirjoja (kunnes osaan ne todella hyvin) ja haen ensi keväänä biologiaan ja biokemiaan.
Huraa!!!
Miksi ei enää psykologiaa? Koska koen sen olevan kaluttu luu. En ole aikoihin löytänyt sen piiristä mitään todella uutta ja kiehtovaa. Olen myös kyllästynyt keskittymään itsetutkiskeluun ja oman mielen penkomiseen. Psykologia oli väline, jonka avulla tutustuin itseeni ja korjasin itseäni. Nyt en enää tarvitse sitä. Olen eheytynyt. Riittävästi. Olen myös tullut tietoiseksi siitä, että vaikka minua kiehtoi psykologian opiskelu, en ollut yhtään varma siitä, valmistuisinko psykologian maisterina sellaiseen ammattiin, jota jaksaisin tehdä (kun huomioidaan asperger-rajoitteeni). Keväällä taisin lopullisesti ymmärtää, että sekä opettajan että terapeutin työ on minulle liian sosiaalista ja todennäköisesti ylikuormittuisin ja en pystyisi hoitamaan työtäni. On aika suuntautua johonkin vähemmän sosiaaliseen ulottuvuuteen.
Nyt menen tekemään kasvissosekeittoa ja lukemaan kemiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti