Tietoisesti opeteltu sosiaalisuus

Toimiminen sosiaalisissa tilanteissa perustuu minulla TIETOON. Olen opetellut säännöt. "Kun joku puhuu sinulle, katso häntä tarkasti ja näytä hyvin kiinnostuneelta. Nyökyttele, ääntele, reagoi ja tee kaikkea, mikä lmaisee, että olet kiinnostunut ja kuuntelet. Esitä kysymyksiä. Se osoittaa, että olet kiinnostunut." Sitten olen opetellut tarkasti niitä erilaisia tapoja joilla voi sitä kiinnostusta ilmentää ja osoittaa, kun kuuntelee. Nyökytä oikeassa kohdassa. Hymyile kiinnostuneena oikeassa kohdassa. Sano "voi ei" oikeassa kohdassa.

Olen opetellut ton kaiken. Ja joka kerta kun sosialisoin, ajattelen noita sääntöjä ja toimin niitten mukaan. Ja aina ei vaan jaksa. Sosialisoida. Kun ei jaksa miettiä. Ja haluaa vaan olla.

Mut sit toisaalta sen autismin takia olen aina rehellinen ja sanon mitä ajattelen ja olen oma itseni. En yritä sanoa, mitä toinen haluaa kuulla, jos en todella voi tarkoittaa sitä, mitä sanon. Sellaista en ole opetellut enkä aio opetella. Ne, jotka ei kestä tapaani olla rehellinen, saavat suksia suohon. En kaipaa teennäisyyttä.

Toi mitä OLEN opetellut, se on vaan sosiaalisia taitoja eli etten ois totaalisen itsekeskeinen kusipää. Oon opetellut ymmärtämään, mitä ihmisten mielessä voi liikkua ja yritän sitten ottaa sen huomioon. Autisteillahan sanotaan kognitiivisen empatian olevan alikehittynyt eli ei TIEDÄ, mitä muut ajattelee jne. ja juuri sitä olen opetellut. Tietämään.