Uusi ruokavalio on ja pysyy

En ole palannut yhtään mihinkään vanhaan ruokavalioon... Ei pysty ei halua. Koska en koe sitä terveelliseksi. Joten matkani jatkuu uusilla eväillä. :)

Paluu vanhaan ruokavalioon

Eli aion siis kokeilla vanhaa ruokavaliota. Se ei ole helppoa, koska mun aivoihin on tullut sen suhteen joku outo esto. Ja joudun aivan kirjaimellisesti pakottamaan itseni syömään niitä "vääriä" ruoka-asioita, kuten leipää tai kaupan vispipuuro tms. Testaan ehkä kuukauden.

Kuitenkin tästä ruokavaliokokeilusta ja -muutoksista on jäänyt paljon uutta tietoa ja ymmärrystä taas asioita kohtaan, ja en tietenkään voi palata enää koskaan TÄYSIN takaisin siihen, mistä tulin. Eli olen oppinut, paljonko proteiinia pitäisi syödä, ja tiedän, että ennen söin ihan liian vähän proteiinia. Ja sama pätee vihanneksiin ja hedelmiin. Tajuan, miten vaikea on syödä sitä himputin puolta kiloa päivässä edes silloin, jos oikeasti omasta mielestään syö niitä paljon, ja saadakseen sen puoli kiloa täyteen, pitäs joka aterialla syödä reilu 100g. Joten lisään niitä. Proteiinia ja rehuja.

Ja jos paluu "vanhaan" ruokavalioon (uusilla mausteilla täydennettynä) ei auta, koitan tehdä tän (alkuperäisen) ruokavaliomuutoksen uusiksi...

Luomua ja superfoodeja nyt halvalla netistä!!

Kipin kapin ostoksille!! :) Tilasin inkamarjoja, gojimarjoja, palmuöljyä ja koivusokeria ja sain hyvät alennukset. Tuotteissa näyttäisi olevan jo muutenkin vähän alennettu hinta ennen tuota 30 % alennusta.

Alennuksen saa, kun kassalla lisää seuraavan koodin: 68V-UYB-KC4-4C4

Sotkeeko uusi ruokavalio pään?

Kirjoittamani kirje:

Tuntuu, että en ole kunnossa ja että en ole oma itseni enää. Tosi outoja oloja ja tunne-elämä tuntuu kummalliselta, epävakaalta tai hallitsemattomalta tai vieraalta.

Mä oon niin herkkä... Siis mun kemiallinen tasapaino on hauras. Siksi ne e-pillerit oli TOSI huono ja tyhmä ajatus. En missään nimessä voi syödä mitään, mikä vaikuttaa mun kemiaan. Siis hormonitoimintaan niin vahvasti. Ja ravintohan vaikuttaa kemiaan. Hormonitoimintaan ja kaikkeen. Joten mun on yksinkertaisesti PAKKO nyt pakottaa itseni syömään kuten ennen. Ihan pakko. Että näen, mitä tapahtuu. Ja itseasiassa mua rupesi pelottaan sekin, että miksi en PYSTY syömään enää kuten ennen... Se on myös outoa. Ja tuntuu, että sekin on osa tätä koko outoutta. Outoja oireita. Mun koko pää toimii jotenkin oudosti.

Tavallaan haluaisin pitää tän muutoksen. Koska olen energinen ja aikaansaava erilailla kun ennen. Mutta mun pää ei toimi kuten ennen ja en koe enää olevani oma itseni ja koska selvästikin on paljon NEGATIIVISIA muutoksia.

Mulle tulee pelottavasti mieleen se, kun joskus söin ensimmäistä kertaa masennuslääkkeitä. Se lääke ei sopinut mulle YHTÄÄN. OLLENKAAN. Se oudosti poisti masennuksen (letargian, apatian, väsymyksen), mutta tilalle tuli ihmeellinen ylienergisyys joka tuntui tosi luonnottomalta ja myös pahalta, koska olin täynnä outoa luonnotonta energiaa ja menin ja touhusin, vaikka tavallaan psyykkisesti en ois jaksanut, siis mun hermostoa kuormitti mennä ja touhuta sillä tavalla, ja en saanut oikein nukuttua kun oli ylikierroksilla, ja unenpuute vaikuttaa TOSI valtavasti mun aivokemiaan ja psyykeen ja tekee aggressiivisuutta yms. Ja musta alkoi tulla ihan hullu... Siis silmittömän aggressiivinen, epävakaa ja itsetuhoinen. Olin silloin siivoustyössä ja kun siivosin kerrostalon rappua niin jos joku ihminen meni ohi, tunsin silmitöntä vihaa ja aggressiota ja oikeasti halusin hakata sitä ja tappaa sen, kun en KESTÄNYT häiritseviä ihmisiä... Ja mulla alkoi tulla todella pahoja itsemurha-ajatuksia.

Kuitenkaan en pitkään aikaan pystynyt lopettaan sitä lääkettä, koska ajattelin, että jos se kuitenkin auttaa mua.

Mutta sitten yksi päivä vedin ne nopeasti alas vessanpytystä, etten vaan muuta mieltäni ja varmasti lopetan ne. Ja se oli todellakin oikea päätös. Palasin tosi nopeasti ennalleni, mutta valitettavasti masennus tuli myös takasin tosi nopeasti. Masentuneena olen siis täysin letarginen. En pysty saamaan itseäni ollenkaan liikkeelle tai tekemään mitään. Makaan vai sohvalla ja tuijotan seinää, koska MIKÄÄN ei huvita. YHTÄÄN. Tai itseasiassa olen outo ihminen, ja oikeasti mua huvittaisi ja eniten kärsimystä masennuksessa mulle tekee se, että siellä mun sisällä on yhä se kaikesta innostuva ihminen ja HALUAISIN elää ja innostua ja tehdä, mutta mun ruumis on kuollut eikä toimi. Haluaisin vaikka lukea kirjaa, mutta en jaksa. En vaan jaksa. Ei pysty. Jäsenet ei toimi. Mikään ei toimi. Mut on haudattu elävältä. Ja jos tulee nälkä, joudun oikeasti psyykkaan itseäni jopa 1,5h että saan itseni nousemaan sohvalta ja hakemaan sen yhden typerän leivän. Ja jos joka ikinen asia vaatii jopa tunnin psyykkaamisen, että pystyn tekeen sen, niin luonnollisesti sitä ei jaksa ja pysty tekeen oikein mitään.
Mutta jos en tee mitään, se tila pahenee. Viimeksi kun olin pahasti masentunut, silloin olin tuossa tilassa puoli vuotta ennen kuin hain lääkkeet, niin tajusin, etten voi antaa periksi ja revin itseäni pitkille kävelyille. Ne ei parantaneet mua, mutta esti ainakin vajomasta syvemmälle.

Masennus on HIRVEÄÄ.

Painajaista.

Joskus vielä kirjoitan siitä kirjan. Tai tarinan. Tai jotain.

Niin tää olotila, mikä mulla on nyt ollut viime aikoina muistuttaa sitä ekaa masennuslääkettä jotenkin. Siis olen energinen ja pidän siitä. Mutta samalla joku on vialla. Ja sitten en jotenkin pysty "lopettaan sitä lääkettä" eli palaan vanhaan ruokavalioon, koska pelkään, että jos se "lääke" sittenkin auttaa ja en haluaisi luovuttaa.

Mutta nyt on ihan pakko. Mä en ole kunnossa. En tosiaan ole. Mä en voi enää hyvin.

Ja siinä, miten mekein mahdotonta mun on syödä niitä "vääriä" asioita, on myös jotain outoa... Musta tuntuu, että olen jotenkin pakkomielteinen tällä hetkellä.

Joten ostin karjalanpiirakoita ja teen munavoita. Joku hetki. Ja ostin vispipuuroa. ja mulla on ruisleipää. Ja PAKOTAN itseni syömään joka aterialla jotain tollasia. PAKOTAN.
Mun on nyt PAKKO kokeilla esim kuukausi, että mitä tapahtuu, jos alan syödä taas paljon hiilareita ja sellasta. PAKKO. PAKKO. PAKKO.

Jos se ei auta, niin sitten voin yrittää tehdä tän ruokavaliomuutoksen uusiksi. Mutta suoraan sanottuna... Mä luulen, että tää ruokavalio ei sovi mulle. Mä en ole enää terve. Päästäni. Ja fyysisestikin niitä outoja oloja usein. Aivot käyttää glukoosia ja mulla on hyper aktiiviset aivot ja herkkä hermosto ja tarvin varmaan TOSI paljon glukoosia. Joten ehkä se vähähiilarisuus ei ole mulle hyvä.

Mä kokeilen.

Haluan olla taas oma itseni. Voida hyvin. Olla psyykkisesti tasapainossa.

Viikon porsastelu

Hmmm... Olen syönyt suunnilleen viikon ajan miten sattuu. Ihan vaan siksi, että suutuin. Tai kyllästyin. Kontrollointiin. Joten otin lomaa ja vapautin itseni täysin. Tosiasiassa olen kyllä aika pitkälti syönyt edelleen saman linjan mukaan, mutta en vaan ole tippaakaan kontrolloinut itseäni. Viikonloppuna ajattelin, että mun täytyisi palata vanhaan ruokavalioon, koska mulle tulee taas välillä niitä outoja psyykkisiä olotiloja (reagoin liian herkästi ja epävakaasti joinain päivinä joihinkin asioihin) ja myös fyysisiä, mutta olen huomannut, että en PYSTY. En vaan pysty enää syömään kuten ennen. Siis elämään leivällä jne. Joten minusta alkaa tuntua ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin tehdä sitten se, että karsin ne hiilarit melkein kokonaan. Siis en oikeasti HIILAREITA, vaan viljatuotteet yms. Mutta hiilarit nyt menee samalla aika pitkälti. Vihanneksia, hedelmiä yms. en rajoita enkä mieti. Mutta tosiasia on, että sen 1 viikon ajan, kun söin tosi tarkasti vain kokreintaan 70g hiilareita pvä, voin tosi hyvin kaikin tavoin. Jostain syystä, jos syön enemmän (esim 100g tai yli), alkaa tulla niitä outoja oloja, vaikka vanhassa ruokavaliossani, jossa hiilareita oli varmaan yli 300g pvä, niitä oloja ei ollut. Mutta itse selitän sen sillä, että elimistöni oli niin adaptoitunut hiilari- ja sokeritulvaan, että se oli turtunut. En tiedä. Mutta en pysty enää palaamaan siihen ja jos syön vähän hiilareita mutta silti "liikaa" eli yli 100g pvä, tulee outoja olotiloja. Joten hitto. Ei voi muuta tehdä kuin kuunnella itseään sitten ja hakea optimaalinen tila ravitsemuksen suhteen sen perusteella.

Olkoon niin.

Proteiinivaihtoehtoja lihalle ja enemmän hiilareita

Torstaina ja perjantaina hiilareiden määrä jäi jostain syystä 40 grammaan. Se merkitsee varmaa ketoosia ja on turhan pieni määrä. Selvitin, mistä minen (hiilarilasku) johtui ja havaitsin, että kun jätin pois KAIKEN viljan yms. ja hiilarilähteiksi jäi vain hedelmät ja kasvikset, hiilareita on hyin vaikea saada kovinkaan paljoa. Olin nimittäin 70 g (hiilarit/pvä) -ruokavaliolla syönyt näköjään (kun katselin aiempien päivien tietojani) syönyt aina jotain viljapitoista kuten 1 hapankorpun tai 1 sämpylänpuolikkaan tms. Ja sellaisesta tulee heti noin 20 g hiilaria.

Oloni on ollut kehnompi keskiviikon jälkeen. Iso selittävä tekijä on kyllä kaksi huonosti nukuttua yötä, mutta se ei selitä kaikkea. Söin melkein viikon putkeen melkein tasan 70g hiilareita pvä ja oloni oli loistava koko sen ajan. Viime keskiviikkona ahmin irtokarkkeja noin 180 grammaa ja torstain ja perjantain hiiarit taas oli sen 40 g pvä ja 2 viime päivää 80 ja vähän yli 100g. Tällainen heittely varmaan sotkee elimistöä ja aivojen toimintaa. Veikkaisin. Koska olo oli loistava 70 grammalla vrk, otan suunnilleen en tavoitteeksi. Sanotaan, että 70-80 g. About.

Haluan myös opetella käyttämään ei-lihaperäisiä proteiinivaihtoehtoja, koska on epäekologista puputtaa kaiken aikaa lihaa. WWF:n kalaopasta on hyvä selailla ja valita ekologisia kalavaihtoehtoja.

Ruokavalioni jatkaa siis hioutumistaan.

Aloin pohtia hiilarilähteitäni. Olen huomannut, etten syö puolta kiloa rehuja päivässä vieläkään, ainakaan joka päivä, vaikka olen lisännyt valtavasti niiden syöntiä vanhasta ruokavaliostani (jossa söin hyvällä säkällä 100 g pvä). Tämä on siis yksi tavoite. 1) Lisätä vihannesten ja kasvisten määrää. Haluan välttää edelleen gluteeniviljoja. Lisäksi lapseni ei voi syödä ihan näin hyperterveysruokaa kuin minä, koska se on todella nirso ja huono syömään ja sitten se ei varmaan söisi enää mitään. Olen siis ajatellut ottaa ruokavalioomme 2) kvinoan. Se on eteläamerikkalainen kasvi, jossa on mukavasti myös proteiinia. Se sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia aminohappoja oikeassa suhteessa soijan tapaan, joten se sopii erinomaisesti tuomaan myös korviketta lihan puputuksella proteiininlähteenä. 3) Ostan mantelijauhoja, kookosjauhoja ja kaurajauhoja,joita käytän leivän ja herkkujen leipomiseen (Eevi ainakin tarvitsee vähän leipää). Lisäksi kauran gluteeni ei sisällä gliadiinia, joka ainakin tämän hetkisten tutkimusten valossa on gluteenin haitallisin ainesosa ja monet keliaatikot voivat syödä kauraa. Kaura on myös erinomaisen terveellistä. Joten harkitsen sen satunnaista käyttämistä esim. sämpylöiden teossa. Ja by the way... Kaurassa on enemmän proteiinia kuin maitorahkassa... Artikkeli: Kvinoa jää kauralle kakkoseksi terveellisyydessä.

Proteiinikorvikkeita alan kvinoan lisäksi hakea pavuista, linsseistä ja soijasta.

Neiti hyperterveysintoilijan aamiainen

Aamuisin en kykene syömään kovin tuhtia ruokaa. Yök, ei. Kaurapuuro esimerkiksi aamuisin alkaa oksettamaan. Muniakaan en halua aamulla. Olenkin jo parin kuukauden ajan nauttinut aamiaiseksi smoothien. iime aikoina olen ruvennut täydentämään sitä pähkinä- ja hedelmäannoksella. Tänä aamuna imeskelin loput eilisen smoothiesta. Yleensä teen aamulla smoothien ja juon joko kaiken kerralla tai puolet aamupalaksi ja puolet parin tunnin päästä tai illemmalla välipalaksi. Eilen kuitenkin erinäisten liotustoimenpiteiden takia tein smoothien valmiiksi vasta illalla, joten siitä jäi...

Tänä aamuna imeksi siis ison lasin smoothieta, joka koostui seuraavista asioista: soijajuomaa, appelsiininlihaa (puristin eilen mehua ja otin lihat talteen smoothieen), 2 kuivattua aprikoosia, 2 rkl liotettua pellavansiemenrouhetta, 1 rkl liotettua hamppurouhetta (liotin siemenet smoothien soijajuomassa), 1 dl vadelmia, 125 g maitorahkaa.

Lisäksi söin 20 g manteleita, 10 g kurpitsansiemeniä ja 50 g tummia rypäleitä.

Nyt lähden Punnitse ja säästä -kaupaan ostoksille.