Tietoisuuden kehittyminen

PÄIVÄKIRJOISTANI:

4.1.2003 päiväkirjastani löytyy ajatuksia, jotka osoittavat minun ottaneen merkittävän askeleen eteenpäin tielläni:

"...syvin tarpeeni on tulla 100% siksi, kuka olen ja toteuttaa omaa persoonaani täysillä, kaikin mahdollisin tavoin, ja se on mahdollista vasta, kun astun irti joukosta, massasta ja sen pinnallisuudesta ja illuusioista ja asetun täydellisesti omaan maailmaani.

Näin astun erillisyyteen. Hylkään ryhmät. Massan...sen illuusiomaailman, jossa suurin osa tuntuu elävän. Miten...sokeita ihmiset mielestäni ovat. Sokeita, sokeita. Miksi näin kauan olen jakanut tuon illuusion, miksi en ole seurannut sydäntäni?

Koska se on vaikeaa. Pelottavaa. Liikun sen jälkeen poluilla, joita tuo ihmisten valtaosa ei tunne, ymmärrä. Lähden poluille, joissa sanoudun irti kaikesta sovinnaisesta ja yleisesti hyväksytystä, en kuuntele enää muita vaan itseäni...

Ehkä mun on aika myöntää erikoislaatuisuuteni...Miksi yritän ja yritän sopia muiden joukkoon, kun en KOSKAAN ole sinne sopinut tai siellä viihtynyt...Sen on loputtava. En tunne yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa, en ole koskaan tuntenut. Viihdyn yksin, harvojen ja valittujen ympäröimänä. Niin on hyvä. Jätän nuo toisenlaiset olennot elämään elämäänsä...Aivan kuin ne olisivat eri rotua...Eroan valtakulttuurista ja muiden hyväksynnästä. Se on tehtäväni.”