Virallisuus on olemassaoloni antiteesi

En kyllä KOSKAAN enää rupea yrittäjäksi. Tämä äärettömän boheemi, leväperäinen, itsevaltainen ADHD-pää EI sovi siihen. YHTÄÄN. JOS mukana on käytännön ihmisiä, jotka hoitavat KAIKKI käytännön asiat ja saan keskittyä pelkkään luovaan osuuteen, sitten voi harkita. Mutta olen silloinkin epäluotettava, koska voin koska tahansa esim. keksiä, etten jaksa tai kykene tekemään mitään ja sitten vaan häivyn.

VASTUU ei sovi minulle. Olen äärimmäisen vastuuntuntoinen MUTTA kun sisäinen ääneni ilmoittaa jotain, SE on aina se, jota viime kädessä kuuntelen. Ja muutenkin tulkitsen asioita usein omituisesti. Ei. Kaikkien kannalta on parasta, jos minulle ei anneta vastuuta mistään – paitsi ehkä työn tuloksista TAI lyhytaikaista vastuuta, sillä tiedän kyllä milloin pystyn sitoutumaan ja panostamaan johonkin asiaan HETKELLISESTI.

Suurin ongelma on pyrokraattisuus? En tiedä, onko se oikea termi asialle. Eli se, että olen hyvin luotettava ja vastuuntuntoinen ihminen, mutta sen voi tietysti tietää vain ihminen, joka TUNTEE minut. Tämän takia, koska tekemisissä ollaan yleensä tuntemattomien ihisten kanssa, yritysmaailmassa, työelämässä ja muissa vastaavissa instansseissa luotettavuutta ja uskottavuutta ilmaistaan toimimalla tiukasti protokollan, erilaisten sääntöjen yms. mukaan. Ja sellaiseen en pysty. En sitten MITENKÄÄN. Se on olemassaoloni täydellinen antiteesi. Minä kuljen aina oman rumpuni tahtiin ja tulkitsen sääntöjä joustavasti ja ajattelen tehdä asiat omalla tavallani ENKÄ protokollan tms. mukaan.

Ulospäin en siksi anna tällöin kovin luotettavaa vaikutelmaa missään virallisissa instansseissa. Luotettavuuden voi kyllä havaita tavastani viestiä, mutta se on hyvin epävirallinen eikä sovell VIRALLISEEN kanssakäymiseen.

Kenties suurimman "vikani" tässä suhteessa voisi siis ilmaista sanalla EPÄVIRALLISUUS. Olen hyvin epävirallinen ihminen ja virallisuus on olemassaoloni antiteesi.

Joten ei. Minä yrittäjänä = katastrofi. Siksi lopetinkin moisen touhun. Aavistin, etten kauan kykene enää kannattelemaan pystyttämiäni kulisseja ja ongelmia on varmasti tulossa, jos jatkan. Kaikkien käytännön asioiden hoitaminen oli yhtä tuskaa ja yhteydenpitoni er tahojen kanssa hyvn EPÄVIRALLISTA ja puutteellista ja arveluttavaa.

Nyt ne ongelmat sitten posahtivatkin eteeni, nyt, kun olen jo lopettanut. Eräs yhteistyötaho oli lähettänyt todella kiihtyneen sähköpostin täynnä syytöksiä... Mitä ne olivatkaan? Tietojen pimittämisestä ja vääristelystä ja olen muka velkaa heille ties mitä jne. Ja ottavat kuulemma tuota pikaa yhteyttä poliisiin.

Olisiat tietysti voineet ENSIN puhua kanssani ja odottaa, että toimitan kirjanpitotiedot, ennen kuin alkavat syytellä ja vaahdota. Sillä kaiken pitäisi kyllä olla kunnossa. Ja se alkoi heillekin kyllä jo selvitä, kun asiaa lähdettiin käymään läpi.

Ongelma ei siis ole luotettavuus vaan yksinkertaisesti se, että olen liian boheemi ja leväperäinen ja epäselvä ajoittain tai usein (virallisissa asioissa).

Mutta osasin odottaa ongelmia, koska tiedän, ettei toimintani ole ollut mallikasta kaikilta osin ja parempaan en tällä persoonalla pysty. Olen epäkäytännöllinen, super luova, teoreettinen asperger/ADHD idealisti. Käytännöllisyyteni rajoittuu hyllyjen järjestelemiseen (mikä on todella hauskaa, paitsi ei kotona).

Toivottavasti minulle joskus vielä maksetaan ajattelemisesta...

Arvaa, kumpi olen MINÄ?