Käyn läpi valtavaa päiväkirjapinoani elämäkertaani varten. Olen päässyt vuoteen 1999 eli kahlannut ensimmäisen päiväkirjan läpi. Täytyy todeta, että on hyvä, että käyn ne läpi ja kirjoitan sen kirjan. Pystyn nyt, tänä ihmisenä joka nyt olen, tällä kokemus- ja kehitystasolla ja näillä tiedoilla, ymmärtämään menneisyyttäni uudella tavalla. Tunnen surua. Olen surullinen sen ihmisen puolesta, joka olin. Se ensimmäinen päiväkirja, jonka olen käynyt läpi, kattaa kaikkein pahimman ajanjakson eli yläasteelta lukion loppuun. Sitä oli raskasta lukea. Nyt ymmärrän, ettei minulla ollut MITÄÄN onnistumisen mahdollisuuksia. Sosiaalisesti siis. Olin totaalisen hukassa, umpisokea, pihalla, aivan sekaisin. Räpiköin pilkkopimeässä, sätkin sinne tänne ja kaikki oli KAUHEAA. Olisin tarvinnut apua. Olisin tarvinnut sitä, että joku olisi kertonut, miten kaikki toimii. Miten ihmisten maailma toimii. Että joku olisi kertonut, miten siellä toimitaan. Nyt jouduin räpiköimään siellä yksin ja aivan järkyttävän vaikean kasvuprosessin kautta itse oppimaan ja opettelemaan kaiken sen, mikä täytyy tietää. Ziisus, mikä kamala, kamala tie sitä on ihmisen täytynyt kulkea päästäkseen tähän päivään. Hyi.
:( Raskasta.
Tosiaan...käsikirja itsenäiseen elämään. Olisin mäkin tarvinnut opuksen, jossa kerrotaan kädestä pitäen miten siivotaan, kuinka usein pitää peseytyä, miten ihmiset toimii, mitä tarkoittaa sosiaaliset rakenteet, miten rahaa käsitellään, miten ihmissuhteita hoidetaan ja mitä ihmiset yleensä odottavat. Miten koko tätä kaaosta, jota arjeksi kutsutaan pyöritetään ja ennen kaikkea pidetään pystyssä. Liian moni jää yksin, räpiköimään. Mun tielle sattu onneks ymmärtäviä ihania ihmisiä, jokka autto eteenpäin.
VastaaPoistaToivon, että voit ehkä elämäkerran kirjoittamisen kautta huomata, että ne vaikeat asiat ovat oikeasti menneisyyttä. Ei niitä ole olemassa. Olet oppinut paljon ja elämään ihmisten maailmassa. Voit ehkä jossain vaiheessa ymmärtää, että myös normaaleiksi määrittämäsi ihmiset joutuvat opettelemaan elämän tässä maailmassa. Ja voit ehkä oppia ymmärtämään erilaisia ihmisiä kuin itse olet ja saada sitä kautta elämältä vielä paljon enemmän. Sitä ennen pitää kuitenkin pystyä ymmärtämään, että menneisyyttä ei ole olemassa.
VastaaPoista