keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Tietoisuuden kehittyminen

PÄIVÄKIRJOISTANI:

4.1.2003 päiväkirjastani löytyy ajatuksia, jotka osoittavat minun ottaneen merkittävän askeleen eteenpäin tielläni:


"...syvin tarpeeni on tulla 100% siksi, kuka olen ja toteuttaa omaa persoonaani täysillä, kaikin mahdollisin tavoin, ja se on mahdollista vasta, kun astun irti joukosta, massasta ja sen pinnallisuudesta ja illuusioista ja asetun täydellisesti omaan maailmaani.

Näin astun erillisyyteen. Hylkään ryhmät. Massan...sen illuusiomaailman, jossa suurin osa tuntuu elävän. Miten...sokeita ihmiset mielestäni ovat. Sokeita, sokeita. Miksi näin kauan olen jakanut tuon illuusion, miksi en ole seurannut sydäntäni?

Koska se on vaikeaa. Pelottavaa. Liikun sen jälkeen poluilla, joita tuo ihmisten valtaosa ei tunne, ymmärrä. Lähden poluille, joissa sanoudun irti kaikesta sovinnaisesta ja yleisesti hyväksytystä, en kuuntele enää muita vaan itseäni...

Ehkä mun on aika myöntää erikoislaatuisuuteni...Miksi yritän ja yritän sopia muiden joukkoon, kun en KOSKAAN ole sinne sopinut tai siellä viihtynyt...Sen on loputtava. En tunne yhteenkuuluvuutta muiden ihmisten kanssa, en ole koskaan tuntenut. Viihdyn yksin, harvojen ja valittujen ympäröimänä. Niin on hyvä. Jätän nuo toisenlaiset olennot elämään elämäänsä...Aivan kuin ne olisivat eri rotua...Eroan valtakulttuurista ja muiden hyväksynnästä. Se on tehtäväni.”

tiistai 18. syyskuuta 2012

Pähkinöiden katovuosi...

Kävin tänään tutkimassa pähkinätilannetta. Vanhempieni talon lähellä kasvaa tuhoton määrä pähkinäpensaita, mutta ne olivat aivan TYHJIÄ! Arg. Arg. Missä ovat pähkinät? Sain nyhdettyä epätoivoisesti kasaan pari kourallista, sitten marssin suurella mielenkiinnolla avaamaan ja maistelemaan niitä (en ole ennen poiminut niitä). Ja sitten: WHAT? Yksi toisensa jälkeen, kun sain kuoren posautettua rikki pähkinäsaksilla, pähkinät ammottivat tyhjyyttään. Niiden sisällä ei ollut MITÄÄN??? Tämäkin vielä. Ensin nyin niitä tuntitolkulla epätoivon vimmalla ja sitten ne ovat TYHJIÄ? En tiennyt, että on olemassa tyhjiä pähkinöitä. Hmph. No, jostain syystä avasin ensimmäisenä monta tyhjää, mutta sen jälkeen lopuissa oli melkein kaikissa sisällä pikkuinen ja HERKULLINEN pipana. Ne rouskuivat hauskasti suussa. Parhaimmat maistuivat ihan hasselpähkinöiltä (mitä ne siis ovatkin). Täytyy mennä joku päivä etsimään toisesta paikasta, jos siellä vaikka kasvaisikin jotain. Muutakin kuin lehtiä.

Tammenterhot kypsyvät ensi kuussa. Täytyy sitten niitäkin maistella.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Minä, ymmärtämässä oman introversioni

Hah. Löysin päiväkirjoistani tällaisen merkinnän.

”On niinku kax tapaa elää ja käyttää aikaansa, introvertin ja ekstovertin. Sisäänpäinkääntyneen ja ulospäinsuuntautuneen. Sosiaalisen ja epäsosiaalisen. Sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut omaa paljon kavereita. Suhteet ei välttämättä ole erityisen syvällisiä, sillä niiden tärkein anti on seura ja ajankulu – ei toisen perinphjainen tunteminen ja henkinen kasvu. Päivät kuluu kavereiden kanssa hengatessa. Ollaan koko ajan menossa, pidetää lippu korkealla ja eletään.

Introvertti kaipaa omaa rauhaa ja tilaa. Ystäviä on yleensä vain muutama, mutta todella läheinen. Aika kuluu omia puuhaillessa, lukiessa, kirjoitellessa jne. Tai tavataan ystäviä. Tällainen ihminen viettää paljon aikaa yksinään ja siksi ajattelee paljon. Introvertti rakentaakin maailmaansa sisältäpäin. Hänelle elämä on enemmän sisäisiä kuin ulkoisia tapahtumia. Ekstrovrtti taas elää nimenomaan ulkoista elämää.

...Olen kuitenkin tulossa siihen tulokseen, että mun tapani elää on pääasiassa introvertin. Jos vietän hektistä elämää, mulla ei ole aikaa kuunnella itseäni – menetän kosketuksen sisimpääni. Se...ei tunnu hyvältä. Kun tunnen oman läsnäoloni, minuuteni, tunnen parhaiten olevani tasapainossa. Mun pitäis löytää sellainen balanssi, et toiminta ja aktiviteetit ja rauha ja hiljaisuus kohtais mulle ideaalisel tavalla..

Huomaan, että jos tää balanssi heittää kumpaan tahansa suuntaan, niin mä voin TODELLA huonosti.” 

30.6.2001

Sosiaalinen sokeus

Käyn läpi valtavaa päiväkirjapinoani elämäkertaani varten. Olen päässyt vuoteen 1999 eli kahlannut ensimmäisen päiväkirjan läpi. Täytyy todeta, että on hyvä, että käyn ne läpi ja kirjoitan sen kirjan. Pystyn nyt, tänä ihmisenä joka nyt olen, tällä kokemus- ja kehitystasolla ja näillä tiedoilla, ymmärtämään menneisyyttäni uudella tavalla. Tunnen surua. Olen surullinen sen ihmisen puolesta, joka olin. Se ensimmäinen päiväkirja, jonka olen käynyt läpi, kattaa kaikkein pahimman ajanjakson eli yläasteelta lukion loppuun. Sitä oli raskasta lukea. Nyt ymmärrän, ettei minulla ollut MITÄÄN onnistumisen mahdollisuuksia. Sosiaalisesti siis. Olin totaalisen hukassa, umpisokea, pihalla, aivan sekaisin. Räpiköin pilkkopimeässä, sätkin sinne tänne ja kaikki oli KAUHEAA. Olisin tarvinnut apua. Olisin tarvinnut sitä, että joku olisi kertonut, miten kaikki toimii. Miten ihmisten maailma toimii. Että joku olisi kertonut, miten siellä toimitaan. Nyt jouduin räpiköimään siellä yksin ja aivan järkyttävän vaikean kasvuprosessin kautta itse oppimaan ja opettelemaan kaiken sen, mikä täytyy tietää. Ziisus, mikä kamala, kamala tie sitä on ihmisen täytynyt kulkea päästäkseen tähän päivään. Hyi.

:( Raskasta.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Miksi kannattaa ostaa Introversion voima -kirja?

Suuri osa kirjoista, joita esittelen tässä blogissa ja joita vilahtelee teksteissäni, ovat sellaisia, joita aion suomentaa, mikäli minulla on siihen taloudellisia edellytyksiä. Toisin sanoen aloitan aina uuden kirjan kääntämis- ja julkaisuprosessin, kun saan edellisestä/edellisistä rahaa käännösoikeuksien ostamiseen sekä muihin välttämättömiin kustannuksiin. Olen aloittanut jo neuvottelut seuraavan kirjan käännösoikeuksista. :) So support good cause.

10 Asperger-ihmisen piirrettä

Sain vinkin tänään loistavasta artikkelista, ja haluan jakaa sen :)

1) We are deep philosophical thinkers and writers; gifted in the sense of our level of thinking. Perhaps poets, professors, authors, or avid readers of nonfictional genre. I don’t believe you can have Aspergers without being highly-intelligent by mainstream standards. Perhaps that is part of the issue at hand, the extreme intelligence leading to an over-active mind and high anxiety. We see things at multiple levels, including our own place in the world and our own thinking processes. We analyze our existence, the meaning of life, the meaning of everything continually. We are serious and matter-of-fact. Nothing is taken for granted, simplified, or easy. Everything is complex.

Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan Everyday Asperger's -blogista:

http://aspergersgirls.wordpress.com/2012/02/10/aspergers-traits-women-females-girls/



Yliherkkyydet ja lahjakkuus

(Lue myös teksti Herkkyys ja neurologinen poikkeavuus)

Neurologisesti poikkeavat ihmiset ovat usein epätavallisen herkkiä. Varsinkin aistiyliherkkyyksistä puhutaan paljon ADHD:n ja autismin yhteydessä, mutta uskon, että he ovat kokonaisvaltaisesti herkkiä, eivät ainoastaan aisteiltaan.

Puolalainen Dabrowski on tutkinut lahjakkaita ihmisiä ja todennut, että he ovat usein yliherkkiä. Hän löysi ja kuvasi viisi yliherkkyyden lajia (overexcitabilities). Nämä ovat: yliherkkä mielikuvitus, älyllinen yliherkkyys, aistiyliherkkyydet, psykomotorinen yliherkkyys sekä emotionaalinen yliherkkyys. Esittelen ne lyhyesti. Seuraava pätkä on kirjasta Misdiagnosis and Dual Diagnoses of Gifted Children and Adults. (Suomennos on vielä aika kökkö ja hiomaton).


Johtavat lahjakkuuden tutkijat ovat hiljattain kiinnittäneet huomiota siihen, että huomattavan älykkäillä lapsilla ja aikuisilla on tavallista todennäköisemmin synnynnäisiä herkkyyksiä, jotka saavat heidät reagoimaan ärsykkeisiin poikkeuksellisen voimakkaasti – tätä Dabrowski tarkoitti puhuessaan yliherkkyyksistä (Bouchet & Falk, 2001; Lind, 2001; Tucker & Hafenstein, 1997). Intohimo ja intensiivisyys tekevät näistä lahjakkaista ihmisistä niin reaktiivisia, että heidän tunteensa, kokemuksensa ja reaktionsa ovat huomattavasti tavallista voimakkaampia. Juuri tällaiset lapset saattavat numeroita opetellessaan huudahdella innostuneesti, ”Wau! Yhdeksän! Miten upea numero. Kaksi on niin tavallinen, mutta yhdeksän!”

Dabrowski sanoi myös, että yliherkkyyksiä voi esiintyä millä tahansa viidestä eri alueesta. Joskus yliherkkyyttä on vain yhdellä alueella. Jotkut tutkijat ovat kuitenkin huomanneet, että lapsilla ja aikuisilla, jotka ovat poikkeuksellisen herkkiä yhdellä alueella, ovat sitä myös joillakin muilla neljästä muusta alueesta. Alla on Lindin (2001) ja Piechowskin (1991) kirjoituksista sovitetut kuvaukset näistä viidestä yliherkkyyden alueesta.

Älyllinen yliherkkyys
Uteliaisuus, keskittyminen, ongelmien ratkaiseminen, teoreettinen ajattelu – nämä ovat kaikki älyllisen yliherkkyyden perustuntomerkkejä. Näillä ihmisillä on uskomattoman aktiivinen mieli, joka haalii lisää tietoa, haluaa ymmärtää, etsii totuutta ja haluaa palavasti ratkaista kohtaamansa ongelmat. Nuorena he ahmivat kirjoja; aikuisina he ovat edelleen innokkaita lukijoita.

He ovat lapsina äärimmäisen uteliaita ja esittävät niin paljon kysymyksiä, että aikuisista tuntuu. He ovat introspektiivisiä ja nauttivat psyykkisistä haasteista, jotka edellyttävät keskittymistä ja ongelmanratkaisukykyä, ja he saattavat aivan tyytyväisinä istua pohtimassa jotakin asiaa pitkiä aikoja kerrallaan. Älyllisesti yliherkät ihmiset keskittyvät usein moraalisiin kysymyksiin sekä oikeudenmukaisuuteen liittyviin . He ovat itsenäisiä ajattelijoita sekä innokkaita tarkkailijoita, jotka saattavat muuttua kärsimättömiksi, jos muut eivät ole yhtä innoissaan jostakin asiasta.


Yliherkkä mielikuvitus
Suunnilleen kolmella neljästä lahjakkaasta lapsesta on ennen kouluikää yksi tai useampia mielikuvitusystäviä, joilla on usein mielikuvituslemmikkieläimiä ja jotka asuvat mielikuvitusplaanetoilla mielikuvitusuniversumeissa (Webb ym., 1982, 2000). Monimutkaiset mielikuvitusteemat, joissa on tavallisesti suurta draamaa, vetävät heitä puoleensa. Kuten eräs äiti sanoi, ”Meillä niinkin yksinkertainen asia kuin suolan ojentaminen muuttuu usein kolminäytöksiseksi näytelmäksi”. Rikas mielikuvitus, fantasialeikit, animistinen ajattelu, haaveileminen, dramaattinen ja vertauskuvien käyttö kiehtovat näitä älykkäitä lapsia. Varhaislapsuudessa he saattavat sekoittaa totta ja fantasiaa ja koulussa heidän mielensä saattaa vaeltaa eräänlaiseen mielikuvitusrikkaaseen luovuuteen, jossa he selvästi visualisoivat tapahtumia.

Aikuiset, joilla on yliherkkä mielikuvitus, ovat usein dramaattisia suhteessaan Aikuiset voivat olla myös haaveilijoita. Heidän vaelteleva mielensä voi olla melkoisen luova yksityiskohtainen , vaikkakin he vaikuttavat ”poissaolevilta”. Opettajat pitivät sarjakuvapiirtäjä Mike Petersiä toivottamana tapauksena, koska opiskelemisen sijaan hän piirsi heistä kaiken aikaa karikatyyreja, taito, jonka ansiosta hän myöhemmin voitti Pulitzer-palkinnon. Yksi opettaja kirjoitti hänen vuosikirjaansa: ”Sinun olisi aika aikuistua, herra Peters! Et voi koko elämääsi piirtää sarjakuvia, kuten varmasti tiedät” (Peters, 2003).


Emotionaalinen yliherkkyys
Tähän alueeseen, johon liittyvät äärimmäiset ja monimutkaiset tunteet, vanhemmat kiinnittävät yleensä ensimmäisenä huomiota lapsissaan (Lind, 2001). Emotionaalisesti yliherkät ihmiset suhtautuvat ja reagoivat ympäristöönsä poikkeuksellisen voimakkaasti. He kiintyvät syvästi ihmisiin, paikkoihin ja asioihin ja heitä syytetään usein ylireagoinnista. Heidän tunteidensa intensiivisyys näkyy heidän myötätunnossaan, empaattisuudessaan sekä herkkyydessään. Eräs äiti kertoi, miten hänen ajaessaan lujaa autollaan, hänen tyttärensä huusi: ”Pysähdy! Hidasta!” Kun hänen äitinsä kysyi miksi, tytär vastasi: ”Hyönteiset murskaantuvat tuulilasiin, ja olen jo nähnyt liian paljon kuolemaa tämän ikäiseksi!” Juuri nämä lapset saattavat ruveta itkemään nähdessään kodittoman ihmisen kadulla. Heillä saattaa olla toistuvia raivokohtauksia (vielä yli kolmevuotiaina), jotka voivat liittyä pelissä häviämiseen, ulkopuolelle jäämisen tunteisiin, siihen, että heidän täytyy aina olla paras joka asiassa tai siihen, etteivät he ole saaneet tahtoaan läpi. Heidän vahvat tunteensa – syvää surua toisten kärsimyksen takia sekä suurta riemua jonkin onnekkaan sattumuksen johdosta – voivat aikuisista vaikuttaa äärimmäisiltä ja hämmentäviltä.

Emotionaalisesti yliherkät aikuiset alkavat usein tehdä töitä sosiaalisten ongelmien ratkaisemiseksi, ja he yrittävät idealistisesti auttaa muita ihmisiä tai luontoa. Heistä saattaa tulla kyynisiä ja vihaisia, kun he huomaavat, etteivät muut jaa heidän idealismiaan ja herkkyyttään.

Psykomotorinen yliherkkyys
Ihmisten, jotka ovat psykomotorisesti yliherkkiä, vaikuttaa olevan poikkeuksellisen herkkä järjestelmä sekä ” (Piechowski, 1991, s. 287). He rakastavat liikkumista sen itsensä takia, he ovat täynnä energiaa, joka ilmenee usein nopeana puheena, innokkuutena, kiihkeänä fyysisenä aktiivisuutena sekä toiminnan tarpeena (Piechowski, 1979, 1991). Paineen alla nämä ihmiset saattavat puhua pakonomaisesti, käyttäytyä impulsiivisesti tai hermostuneesti, järjestellä pakonomaisesti, muuttua varsin kilpailuhenkisiksi tai alkaa jopa käyttäytyä huonosti (Lind, 2001). Vaikka heidän rajaton fyysinen ja verbaalinen intonsa ja aktiivisuutensa tuottaakin heille itselleen suurta iloa, saattavat muut pitää heitä uuvuttavina. Psykomotorisesti yliherkät lapset eivät tunnu olevan koskaan paikoillaan ja he saattavat puhua taukoamatta. Aikuiset ja muut lapset haluaisivat usein pyytää heitä istumaan alas ja olemaan hiljaa!

Psymotorisesti yliherkillä lapsilla on erityisen korkea riski saada tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriön (ADD/ADHD) virhediagnoosi. Monet heistä oppivat hallitsemaan psykomotorista yliherkkyyttään harjoittamalla runsaasti liikuntaa tai piirustelemisen tai neulomisen avulla – toimintoja, jotka ovat yleensä sosiaalisesti hyväksyttyjä – tai he saattavat heilutella jalkojaan

Aistiyliherkkyydet
Aistiyliherkkä lapsi kokee tavallisen arkielämän aistikokemukset – näkö-, haju-, maku-, kosketus- ja kuuloaistimukset – paljon muita ihmisiä voimakkaammin. Lapsi saattaa vastustaa paidoissa olevia lappuja; he eivät voi käyttää sukkia, jotka tuntuvat karkeilta tai joissa on saumoja tai saumojen täytyy olla aivan suorassa. Välkkyvät ja surisevat loisteputkivalot häiritsevät heitä suuresti ja voivat aiheuttaa päänsärkyä. Hajut, kuten hajuvedentuoksu, voivat . He reagoivat voimakkaasti ruoan tietynlaiseen koostumukseen tai tiettyihin makuihin, jopa jo pikkuvauvoina. Luokkahuoneen jatkuva häly uuvuttaa heidät. Aikuisia kokousten tai työpaikan äänet voivat todella häiritä, ja he saattavat tuntea vastenmielisyyttä hajuvesiä ta kohtaan.

Ei ole lainkaan yllättävää, että monet lahjakkaat lapset ja aikuiset, joilla on tämä yliherkkyys, yrittävät vältellä tilanteita, jotka altistavat heidät liian voimakkaille ärsykkeille. Toisaalta heidän poikkeuksellinen herkkyytensä saattaa . He saattavat jopa keskittyä mielihyvää tuottaviin kokemuksiin niin intensiivisesti, että maailma heidän ympärillään lakkaa olemasta.


Alla vielä toiset kuvaukset näistä herkkyyksistä (lähteenä käytetty mm. Sousan teosta How the Gifted Brain learns):

Yliherkkä mielikuvitus
 Tällaisella ihmisellä on erittäin vilkas mielikuvitus. Hän on visuaalinen ajattelija, jonka mielikuvat ovat vahvoja ja tarkkoja. Hän usein rakastaa fantasiaa ja luo myös omia mielikuvitusmaailmojaan ja lapsena hänellä saattaa olla mielikuvitusystäviä. Hänen unensa ovat myös värikylläisiä ja toden tuntuisia. Tällaisten ihmisten voitaisiin siis sanoa olevan kuvittelukyvyltään poikkeuksellisen lahjakkaita. Esimerkki autistisesta naisesta, jolla on tämä herkkyys ja jonka visualisointikyvyt ovat todella ihmeelliset, on Temple Grandin (Grandin 2006).

Älyllinen yliherkkyys
Tällaisilla ihmisillä on aktiivinen mieli ja he ajattelevat paljon. He ovat hyvin uteliaita ja janoavat tietoa. Heidän päänsä on täynnä kysymyksiä, joihin he etsivät vastauksia ja he rakastavat ongelmien ratkaisemista. He lukevat usein paljon kirjoja. Sousan kirjassa sanotaan, että he saattavat olla niin innoissaan jostakin ideasta, että keskeyttävät muita ihmisiä. Nämä ihmiset saattavat olla syvästi huolissaan maailman ja ihmisten hyvinvoinnista ja omistautua näiden asioiden ratkaisemiselle. He pystyvät usein keskittymään pitkiä aikoja älyllisiin projekteihinsa.

Aistiyliherkkyydet
Kun Asperger- ja ADHD-kirjallisuudessa aistiyliherkkyydet kuvataan häiriönäkökulmasta, lahjakkuuskirjallisuudessa tuodaan esille myös asian kääntöpuoli. Koska nämä ihmiset aistivat ympäröivän todellisuuden niin herkästi ja voimakkaasti, he ovat usein hyvin esteettisiä ihmisiä, jotka nauttivat suuresti musiikista, taiteista ja kauneudesta. Auringonlasku saattaa saada heidät kyynelehtimään, samoin kaunis musiikki. Aistielämykset saattavat myös vangita heidän huomionsa niin, että muu maailma katoaa.

Emotionaalinen yliherkkyys
Tämä yliherkkyys näkyy ehkä helpoiten ulospäin, sillä näiden ihmisten tunteet vaihtelevat ääripäästä toiseen ja heidän tunnereaktionsa ovat poikkeuksellisen voimakkaita. Heidän tunne-elämänsä on äärimmäisen syvää ja heitä saatetaan pitää melodramaattisina. Ihmiset, jotka ovat emotionaalisesti äärimmäisen yliherkkiä, saattavat vaikuttaa siltä kuin heillä olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö.

He tuntevat usein syvää huolta muista ihmisistä ja maailman tilasta ja he saattavat tuntea syvää yhteyttä eläinten kanssa. Heidän myötätuntoisuutensa saattaa mennä äärimmäisyyksiin niin, että he saattavat jalkakäytävällä varoa tallomasta muurahaisia. Heillä saattaa olla poikkeuksellinen kyky myös aistia toisten ihmisten tunnetiloja.

Psykomotorinen yliherkkyys
Nämä ihmiset ovat hyvin energisiä ja tarvitsevat usein vain vähän unta. He ovat jatkuvassa liikkeessä. He saattavat puhua nopeasti, olla impulsiivisia ja kilpailunhaluisia. Toisinaan heidän aktiivisuutensa käy muiden hermoille. Koulussa he saattavat käydä levottomiksi ja häiritä, mutta he pystyvät keskittymään hyvin asioihin, mikäli ne tarjoavat riittävästi haastetta ja stimulaatiota.

Teoriani on, että neurologisesti poikkeavat ihmiset (Asperger ja ADHD) eivät ole mitenkään erityisesti aistiyliherkkiä vaan YLIPÄÄTÄÄN yliherkkiä ihmisiä. Tällä hetkellä kirjallisuudessa ja tutkimuksissa käsitellään ja tunnistetaan lähinnä aistiyliherkkyys. Kuitenkin rivien välistä luettuna kirjallisuus puhuu hyvin vahvasti näkemykseni puolesta. Temple Grandinin kirjan nimikin jo on Thinking in pictures ja hän on omistanut kokonaisen luvun visuaaliselle lahjakkuudelleen (yliherkkä mielikuvitus). Turha mainitakaan psykomotorisen yliherkkyyden ja ADHD:n yhtäläisyyksistä... Attwoodin kirjassa Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen (2012) sanotaan, että voimakkaat tunteet ja niiden hallinta ovat Aspergerin oireyhtymän tunnuspiirteitä, mikä viittaa vahvasti emotionaaliseen yliherkkyyteen, ja Kennedyn & Banksin kirjassa The ADHD autism connection kerrotaan, että kaksisuuntainen mielialahäiriö esiintyy hyvin tyypillisesti, lievässä muodossa, yhdessä Aspergerin oireyhtymän kanssa. Voimakkaat tunteet ja niiden hallinnan ongelmat pätevät myös ADHD:hen, kuten voi melkeinpä mistä tahansa aihetta käsittelevästä kirjasta todeta. Ja eiköhän vain Aspergerien voimakkaat kiinnostuksen kohteet jotakin aihetta kohtaan, josta he keräävät mahdollisimman paljon tietoa ja sitten puhua paasaavat oivalluksistaan ja tiedoistaan muille ihmisille, kuulosta aivan älylliseltä yliherkkyydeltä?

Päädyin itse kaiken tämän jäljille, kun tympääntyneenä nykyisen Asperger-kuvan rajallisuuteen ja riittämättömyyteen, jossa ei puhuttu sanakaan emotionaalisesta yliherkkyydestä, jonka oivalsin yhdeksi suurimmista elämää haittaavista/ rikastuttavista tekijöistä itselläni, lähdin penkomaan asiaa googlen avulla. Tuota pikaa olinkin jo lahjakkuutta ja yliherkkyyksiä käsittelevillä sivuilla, jotka saivat minut suorastaan pomppaamaan housuistani, niin hyvin löysin itseni noista yliherkkyyksistä. Erityisesti älyllinen ja emotionaalinen yliherkkyys sekä yliherkkä mielikuvitus ovat minulla vahvoja, mutta myös ne kaksi muuta. Psykomotorisen herkkyyden suhteen olen ymmälläni, sillä vaikka olen hyperaktiivinen siinä mielessä, että olen hyperverbaalinen ja suollan joka ikisen ajatukseni ulos sanoina (puhun tuntikausia joskus yksinäni, tekstaan joka ikisen ajatukseni jollekulle ja puhun taukoamatta, jos joku on läsnä) enkä lainkaan kestä toimettomuutta ja jos minut pakotetaan olemaan paikoillani tekemättä mitään nakerran kynsinauhani verille, vatkaan jalkojani hullun lailla ja kiemurtelen tuolillani kuin käärme, niin minulla ei todellakaan ole paljon fyysistä energiaa enkä tule toimeen vähällä unella.

Koska Asperger- ja ADHD-ihmiset ovat yliherkkiä, he ovat usein hyvin lahjakkaita ihmisiä. Yliherkkyys tarkoittaa sitä, että ihminen aistii ja kokee enemmän kuin muut ihmiset. Hän huomaa asioita, jotka jäävät muilta huomaamatta. Hän pääsee syvemmälle niissä asioissa, joiden suhteen hän on herkkä. Herkkyys on lahja, vaikka se voi tuoda mukanaan myös vaikeuksia.

Jos haluat tutkia asiaa lisää, alla on lueteltu hyviä lähteitä:



Kirjoja:







Verkkosivuja:





Testaa sukupuolesi

Haa! Ystäväni lähetti minulle tiedon tällaisesta testistä, ja kävin tekemässä sen. Sain tulokseksi androgyyni.  Testi löytyy TÄÄLTÄ. (HUOM! Testi ei näytä enää toimivan). Uskoakseni neurologisesti poikkeavat ihmiset eivät useinkaan ole sukupuolisesti aivan puhtaita miehiä tai naisia vaan nimenomaan androgyynejä tai sukupuolineutraaleja. Joten varsin kiehtova testi! Tosin kannattaa aina suhtautua tällaisiin kriittisesti. Minä ainakin suhtaudun. Mutta ihan hauskaa hupia silti.

Minun tulokseni:


OLET ANDROGYYNI

Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella.

Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko sukupuolivapaasti. . Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi kautta.

Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Tammenterhot pataan porisemaan

Pähkinät ovat ÄÄRETTÖMÄN erinomaista ravintoa. Monissa kulttuureissa pähkinät ovat toimineet lähes pääasiallisena ravinnonlähteenä joskus aikoinaan. Kuten mahdollisesti jo selitin tässä blogissa aiemmin, ne kuitenkin härskiintyvät nopeasti suuren rasvapitoisuutensa vuoksi. Härskiintymisen hidastamiseksi pähkinät tulisi säilyttää PIMEÄSSÄ ja PAKASTIMESSA. Näin ollen mikäli marssit poimimaan marketin pähkinähyllystä pussin pähkinöitä, laatu on arvattavasti varsin epäilyttävä.

Tästä probleemasta suivaantuneena aloin miettiä vaihtoehtojani (sillä haluan pähkinät erittäin oleelliseksi osaksi ruokavaliotani). Tutkin netistä pähkinöiden kasvupaikkoja ja sadonkorjuuaikoja ja aloin harkita niiden tilaamista suoraan tilalta sadonkorjuuaikaan. Tai kenties oman pienen pähkinäkaupan pystyttämistä nettiin niin, että tilaisin pähkinät aina sadonkorjuuaikaan suoraan pakastimeen ja hävittäisin myymättömät tietyn ajan kuluttua, jolloin voisin olla 100% varma niiden tuoreudesta.

Kyseisiä asioita en kuitenkaan ole saanut aikaan.

Sitten muistin, miten kävimme kerran lapsuudessani keräämässä ukkini kanssa pähkinöitä ihan lähimetsistä. Pähkinöitä! Suomesta! Aloin tutkia asiaa netistä. Asun pähkinäseudulla. Selvisi, että kyseiset Suomessa kasvavat pähkinät ovat hasselpähkinöitä! Mmmmmm..... Tarkempi nimitys on Euroopan pähkinäpensas. Kaupoissa myytävät hasselit ovat yleensä isosta pähkinäpensaasta (nämä hienot informaatiohiukkaset ovat peräisin Wikipediasta). Wikipediassa kerrotaan myös, että nämä nimenomaiset, Suomessakin kasvavat, pähkinät, ovat kivikaudella olleet tanskalaisten tärkeimpiä ravinnonlähteitä. Ja nyt ne makaavat oravien ruokana! (Ainakaan en ole tietoinen pähkinöiden massaintoisesta poimimisesta marjojen ja sienten tapaan). Euroopan pähkinäpensaasta olen kirjoittanutkin tänne jo aiemmin. Tänne: Pähkinäjahtiin!

Mutta Suomessa on muitakin syötäviä pähkinöitä, nimittäin tammenterhoja! Kyllä vaan. Vuosi sitten keräilin huvin vuoksi ystäväni kanssa hevoskastanjoita puistosta, mutta netistä selvitimme niiden olevan ihmisravinnoksi kelpaamattomia. Aloimme sitten tutkia, mitä sanotaan tammenterhoista. Ja kyllä! Ne ovat syötäviä, täyttä ravintoa. Tosin ne pitää esikäsitellä.


Tammenterhot sisältävät runsaasti tanniineja. Wikipediassa sanotaan, että ne ovat flavonoideja, jotka sitovat ja saostavat proteiineja. Ahaa. Niitä kutsutaan myös parkkihapoiksi, ja ne tekevät tammenterhoista karvaan makuisia. Olen kuitenkin lukenut, että runsain määrin nautittuina tammenterhot ovat ihmisen terveydelle jollakin tapaa haitallisia, mikäli tanniineja ei poisteta esikäsittelyllä. Miksi ja miten, sitä en ole vielä saanut selville.

Löysin netistä tiedon, että joku oli kysynyt myrkytystietokeskuksesta ja siellä oli sanottu, että tammenterhoista voi tulla vatsaoireita, jos syö paljon (yli 5 kpl).

Oikein hyvää tietoa tammesta ja sen terhoista löytyy Kyllä äiti tietää -blogista. Sieltä olen poiminut seuraavat esikäsittelyohjeet (joilla tanniinit voidaan poistaa):


Tammenterhot kerätään syksyllä, ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. Kuori poistetaan ja yhtä osaa tammenterhoja varten varataan 2 osaa vettä. Terhoja keitetään kunnes veteen ei enää liukene ruskeaa väriä (noin 2 tuntia), vaihda vesi aina välillä. Näin saadaan parkkihappo pois ja terhoista syömäkelpoisia.
Toinen konsti on liottaa terhoja vedessä 2-7 päivää. Maista aina välillä, joko terhosta on kitkeryys pois. Vesi vaihdetaan kolmesti päivässä.

Myös tämä hauska ohje löytyy sieltä. Minä tosin esikäsittelisin nämä terhot ennen paahtamista.

Hiillos tammenterhot
Kuorelliset tammenterhot peitetään nuotion hiillokseen, jätetään muhimaan 15 minuutiksi. Kun kuoret ovat haljenneet ovat terhot kypsiä. Saattaa maistua hieman karvaalle.

Kyseinen blogi on muuten TODELLA loistava. Haluaisin ruveta pihlajanmarjojakin hyödyntämään, ja siellä on niistäkin juttua.

Tammenterhot kypsyvät vasta syys-lokakuussa ja niitä kannattaa lähteä keräämään vasta ensimmäisten yöpakkasten jälkeen (jälkimmäinen tieto edellä mainitusta blogista).

NAM!



Muista jättää ruokaa muillekin!

Introversio

Introvertti ihminen ammentaa energiansa sisältä. Kaikki ulkoinen uuvuttaa häntä. Eritoten muut ihmiset ja sosiaaliset tapahtumat. Laurie Helgoen Introversion voima -kirjan luvussa, Näin selviät juhlista, sanotaan, että juhliminen on toiminto, joka auttaa erottamaan ekstrovertit introverteista. Introvertit ovat yleensä mieluummin kotona hyvän kirjan tai yhden läheisen ystävän kanssa kuin lähtevät johonkin sosiaaliseen ryhmätapahtumaan. Toisinaan introvertista saattaa olla mukava lähteä juhliin, mutta tällöinkin hän eroaa ekstrovertista siinä, että hän väsyy nopeasti ja haluaa aikaisin kotiin.

Small talk ei sovi introverteille. Introverteille keskustelemisessa on kyse ideoista, ideoiden saamisesta ja niiden jakamisesta, syvästä kohtaamisesta. Koska sosiaalisuus ja vuorovaikutus vievät introverteilta energiaa, he eivät voi eivätkä halua tuhlata sitä pinnalliseen kanssakäymiseen tuntemattomien ihmisten kanssa. Helgoen kirjassa sanotaankin hyvin, että ekstrovertti on kuin hotelli, jossa on paljon huoneita ja kapasiteettia majoittaa suuri määrä vieraita (tuttavuuksia). Introvertin kapasiteetti on pieni. Hänen on harkittava ketkä hän päästää elämäänsä, keille antaa kallisarvoista ja hupenevaa energiaansa.

Tässä on kuvaus introvertista juhlissa (Introversion voima -kirjasta):

Olet lähtenyt juhliin ystäväsi painostuksesta. Ystävä, joka sai sinut tulemaan, viettää kanssasi viisi minuuttia ja esittelee sinut muutamille ihmisille. Nyt hän on lähtenyt sosialisoimaan. Et tunne ketään muita ja olet osallistunut smalltalkiin jo sietokykysi verran. On liian aikaista lähteä, joten norkoilet tarjoilupöydän ääressä hetken aikaa, soitat puhelun matkapuhelimellasi, vietät hieman ylimääräistä aikaa kylpyhuoneessa ja, jos mikään muu ei auta, juot runsaasti. Tunnet olevasi ansassa. Sinua ei yhtään kiinnosta ujuttaa itseäsi johonkin banaaliin keskusteluun (paitsi ehkä jos päätit juoda reippaasti); et halua vaikuttaa säälittävältä kulkemalla ystäväsi perässä, ja yksin istuminen näyttäisi todella nololta – eikä missään sitä paitsi ole istumapaikkaa! Energiatasosi on menossa hyvää vauhtia alas, ja haluat vain mennä kotiin, vaihtaa verkkareihin ja laittaa hyvää musiikkia soimaan. Apua!
Kuulostaako tutulta? Minulle kuulostaa :).Minä päädyn aina juomaan, koska humalassa kestän sitä tilannetta ja pystyn jopa saamaan siitä jotain irti.

Introvertti tarvitsee yksin olemista latautuakseen.
Nähtyämme kaiken sen vaivan päästäksemme pois vanhempiemme talosta, itsenäistyäksemme ja perustaaksemme oman elämän, moni meistä huomaa, ettei meillä ole omaa paikkaa. Eräänä päivänä katsomme ympärillemme ja huomaamme, että elämme talossa, jossa on jaettu keittiö, jaettu olohuone, jossa TV pauhaa, jaetut kylpyhuoneet ja jaetut makuuhuoneet. Apua!
Vaikuttaa julmalta aikuisuuden seuraukselta, että jätämme taaksemme käsitteen ”omasta huoneesta” – siitä paikasta, joka edustaa sinua ja vain sinua.
Jos introvertilla on puolisona ekstrovertti, tästä voi seurata mm. sellaisia ongelmia, että ekstrovertti puoliso valittaa, ettei vietetä tarpeeksi aikaa yhdessä, kun introvertti puoliso taas miettii, että "apua, en nytkään saa olla tarpeeksi rauhassa".

Yksin ja rauhassa oleminen on introvertille tärkeää. Yksin introvertti voi keskittyä sisäiseen voiman lähteeseensä ja ammentaa sieltä. Ajatella, pohtia, luoda, lukea.

Introvertti ei tarkoita epäsosiaalista. Introvertille ihmiselle sosiaalisuus vain tarkoittaa eri asiaa kuin ekstrovertille. Meidän länsimaisessa kulttuurissamme vallitsee ekstrovertti ajattelutapa eikä tämän takia introvertin sosiaalisuutta tunnisteta. Ekstrovertit saavat energiaa ihmisistä ja menosta ja meiningistä. Näin ollen he nauttivat rupattelusta ja small talkista ja virkistyvät siitä. He myös vaikuttavat sosiaalisilta, koska he tapaavat mielellään ihmisiä ja heillä on paljon ystäviä. Introvertti ei viihdy ihmisryhmissä. Hän viihtyy yksin tai kahdestaan läheisen ihmisen kanssa. Introvertti voi myös olla yksin kotona ja yhteydessä ihmisiin tietokoneen tai kännykän välityksellä. Myös kirjan lukeminen on omanlaistaan sosiaalisuutta, sillä siinä ihminen kytkeytyy toisen ihmisen hengentuotteeseen. Olen itse erittäin sosiaalinen introvertti. Haluan olla yleensä yksin, mutta tekstailen paljon ystävilleni ja läheisilleni ja ajattelen heitä paljon. Näkeminen vain on uuvuttavaa ja raskasta, joten sitä en voi tehdä kovin paljon. Tämän takia minulla on resursseja vain hyvin rajallisen ihmissuhdemäärän ylläpitoon. Koska kuitenkin olen puhelias ja sosiaalinen, olen merkillisessä ongelmatilanteessa, kun saan helposti ystäviä, mutta en pysty "majoittamaan" heitä elämääni. Heitä on helposti liikaa enkä pysty hoitamaan niin montaa ihmissuhdetta, jolloin ylikuormitun.

Uskoakseni ADHD-piirteeni tekevät minusta sellaisen, että lähestyn ihmisiä helposti, käyn aina ylikierroksilla ja minulla on paljon asiaa ja olen impulsiivinen. Se saanee minut monissa tilanteissa vaikuttamaan ekstrovertilta, mitä en ehdottomasti kuitenkaan ole.

Minusta on myös ollut todella kiehtovaa huomata, että introversio muistuttaa valtavasti Aspergerin oireyhtymää. Helgoen Introversion voiman lisäksi olen lukenut Marti Olsen Laneyn Introvert Advantagen.

Olenkin alkanut pohtia, että voisiko olla niin, että kun autismi esiintyy ikään kuin janalla, jonka toisessa ääripäässä on syvä autismi ja toisessa täysin autismipiirteetön ihminen, niin voisiko se janan pätkä, joka on Aspergerin oireyhtymä ja täysin autismipiirteettömän ihmisen välissä, olla inrtoversioksi kutsuttu persoonallisuustyyppi? Eli kun ihmiselle aletaan lisätä autismin piirteitä, mutta ne eivät ole vielä elämää merkittävästi häiritseviä vaan vain määrittelevät henkilön persoonallisuutta, tätä ihmistyyppiä kutsuttaisiin introvertiksi? Ja kun piirteitä kasaantuu niin paljon, että se alkaa merkittävästi haitata elämää, siirrytään varsinaisen autismihäiriön puolelle ja tällöin henkilö voi saada diagnoosin: Aspergerin oireyhtymä?

Tällöin tietysti ekstrovertti-persoonallisuustyyppi olisi siis autismin vastakohta. Mikä ei ole suinkaan ongelmaton väite.

Toinen mahdollisuus onkin, että ne tekijät ihmisen hermostossa, jotka aikaansaavat introvertin persoonallisuuden, ovat joiltain osin vastaavia kuin ne hermostolliset tekijät, jotka aikaan saavat autismin. Tällöin kyseessä olisi siis kaksi eri asiaa, mutta jotka muistuttavat toisiaan hermostollisten yhteneväisyyksien osalta.

On myös hyvä muistaa, että meissä on kaikissa kumpaakin. Ei ole puhdasta introverttia tai puhdasta ekstroverttia. On vain enemmän toista ja vähemmän toista.