Menen sinne vesityttönä. Se on uusi identiteettini. Juon vettä. Olen
oma itseni. Mulla on aina vähän paha olo tuollasissa sosiaalisissa
ympäristöissä ja oon alkoholilla koittanut lääkitä sitä hämmentynyttä
oloa (johtuu suoraan aspergerista eikä ole parannettavissa), mutta en
halua enää. Jos olen hauras, herkkä ja risainen olento, se saa näkyä. Se
ei siis ole ujoutta. Voin vaivattomasti lähestyä tuntemattomia ihmisiä
ja tanssia yksin tyhjällä tanssilattialla jne. Se on vaan aspergerjuttu.
Sellanen "kala kuivalla maalla" -fiilis.
Vesityttöidentiteettiin kuuluu myös, että pyrin olemaan tupakoimatta. Sitä teen silloin kun juon ja sekin on lääkitsemistä. Saman oudon olon lääkintäyritys. Eli aspergerin ja adhd:n takia tuollaset epämääräiset sosiaaliset ryhmätilanteet tekee minulle stressaantuneen, hämmentyneen ja levottoman olon, pitkästyn helposti, jos en tanssi, koska sit ei oo muuta tekemistä kiuin sosialisoida ja tuollasessa ympäristössä se on minulle aina hiukan epämukavaa. Tupakointi on yksi keino saada hetkeksi tekemistä, joku aktiviteetti johon suuntautua. Se luo myös mukavat puitteet pienelle sosiaaliselle hetkelle jonkun ihmisen seurassa. Tupakan polton pituus määrittelee sosiaalisen tilanteen keston.
Mut yritän kestää nyt omana itsenäni ja kaikkien paskojen fiilisteni kanssa ja juuri niin vammasena kuin olen. Ilman lääkintää.
Ulospäin se näyttäytyy ujouden kaltaisena, mutta se ei ole. Se on haurautta. Herkkyyttä. Varautuneisuutta kyllä. Olen vaan. Outo.
Vesityttöidentiteettiin kuuluu myös, että pyrin olemaan tupakoimatta. Sitä teen silloin kun juon ja sekin on lääkitsemistä. Saman oudon olon lääkintäyritys. Eli aspergerin ja adhd:n takia tuollaset epämääräiset sosiaaliset ryhmätilanteet tekee minulle stressaantuneen, hämmentyneen ja levottoman olon, pitkästyn helposti, jos en tanssi, koska sit ei oo muuta tekemistä kiuin sosialisoida ja tuollasessa ympäristössä se on minulle aina hiukan epämukavaa. Tupakointi on yksi keino saada hetkeksi tekemistä, joku aktiviteetti johon suuntautua. Se luo myös mukavat puitteet pienelle sosiaaliselle hetkelle jonkun ihmisen seurassa. Tupakan polton pituus määrittelee sosiaalisen tilanteen keston.
Mut yritän kestää nyt omana itsenäni ja kaikkien paskojen fiilisteni kanssa ja juuri niin vammasena kuin olen. Ilman lääkintää.
Ulospäin se näyttäytyy ujouden kaltaisena, mutta se ei ole. Se on haurautta. Herkkyyttä. Varautuneisuutta kyllä. Olen vaan. Outo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti