Pyörällä kulkevien ajoneuvojen evoluutio

Hih...

Ristiinnaulittuja koiria

Tämä on kertomus siitä, miten minä, syntymästään asti ateisti, aloin etsiä Jumalaa.

Kun olin 6. tai 7.-luokalla kiinnostuin parapsykologiasta. Se oli varmaankin varsin väistämätöntä, sillä olin pienestä asti ollut valtavan kiinnostunut kaikesta oudosta ja jännittävästä ja leikin hurjia mielikuvitusleikkejä serkkupojan ja veljeni kanssa Pukalan metsissä. Olen asperger ja minulla on aina ollut intensiivisiä kiinnostuksen kohteita. ala-asteella olin monta vuotta fanaattisen kiinnostunut luonnosta ja eläimistä, niiden tutkimisesta sekä eläinten ja luonnon suojelusta. Kun fokukseni siirtyi parapsykologiaan, nämä jäivät taustalle, hiipuivat ajan myötä vain elämääni vaikuttaviksi arvoiksi ja luonnon syväksi kunnioitukseksi.

Kiinnostukseni mystisiä ja yliluonnollisia asioita kohtaan kasvoi koko ajan. Se todella kiehtoi minua. Hain kirjastosta kasapäin aihetta käsitteleviä kirjoja – parapsykologian hylly oli vakiopaikkani. Selasin niitä ja luin kädestä ennustamisesta, astrologiasta, ihmissusista ja vampyyreista, joiden olemassaoloon uskoin ja ufoista. Erityinen fiksaatio minulle tuli ihmissusista. Kuvittelin iltaisin kotiin kävellessäni ihmissusien seuraavan minua, kuulin niiden ääniä pusikoista. Kirjoitin kertomuksia ihmissusista, piirsin niistä kuvia.

Kun olen kiinnostunut jostakin asiasta, se hallitsee kaikkea elämässäni – ainakin ajatuksiani, puheitani, lukemiani kirjoja, kirjoittamiani tekstejä jne. Koulussa tämä ilmeni siten, että väänsin joka ikisen annetun kouluaineen kauhukertomukseksi ja kuvaamataidossa väänsin joka ikisen annetun aiheen kauhuaiheiseksi työksi. Luin kauhu- ja fantasiakirjallisuutta.

Sitten yhtenä päivänä kuulin jonkun puhuvan, että keskustassa oli ristiinnaulittuja koiria. Olin siihen aikaan toivottoman naiivi ja sosiaalisesti yksinkertainen apina, ja uskoin aivan mitä tahansa. En osannut arvioida, milloin joku puhui totta ja milloin ei. Uskoin siis todella, että jossakin oli ristiinnaulittuja koiria. Se, mikä kuitenkin järkytti minua, oli oma reaktioni: olin innoissani. Tunsin jonkinlaista sairaalloista mielihyvää, tunsin pahuuden voimien läsnäolon. Ne olivat siinä vaiheessa päässeet jo liikaa elämääni, alkaneet vaikuttaa minuun liikaa. Lähdin etsimään koiria, mutta eihän sellaisia missään ollut. Pelästyin kuitenkin omaa reaktiotani ja tajusin, että olin mennyt liian pitkälle. Tunsin pahan saavan minusta otetta. Aistin jotakin vaarallista, tajusin, että jos en heti lopettaisi, tapahtuisi jotain pahaa. Olin väärällä tiellä.

Sillä siunaaman hetkellä tajusin, ettei tuollaisilla asioilla voinut leikkiä, paiskasin oven kiinni ja pakenin. Yliluonnollisista asioista, poislukien Jumala, jonka tiesin Hyväksi, tuli Vaarallisia. Tabuja. En halunnut olla niiden kanssa koskaan enää missään tekemisissä. Osaksi ehkä tämä vaikutti siihen, että käännyin ensimmäistä kertaa elämässäni etsimään Jumalaa. Olin kohdannut Pahuuden, aistinut sen läsnäolon ja halusin turvaan. Tiesin, että kristinuskon Jumala oli hyvä ja tiesin, että siellä olisin turvassa.

Nämä kaksi asiaa eivät kuitenkaan menneet aivan yksi yhteen. Aloin etsiä Jumalaa vasta kun olin noin 18-vuotias, ja kun hylkäsin parapsykologian, olin vasta yläasteella.

Kaksi muutakin tekijää vaikutti asiaan.

Kuten tämän tekstin alussa kirjoitin, olin syntymästä asti ateisti. Sukuni on hyvin kristillistä ja minua hinattiin perheen mukana Helluntaiseurakunnan kesäjuhlille ja kävin Pyhäkoulussa ja kotona oli uskonnollisia kirjoja ja sukuni sekä perheei arvot ovat nuhteettoman kristillisiä. Vanhempani eivät kuitenkaan ole näkyvästi uskovaisia. Kun olin lapsi, he vielä kävivät jonkin verran tuollaisissa hengellisissä tapahtumissa, mutta muuten en muista heidän juurikaan puhuneen Jumalasta tai Raamatusta tai lukeneen Raamattua tms.

Minä en tiedä miksi, mutta minä vihasin kristinuskoa niin pienestä asti kuin muistan. Se ällötti minua. Se ei kiinnostanut minua yhtään. Kun olin 15-vuotias, en halunnut mennä rippikouluun enkä kastettavaksi (minua ja veljeäni ei kastettu vauvoina, koska vanhempani halusivat, että saisimme itse päättää isompina asiasta).
Luulen, että kristinusko kuvotti minua siksi, että olin liian pieni ajattelemaan vielä itse, muodostamaan omaa mielipidettä asioista, ja minulla on synnynnäinen taipumus vihata kaikkea ulkoapäin tuputettua. Työnsin asian siis pois elämästäni siihen asti, kunnes olisin riittävän kypsä ja kehittynyt tarkastellakseni asiaa rationaalisesti ja omista lähtökohdistani käsin. Eli kunnes voisin muodostaa asiaan oman suhteeni ulkoapäin tulevan aivopesun sijaan.

Joten haahuiltuani aikani parapsykologian teillä ja kohdattuani siellä piilevän vaaran, kaipasin turvaa (yliluonnolliselta pahalta). Se, mikä kuitenkin lopulta sai minut etsimään Jumalaa oli hätä ja kristinuskon suuntaan minua ohjasi tätini, joka on hyvä ystäväni ja vahvasti kristitty.

18-vuotiaana olin elämässäni totaalisessa kriisissä, täydellisessä romahduspisteessä, ja lopulta aloin kaivata Jumalaa, pyytää apua siltä suunnalta. Ja jo tällöin aloin saada merkkejä. Kyse on synkronisiteetista, joka on Jungin kehittämä termi. Se "tarkoittaa merkitsevää yhteensattumaa. Se viittaa tilanteisiin, joissa kaksi tai useampi toisiinsa näennäisesti liittymätön asia tapahtuu rinnakkain. Tapahtumilla ei ole kausaalista yhteyttä, mutta niitä yhdistää symbolinen merkitys."

Hyvin usein synkronisiteetti ilmenee elämässäni kirjojen kautta. Juuri kun olen kiinnostunut jostain asiasta/tarvitsen (tietämättänikin) tietoa jostain asiasta, juuri oikea kirja ilmestyy eteeni. Kyse EI ole siitä, että kun olen kiinnostunut jostakin asiasta, havaitsen helpommin siihen liittyviä asioita. Tätäkin toki tapahtuu, mutta kyse on eri ilmiöstä. Synkronisiteetti on paljon mystisempi asia. Usein en edes tiedä tarvitsevani juuri sellaista tietoa, mutta kuitenkin, kun näen tietyn kirjan, tiedän, ett minun kuuluu lukea se ja kun luen sen, se räjäyttää tajuntani, koska jotta ajatteluni menisi eteenpäin, tarvitsin TÄSMÄLLEEN sitä tietoa ja sillä hetkellä.

Esimerkki.

Kävin hiljattain vanhempieni luona ja näin olohuoneen pöydällä kirjan, jota en ollut ennen nähnyt. Alexander Loyd: Paranemisen avain. En edelleenkään tiedä, miten tiesin, että se kirja oli siinä minua varten. Näin sen kirjan ja sekunneissa sisälläni räjähti. Tiesin, että minun kuului ottaa se kirja. Katsoin vielä myöhemmin tarkemmin sen kansia, mutta siinä ei ole juuri mitään sellaista tietoa, jonka kuitenkin mystisen vastaanotin heti sen nähdessäni. Asiaa on hieman vaikea selittää tuntemattomille, mutta yritetään.

Paras ystäväni Emilia kulkee elämässään merkillisesti samoja teitä kuin minäkin. Hän on lapsesta asti tuntenut, että hänen täytyy mennä lääkikseen, mutta ei ole ymmärtänyt miksi täytyy. Kuitenkin viimeisen vuoden aikana syy on selvinnyt hänelle. Hän menee rakentamaan siltaa länsimaisen ja itämaisen lääketieteen välille. Tai jotain sen tapaista. Ei ihan noin. Itseasiassa en oikein ymmärtänyt, mikä se hänen syynsä oli ja JUURI TÄMÄ KIRJA, josta koitan kertoa, selitti minulle täydellisesti sen, mitä Emilia tavoittelee. Se kirja on koko Emilian teoria. Aivan kuin Jumala olisi halunnut minun tietävän, mitä Emilia tietää, jotta ymmärtäisimme toisiamme taas paremmin ja tiemme yhdistyisivät. Pohjimmiltaan kyse on kvanttiparantamisesta. Energialla parantamisesta. Muttä tässä kirjassa se selitettiin täydellisesti.

Ja kun näin sen kirjan, tiesin sekunneissa, että se kirja kertoo kaiken Emilian tehtävästä. Ja kun jälkeenpäin tutkin kirjan kansia ja vilkuilin sisällysluetteloa, ne eivät oikeasti välittäneet riittävästi informaatiota, että olisin voinut tietää, että se kirja sisälsi Emilian koko teorian, KAIKEN, mistä Emilia oli koittanut kertoa, mutta josta en oikein ollut saanut otetta ja silti TIESIN.

Ja kun luin sen kirjan, sain vielä enemmän. Sen lisäksi että tajusin täydellisesti Emilian tehtävän ja ajatukset ja teorian, tajusin, että myös minun kuuluu tietää ne asiat, ne ovat osa minunkin tehtävääni. Sillä kirjalla oli massiivinen vaikutus elämääni ja sen suuntaan. Se kirja sai minut innostumaan kvanttifysiikasta ja tilaamaan kasan kirjoja, joita luen nyt, ja jotka ovat puolestaan räjäyttäneet taas tajuntani ja niin se tie etenee. Kohti jotakin.

Synkronisiteetti. I LOVE it. Synkronisiteetista Matriisista vapautuminen -blogissa: Universumin yhteinen kieli: Synkronisiteetti.

No, joka tapauksessa aloin saada tällaisia merkkejä ja tuntea johdatusta heti kun aloin etsiä.

Ja sillä tiellä olen siis edelleen.

Erityisen lahjakas

1–2 prosenttia ihmisistä on erityislahjakkaita. Heillä ei aina mene hyvin.
Lue City-lehden artikkeli: Erityisen lahjakas

Evoluutioteoria on kusetusta!

En ole koskaan (tätä ennen) vaivautunut perehtymään evoluutioteoriaan sen tarkemmin, koska se ei ole sattunut olemaan erityinen kiinnostuksen kohteeni (ekko, special interest), joten tietoni siitä ovat olleet hyvin pinnallisia ja mitättömiä. Siksi en ole koskaan tiennyt, että siinä voisi olla jotain perustavanlaatuista vikaa. Kun luin Amit Goswamin God is not dead -kirjan, siinä sivuttiin, monien muiden kiinnostavien aiheiden ohella, evoluutiota ja Darwinin teoriassa olevia aukkoja. Kiinnostukseni heräsi. Sitten sattui käymään vielä niin, että toinen kirja, jonka olin tilannut ja jota parhaillaan luen, The case for the creator, käsittelee vielä tarkemmin samaa aihetta. Ja täytyy sanoa, että olen vieläkin shokissa. Olen luullut, kuten varmaan suuri osa ihmisistä luulee, elleivät sitten ole sattuneet jostain syystä perehtymään aiheeseen tavanomaista tarkemmin, että Darwinin teoria elämän synnystä ja lajien kehityksestä on varsin aukoton – pidetäänhän sitä jonkinlaisena universaalina paradigmana ja itsestään selvyytenä. Ja nyt kun aloin asiaa tarkemmin penkoa sainkin selville, että koko teoria on täyttä potaskaa! Todellisuus ei pelaa ollenkaan kyseisen teorian mukaisesti, teorian tueksi ei ole juuri minkääanlaista empiiristä todistusaineistoa ja todellisuudessa evoluutioteoria on pelkkä spekulaatio, joka ei sovi yhteen todellisuuden kanssa, mutta jota tiedeyhteisö yrittää epätoivoisesti pitää yllä.

Yksi maailman suurimmista arvoituksista on siis yhä ratkaisematta – tieteeltä ainakin.

Miten jännittävää.

Miten olen voinut olla tietämätön tästä kaikesta?

No, asiaan tulee nyt muutos ja aion imeä itseeni valtavat määrät tietoa aiheesta.

Evoluutioteoria on potaskaa, koska löydettyjen fossiilien perusteella elämä ei ole kehittynyt hitaasti vaiheittain vaan puhutaan kambrikauden lajiräjähdyksestä. Kambrikauden alussa Maapallolle ilmestyi yhtäkkiä vaikka minkälaisia eliöitä ja olioita – suurin osa eliöiden pääjaksoista. Tältä ajalta on löydetty paljon fossiileja. Merkillistä kutienkin on se, että nämä fossiilit vain ilmestyvät yhtäkkiä kuin tyhjästä tänne. Kambrikautta edeltävältä ajalta on löydetty fossiileja ainoastaan paljon yksinkertaisemmista, lähinnä yksisoluisista eliöistä. Tämä fossiiliaukko oli tiedossa jo Darwinin aikana, ja Darwin piti sitä merkittävimpänä vastaiskuna teorialleen, mutta hän uskoi, että aukot täydentyisivät tulevaisuuden fossiililöytöjen myötä. No, eivät ole täydentyneet. Välimuotoja ei vain ole missään. Ensin ole yhdenlaisia, yksinkertaisia eliöitä ja sitten PUM toisenlaisia, monimutkaisia eliöitä.

Toisekseen solu ei ole voinut syntyä Maapallolle sattumalta. Tuosta noin vaan, hupsis. Se ei vain ole mahdollista. Solu on erittäin monimutkainen pieni kapistus.

"...they perform no function until all parts are present and working together in close coordination with one another. So natural selection cannot help you build such systems; it can only preserve them once they've been built. And it's virtually impossible for evolution to take such a huge leap by mere chance to create the whole system at once". (Stephen C. Meyer)

Siis miettikääpä nyt. Sattumalta pitäisi solun kaikkien osien sijaita samassa paikassa, juuri oikeassa järjestyksessä, samaan aikaan... Kaikki ne pienet alkuaineet ja pikku osaset, molekyylit, mitä lienevät, joista solu rakentuu, ne vain sattuvat sijaitsemaan samassa paikassa samaan aikaan ja juuri oikeassa järjestyksessä ja PUM ne yhdistyvät maagisesti soluksi, joka alkaa toimia? Ööööö.... TOSI uskottavaa. Siis kenen mielestä tämä voi olla uskottavampi selitys kuin se, että joku älykäs elämänmuoto asetteli ne palaset oikeisiin paikkoihin ja rakensi sen solun? Sillä minä kyllä väitän, että se on PALJON loogisempi selitys.

Sitten on Haeckelin piirrokset eri lajien alkioista ja niiden kehityksestä tarkoituksena osoittaa, miten mm. kalan, kanan ja ihmisen sikiöt ovat alussa aivan samannäköisiä keskenään ja tämä todistaa, että meillä kaikilla on yhteinen esi-isä.

No... Haeckel väärensi kuvan. Se piirteli sinne omiaan, korosti yhdenmukaisuuksia... Lisäksi Haeckel väitti, että kuvat, joissa eri lajien sikiöt muistuttavat eniten toisiaan, ovat sikiön kehityksen alusta. Tällä hän halusi tuoda esille, että meillä kaikilla on yhteinen kantaisä, ja sikiön kehityksen alussa me kaikki olemme samanlaisia ja sitten lajien väliset erot tulevat näkyviin vasta sikiön kehittyessä pidemmälle. Embryologit kuitenkin puhuvat kehityksen tiimalasista ja viittaavat sillä ilmiöön, jossa sikiönkehityksen alussa ja lopussa lajien väliset erot ovat suurimmillaan ja keskivaiheilla pienimmillään. Kuvat on tiedetty huijauksesi jo sata vuotta, ja silti niitä käytetään edelleen koulujen oppikirjoissa todisteena evoluutiosta. (Strobel 2004)

Että tällästä. Meitä KUSETETAAN. Ihan totaalisesti. Evoluutioteoria on kusetusta.

Lisäksi, kuten Jonathan Wells sanoo, samankaltaisuudet eri lajien välillä eivät todista evoluutiosta vaan kertovat ainaostaan siitä, että meidät kaikki on tehty samoista aineista ja toisinaan kenties hieman saman mallin mukaan. Muistuttavathan autotkin toisiaan eikä ne silti ole kehittyneet evolutiivisesti toinen toisistaan. Toisin sanoen todisteet puhuvat selvästi enemmän luovan ja älykkään suunnittelijan ja luojan puolesta kuin jonkin niin järjettömän kuin sattuman tai edes luonnon valinnan puolesta.

Pitääkin alkaa lukea lisää aiheesta. Lisälukemista aiheesta:

Michael Denton
Evolution: A Theory in Crisis

There Is a God: How the World's Most Notorious Atheist Changed His Mind

In There Is a God, one of the world's preeminent atheists discloses how his commitment to "follow the argument wherever it leads" led him to a belief in God as Creator. This is a compelling and refreshingly open-minded argument that will forever change the atheism debate.

Jumala on tieteellinen asia

Science, done right, points toward God. 

– Stephen C. Meyer

Mitä enemmän asioita tutkin, sitä kiehtovammaksi kaikki muuttuu! Olen viime aikoina alkanut perehtyä eri tieteenalojen tutkimustuloksiin ja etsinyt tieteellistä perustaa Jumalalle ja huomannut erään mielenkiintoisen ilmiön!

Eri alojen tiedemiehet kääntyvät teisteiksi, koska mitä syvemmälle omalla alallaan he etenevät, mitä suurempia asiantuntijoita heistä tulee, sitä selvemminhe ymmärtävät, että Jumala ON olemassa. Jumalan on pakko olla olemassa. Ja todellakin tätä tapahtuu miltei kaikilla aloilla. Kosmologia, astrologia, biokemia, evoluutiotutkimus, fysiikka...

Otetaan esimerkkejä:

Allan Rex Sandage, kansainvälisesti tunnettu, merkittävä tähtitieteilijä, joka oli lapsesta asti ollut ateisti, kääntyi teistiksi 50-vuotiaana tultuaan siihen tulokseen, että alkuräjähdys on yliluonnollinen ilmiö, jota ei meidän tuntemallamme fysiikalla pystytä selittämään (Strobel, 2004). Sandage sanoi: "It was my science  that drove me to the conclusion that the world is much more complicated than can be explained by science".

Jonathan Wells oli ateisti, hän suoritti yliopistossa alemman korkeakoulututkinnon geologiasta ja fysiikasta ja hänellä oli sivuaineena biologia. Myöhemmin hän suoritti tohtorin tutkinnon uskontotieteestä ja toisen tohtorintutkinnon solu- ja molekyylibiologiasta keskittyen erityisesti selkärankaisten embryologiaan (alkiokehitysoppi) ja evoluutioon. Hänen pitkäaikaiset evoluutiotutkimuksensa ovat johtaneet hänet uskomaan älykkääseen suunnitteluun. Hän on kirjoittanut kirjan Icons of evolution – science or myth.

Amit Goswami, huippufyysikko, joka on koko elämänsä ajan tutkinut kvanttifysiikkaa, on vakuuttunut tieteellisen uransa ansiosta Jumalan olemassaolosta.

Esimerkkejä on valtavasti, tässä muutama.


Mitä tämä kertoo? Se kertoo, että TIEDE ja Jumala kuuluvat yhteen. Ne eivät ole toisensa poissulkevia asioita vaan asioita, jotka tulisi yhdistää. Mitä pidemmälle tiedemiehet etenevät tutkimuksissaan, sitä selvemmäksi heille käy, ettei todellisuttaa ole mahdollista selittää ilman Jumalan olemassaoloa. Luojaa. Älykästä suunnittelijaa.

Suuren yleisön ja tavallisen kansan ongelmana on se, että tavalliset ihmiset tietävät liian vähän kustakin tieteenalasta ja sen tutkimustuloksista, jolloin heille syntyy vaikutelma siitä, että tieteen avulla voidaan selittää kaikki olemassaolevat mysteerit, kuten maailman synty, elämän synty, lajien kehitys jne. mutta kun tiedemiehet etenevät yhä syvemmälle omalla alallaan, he joutuvat lopulta kasvotusten Jumalan kanssa.

En ymmärrä, miksi ihmiset haluavat itsepintaisesti olla uskomatta Jumalaan, vaikka Jumalan olemassaolo on paljon loogisempi ja todennäköisempi sekä selitysvoimaisempi ja uskottavampi asia kuin Jumalan olemassaolemattomuus. Jumala ei ole yliluonnollinen asia, ellei ihmiset tee siitä sellaista. Jumala voitaisiin aivan hyvin lukea luonnollisiin asioihin, kuten kärpäset. Monet ovat sitä mieltä, että Jumala on yliluonnollinen asia, koska sitä ei voida todistaa empiirisesti, Jumalaa ei voi nähdä, haistaa ja maistaa.

No, kuinka moni on miettinyt sitä, että tälläkin hetkellä tiede tutkii monia sellaisia asioita, joita ei voida tutkia empiirisesti, joita ei voida nähdä, haistaa ja maistaa?

Psykologiassa yritettiin jossain vaiheessa sulkea mielen sisällöt pois tieteellisen tutkimuksen piiristä, koska emme voi suoraan havaita tunteita, tulkintoja, ajatuksia yms. Behavioristit olivat sitä mieltä, että meidän tulee tutkia vain ulkoisesti havaittavia asioita, kuten ärsykkeitä ja siten ihmisen reaktioita noihin ärsykkeisiin. Valitettavasti tämä ei toiminut, koska ihmisten tekemät tulkinnat asioista vaikuttavat reaktioihin. Musta laatikko, psyyken sisällöt, jouduttiin ottamaan tutkimuksen piiriin, vaikkei niitä voikaan suoraan havaita.

Toinen esimerkki on historia. Historia on mennyt. Sitä ei ole enää tässä. Voimme tutkia vain historian jättämiä jälkiä ja konstruoida niistä näkemystä siitä, miten asiat joskus olivat.

Empiirinen menetelmä ei ole ainoa mahdollinen tapa harjoittaa tieteen tekemistä. Hermeneuttinen menetelmä perustuu tulkitsemiseen ja ymmärtämiseen.  Jumalaa ei saada mikroskooppiin tarkasteltavaksi, mutta Jumalan olemassaolosta on merkkejä, joita voidaan tutkia ja tulkita. Minusta onkin merkillistä, ettei ole olemassa Jumalatiedettä. Jumalaa ei tutkita tieteellisesti. Pitäisi tutkia.

Mistä ensimmäinen solu putkahti maapallolle?

Miller suoritti 1950-luvulla kuuluisan kokeensa, jossa hän alkumaapallolla vallinneita olosuhteita jäljittelemällä sai laboratoriossa syntymään aminohappoja. Tätä pidettiin todisteena siitä, että elämää voi syntyä aivan itsekseen, vahingossa. No, ongelma on, että käsitys alkuilmakehän koostumuksesta on muuttunut, eikä Millerin koetta voida, ainakaan siltä osin, pitää enää todisteena yhtään mistään. (Strobel, 2004). Myös: Miller-Urey Experiment

No, ihan sama onko niitä aminohappoja muotoutunut maapallolla itsekseen vai ei, sillä maapallolle iskeytyneistä meteoriiteista on löytynyt aminohappoja! Joten onhan niitä siis voinut tippua tänne suoraan avaruudestakin (sitä en sitten tiedä, mikä ne sinne meteoriitteihin on muovannut). Tosin on mahdollista, että nämä meteoriittinäytteet ovat olleet saastuneita ja aminohapot ovat joutuneet niihin jostain täältä. http://www.astrobio.net/exclusive/375/murchisons-amino-acids-tainted-evidence

No, ihan sama. Jos nyt kuvitellaan, että täällä olisikin aminohappoja, joista proteiinit rakentuvat, ja proteiineja tarvitaan solun rakentumiseen jne. niin todennäköisyys sille, että nuo irralliset aminohapot jotenkin päätyisivät muodostamaan SOLUN, on niin äärettömän pieni, että sitä voitaisiin pitää mahdottomana (Srobel, 2004).

Jonathan Wells, evoluutiotutkija, on sanonut, että jos otetaan solu ja pistetään siihen reikä niin, että solun sisältö valuu koeputkessa olevaan tasapainotettuun suolaliuokseen, saadaan ainetta, joka sisältää kaikki tarvittavat molekyylit solun luomiseen. No, tästä seoksesta ei voi mitenkään syntyä elävää solua. "No biologist in his right mind would think you can take a test tube with those molecules and turn them into a living cell" (Wells).

In any process that leads to complexity there must be an information source. For example, in photosynthesis a complex system involving chlorophyll captures energy from the sun and uses it to build molecules from raw materials. Can you imagine shaking a flask containing the basic materials for the production of life (amino acids, sugars, nucleotides, fatty acids, etc.) and continuing to do so until life appeared?  That is essentially what we are requiring in an undirected synthesis of this type. “Shake it more vigorously and for longer” is not an encouraging command! (J. H. John Peet) Miller-Urey Experiment

Elämän syntyä ei pystytä selittämään mitenkään ilman Jumalaa, älykästä suunnittelijaa. Tiedemiehet ovat joutuneet myöntämään, että kyse on ihmeestä. Muuta selitystä ei tunnu olevan.


Lisälukemista (varsinkin minulle):