Yritän tässä laskeskella.
Proteiini.
Normaaliruokavaliossa proteiinisuositus on 1 g proteiinia painokiloa kohden. Tutkin asiaa myös VHH- ja paleoruokavalioiden osalta ja suositeltavaa on ilmeisesti syödä 1-2 g proteiinia painokiloa kohden.
Hiilarit.
Alle 50 g/pvä ei suositella. Jos joku niin haluaa tehdä, oma on asiansa. Paleoruokavalio ei ole karppaamista ja hiilareita saa olla. Löysin eilen tällaisen kivan sivun paleosta ja hiilareista: How many carbs should you eat? Oma tavoitteeni on ainakin tällä hetkellä 75-100 g/pvä. Mutta mitä enemmän ja nopeammin haluaa laihtua, sitä pienemmäksi hiilarimäärä pitää saada.
Rasva.
Hyvin pitkälti sitten loput (päivän tarvittavista kaloreista) tulee sitten rasvasta. Itselläni tavoite suhdeluku (proteiini-hiilari-rasva) on sellainen 28-17-55. Tällöin menee aika lailla oikein eli hiilarien päivätavoitteeksi tulee 65 g ja loput sitten jakautuu protskuille ja rasvoille eli käytännössä proteiinia noin 107 g/vrk ja rasvaa 94 g/vrk.
Eräästä paleoblogista löysin suhdeluvun 20-20-60: "If, for whatever reason, you have a day where your ratios are closer to 30/30/40 ( P/F/C) instead of 20/60/20.. Don’t sweat it. As long as your eating the clean healthy foods that your body has evolved to thrive on, and you continue to use the 20/60/20 rule as your “gauge” to get you back within your optimal macronutrient range.. Then you’ll continue to build valuable habits that really pay off long-term."
Linkkejä:
The Definitive Guide to the Primal Eating Plan
Protein, Carb, and Fat Ratios
How many carbs should you eat?
perjantai 31. tammikuuta 2014
Epävakautta ja mielialojen heittelyä
Minun piti palata takaisin vanhaan ruokavalioon kokeeksi 2-4 viikoksi, koska minulla on niin outoja mielialojen vaihteluita ja epävakautta, joita ei aiemmin ollut. Saatan siis jonain päivänä kikatella itsekseni kaiken aikaa kuin sekopäinen ja toisena päivänä hautoa itsemurhaa... Tällainen en todellakaan ennen ollut. Ainakaan vuosiin. Mutta... En pysty. Söin aamupalaksi kaurapuuroa mustikoilla ja leivoin Eevin kanssa teeleivän ja söin siitä palan ja minua OKSETTAA. En halua kuvottavia viljoja sisääni. Yööööööööööööööööööööööööööööööööök en. Ja kun asiaa tarkemmin mietin, minusta tuntuu, että ne päivät, kun minulla on itsetuhoinen tai muuten masentunut/ahdistunut ja kamala olotila, seuraavat aina niitä päiviä, jolloin olen sortunut porsastelemaan herkuilla... Viimeksi kun minulla oli "pms"-päivä (jolla nimellä kutsun näitä epämiellyttäviä päiviä), olin edellisenä päivänä ahtanut itseeni valtavan kasan aakkosia. Ja olen eilen ja tänään ollut todella hirveässä kunnossa kaikin tavoin ja toissapäivänä minulla oli ultimaalinen sikailupäivä, ja söin pullia ja lakritsaa ja kaikkea kammottavaa. Eli yksi mahdollisuus on se, että pudotettuani hiilarien ja sokerin määrää ruokavaliossani dramaattisesti entiseen verrattuna, aivoni ja elimistöni ylireagoivat saadessaan yhtäkkiä hirveän sokeri- ja hiilaripläjäyksen. Ja tuloksena on katastrofi.
Jatkan siis taistelua ja ruokavalion hiomista. Pudotan hiilarien määrää entisestään, koska kun laskin kalorilaskurilla (kalorilaskuri.fi) hiilareita oli vieläkin noin 150g pvä, mikä on liikaa, jos syön muuten paleo-tyyppisesti ja rasvaa on kuitenkin ruokavaliossa paljon. Sitten tulee paksuksi. Tavoite saada hiilarit alle 100g pvä. Liityin tänään tuohon palveluun maksulliseksi jäseneksi, koska se on kätevä apuväline, jonka avulla voi tarkasti seurata paljonko päivän aikana saa mitäkin ravintoaineita. Se on oleellinen nyt, kun hion ruokavaliotani, että tiedän oiekasti, mitä olen tekemässä. Minulle tuli esimerkiksi ihan yllätyksenä, että ne pari riisikakkua päivässä nostaa hiilareiden määrää yllättävän paljon... Sain hiilarit hyvälle mallille, kun tiputin laskurilla 2 palaa riisikakkua, yhden hapankorpun ja typerät suklaanpalat pois sen päivän syömisistä.
Ja jos porsastelu tietää totaalista mielialan romahdusta seuraavalle päivälle, niin se ehkä motivoi lopettamaan porsastelun. Porsasteluun taas johtaa useimmiten huonosti nukuttu yö eli väsymys. Joten unesta huolehtiminen on avainasemassa. Pieni herkuttelu toki kuuluu elämään. Yritän ensimmäistä kertaa elämässäni rajoittaa herkuttelun "karkkipäivään", joita voisi olla ehkä 2 viikossa (kun ennen niitä oli ainakin 5), ja silloinkaan ei tarvi porsastella vaan kehittää jotain, mikä ei posauta sokererita ja hiilareita heti kattoon.
Jatkan siis valitsemallani tiellä.
By the way, en oiekastaan noudata paleoruokavaliota, koska siinä myös maitotuotteet jätetään pois. Mutta kuitenkin sen suuntaista. En myöskään karppaa. Vaikka ruokavalioni onkin vähähiilihydraattinen (tai siihen pyrkivä). Ehkä oikea termivalinta on siis yksinkertaisesti vähähiilihydraattinen ruokavalio.
Jatkan siis taistelua ja ruokavalion hiomista. Pudotan hiilarien määrää entisestään, koska kun laskin kalorilaskurilla (kalorilaskuri.fi) hiilareita oli vieläkin noin 150g pvä, mikä on liikaa, jos syön muuten paleo-tyyppisesti ja rasvaa on kuitenkin ruokavaliossa paljon. Sitten tulee paksuksi. Tavoite saada hiilarit alle 100g pvä. Liityin tänään tuohon palveluun maksulliseksi jäseneksi, koska se on kätevä apuväline, jonka avulla voi tarkasti seurata paljonko päivän aikana saa mitäkin ravintoaineita. Se on oleellinen nyt, kun hion ruokavaliotani, että tiedän oiekasti, mitä olen tekemässä. Minulle tuli esimerkiksi ihan yllätyksenä, että ne pari riisikakkua päivässä nostaa hiilareiden määrää yllättävän paljon... Sain hiilarit hyvälle mallille, kun tiputin laskurilla 2 palaa riisikakkua, yhden hapankorpun ja typerät suklaanpalat pois sen päivän syömisistä.
Ja jos porsastelu tietää totaalista mielialan romahdusta seuraavalle päivälle, niin se ehkä motivoi lopettamaan porsastelun. Porsasteluun taas johtaa useimmiten huonosti nukuttu yö eli väsymys. Joten unesta huolehtiminen on avainasemassa. Pieni herkuttelu toki kuuluu elämään. Yritän ensimmäistä kertaa elämässäni rajoittaa herkuttelun "karkkipäivään", joita voisi olla ehkä 2 viikossa (kun ennen niitä oli ainakin 5), ja silloinkaan ei tarvi porsastella vaan kehittää jotain, mikä ei posauta sokererita ja hiilareita heti kattoon.
Jatkan siis valitsemallani tiellä.
By the way, en oiekastaan noudata paleoruokavaliota, koska siinä myös maitotuotteet jätetään pois. Mutta kuitenkin sen suuntaista. En myöskään karppaa. Vaikka ruokavalioni onkin vähähiilihydraattinen (tai siihen pyrkivä). Ehkä oikea termivalinta on siis yksinkertaisesti vähähiilihydraattinen ruokavalio.
keskiviikko 29. tammikuuta 2014
Hihat heilumaan!
Nyt alan kirjoittaa kirjaa. Kirjoitin syksyllä 2012 elämänkertani, mutta se oli sellainen ensimmäinen versio ja pelkkä räkäisy (räin ulos kaiken). En usko, että se on kelvokas. Nyt alan kirjoittaa todellista versiota. Siitä tulee yhdistetty tietokirja ja elämäkerta. Kasaan siihen kaiken, mitä haluan sanoa.
Minulla on tuhansia projekteja. Nyt alan tarmokkaaksi. Eron jälkeinen kaaosaika on päättynyt ja voin taas orientoitua projekteihini. Hihat heilumaan!
Loputtomasti tehtävää.
Outolintu, erilainen pitää taittaa pikimiten loppuun ja lähettää painoon. Sitten pitää pikimiten kääntää ja taittaa lahjakkuuskirja. Sitten on vielä yksi ohut kirja, jonka teen huvin vuoksi. Omaa kirjaani kirjoitan koko ajan kaiken muun ohella ja saan sen kevään aikana valmiiksi oletettavasti. Sitten on pääsykokeet. Onneksi pääsykoekirja on sama kuin viime vuonna ja osaan sen periaatteessa jo. Silti taon sitä vielä huolella kallooni, että pääsen sisään. Psykologian verkko-opinnot joudun suosiolla jättämään toistaiseksi lojumaan. Kaikkea kun ei ehdi. Sitten on suunnitteilla Asperger-kirjaprojekti, johon eri Asperger-henkilöt kirjoittaisivat oman lukunsa ja teemana varmaan myyttien kumoaminen. Sitten suunnitteilla on myös Asperger-osuuskunta.
Tekemistä tekemistä tekemistä.
Joten hihat heilumaan!!! Alkaa NYT.
Minulla on tuhansia projekteja. Nyt alan tarmokkaaksi. Eron jälkeinen kaaosaika on päättynyt ja voin taas orientoitua projekteihini. Hihat heilumaan!
Loputtomasti tehtävää.
Outolintu, erilainen pitää taittaa pikimiten loppuun ja lähettää painoon. Sitten pitää pikimiten kääntää ja taittaa lahjakkuuskirja. Sitten on vielä yksi ohut kirja, jonka teen huvin vuoksi. Omaa kirjaani kirjoitan koko ajan kaiken muun ohella ja saan sen kevään aikana valmiiksi oletettavasti. Sitten on pääsykokeet. Onneksi pääsykoekirja on sama kuin viime vuonna ja osaan sen periaatteessa jo. Silti taon sitä vielä huolella kallooni, että pääsen sisään. Psykologian verkko-opinnot joudun suosiolla jättämään toistaiseksi lojumaan. Kaikkea kun ei ehdi. Sitten on suunnitteilla Asperger-kirjaprojekti, johon eri Asperger-henkilöt kirjoittaisivat oman lukunsa ja teemana varmaan myyttien kumoaminen. Sitten suunnitteilla on myös Asperger-osuuskunta.
Tekemistä tekemistä tekemistä.
Joten hihat heilumaan!!! Alkaa NYT.
tiistai 28. tammikuuta 2014
Paleobrowniet
BATAATTISET SUKLAABROWNIET
Näitä tarvii kokeilla!!! Gluteenittomia ja sokerin sijaan käytetty hunajaa ja tummasta suklaasta tulee tietysti myös makua, plus soseutettua bataattia! Resepti löytyy, kun klikkaa linkkiä.
Päivän ravitsemus
TAAS nälkä. Tämä on kyllä ihan absurdia. Söin 1,5 tuntia sitten ihan kunnollisen aterian. Siis munia ja vihanneksia. Mitähän minä nyt sitten TAAS söisin. Olen lukenut vähän joka paikasta, että jos jättää hillarit pois (tai vähiin) pitäisi lisätä hyvänlaatuisten rasvojen määrää ihan reippaasti, että pysyy kylläisenä. Hmh. Mistä minä nyt rasvaa taion. Maapähkinävoistako.
Tänään olen syönyt:
Aamupala (8 aikaan): smoothie. Laitoin siihen mansikoita ehkä vajaan desin ja desin mustikoita, puoli purkkia rahkaa, 2 tl hampunsiemenrouhetta, 1 tl sesaminsiemeniä (siemeniä säilytän pakastimessa, etteivät ne härskiinny) ja soijajuomaa. Lipitin kaiken paitsi annoin Eeville aamupalaksi vajaan lasillisen plus kiivin. Se, että saan Eevin imemään vajaan lasillisen smoothieta aamuisin on ravitsevin ja täyttävin aamiainen, jota se on miesmuistiin syönyt, sillä sille ei ole koskaan maistunut ruoka aamuisin ja tavallinen aamiainen sillä on ollut, silloin kun puputettiin paljon leipää, se, että se nuoli voit leivän päältä ja puri leivästä ehkä yhden palan...
Välipala (noin kello 10.30): jauhelihakeittoa kulhollinen ja 2 hapankorppua juustolla ja vettä. Tarvisi viskoa nuo hapankorput huitsin nevadaan täältä, kun ne on gluteenipitoisia ja ostaa jotain gluutenitonta nakerreltavaa. Menen huomenna tutkimaan kauppaan, mitä jännää siellä on.
Mystinen ja syntinen välipala (noin 12.30): 4 isoa palaa tummaa suklaata (vain noin 45%:sta), jossa on kokonaisia hasselpähkinöitä.
Lounas (noin klo 14): linssijuuressosekeittoa kulhollinen (1 dl [ennen keittämistä] kokonaisia punaisia linssejä, 2 pientä punajuurta, 2 isoa porkkanaa, valmista lanttusosetta, 1 tl ruususuolaa ja 0,5l vettä) ja riisikakku maapähkinävoilla.
Välipala (noin kello 16-17): lasi appelsiinimehua, makrillia tomaattikastikkeessa yksi säilypurkki, 2 riisikakkua, toisen päällä voirypsiöljyseosta (kaupasta valmista) ja tonnikalaa, toisen päällä maapähkinävoita, muki vihreää teetä ja 2 palaa syntistä suklaakakkua, jota leivoin Eevin kanssa, ja jossa on kaikkea paheellista, kuten vehnäjauhoa ja sokeria. Mutta kun leipominen on hyvä yhteinen harrastus, josta Eevi tykkään niin sitten syntyy tuollaisia syntisiä tuotoksia... Täytyy käydä ostamassa jotain mantelijauhoja tai kaurajauhoja (kauran gluteenissa ei ole gliadiinia, joka on gluteenin oletettavasti haitallisin osanen) ja intiaanisokeria niin saisi edes vähän terveellisempiä tuotoksia.
Päivällinen (klo 19): sekotin 2 munaa ja ison kimpaleen fetajuustoa ja 1 silputun valkosipulin kynnen ja paistoin + paistoin pussillisen pakastevihanneksia (kesäkurpitsaa, munakoisoa, parsakaalia, punasipulia, lanttua ja paprikaa), josta söin melkein puolet ja vielä pala suklaakakkua ja muki vihreää teetä.
Lisäksi syön päivittäin ravintolisiä: 2 kapselia e-epaa + dha:ta (Bioteekin DUO E-EPA + E-DHA 650 mg); 20 μg D-vitamiinia; B-vitamiinipilleri, jossa on kaikenlaisia B-vitamiineja ja sinkkipilleri.
Tänään olen siis hieman porsastellut, kun söin tuota suklaata ja kakkua... Pig.
Nyt tarvii vielä ängetä jotain vatsaan.
Tänään olen syönyt:
Aamupala (8 aikaan): smoothie. Laitoin siihen mansikoita ehkä vajaan desin ja desin mustikoita, puoli purkkia rahkaa, 2 tl hampunsiemenrouhetta, 1 tl sesaminsiemeniä (siemeniä säilytän pakastimessa, etteivät ne härskiinny) ja soijajuomaa. Lipitin kaiken paitsi annoin Eeville aamupalaksi vajaan lasillisen plus kiivin. Se, että saan Eevin imemään vajaan lasillisen smoothieta aamuisin on ravitsevin ja täyttävin aamiainen, jota se on miesmuistiin syönyt, sillä sille ei ole koskaan maistunut ruoka aamuisin ja tavallinen aamiainen sillä on ollut, silloin kun puputettiin paljon leipää, se, että se nuoli voit leivän päältä ja puri leivästä ehkä yhden palan...
Välipala (noin kello 10.30): jauhelihakeittoa kulhollinen ja 2 hapankorppua juustolla ja vettä. Tarvisi viskoa nuo hapankorput huitsin nevadaan täältä, kun ne on gluteenipitoisia ja ostaa jotain gluutenitonta nakerreltavaa. Menen huomenna tutkimaan kauppaan, mitä jännää siellä on.
Mystinen ja syntinen välipala (noin 12.30): 4 isoa palaa tummaa suklaata (vain noin 45%:sta), jossa on kokonaisia hasselpähkinöitä.
Lounas (noin klo 14): linssijuuressosekeittoa kulhollinen (1 dl [ennen keittämistä] kokonaisia punaisia linssejä, 2 pientä punajuurta, 2 isoa porkkanaa, valmista lanttusosetta, 1 tl ruususuolaa ja 0,5l vettä) ja riisikakku maapähkinävoilla.
Välipala (noin kello 16-17): lasi appelsiinimehua, makrillia tomaattikastikkeessa yksi säilypurkki, 2 riisikakkua, toisen päällä voirypsiöljyseosta (kaupasta valmista) ja tonnikalaa, toisen päällä maapähkinävoita, muki vihreää teetä ja 2 palaa syntistä suklaakakkua, jota leivoin Eevin kanssa, ja jossa on kaikkea paheellista, kuten vehnäjauhoa ja sokeria. Mutta kun leipominen on hyvä yhteinen harrastus, josta Eevi tykkään niin sitten syntyy tuollaisia syntisiä tuotoksia... Täytyy käydä ostamassa jotain mantelijauhoja tai kaurajauhoja (kauran gluteenissa ei ole gliadiinia, joka on gluteenin oletettavasti haitallisin osanen) ja intiaanisokeria niin saisi edes vähän terveellisempiä tuotoksia.
Päivällinen (klo 19): sekotin 2 munaa ja ison kimpaleen fetajuustoa ja 1 silputun valkosipulin kynnen ja paistoin + paistoin pussillisen pakastevihanneksia (kesäkurpitsaa, munakoisoa, parsakaalia, punasipulia, lanttua ja paprikaa), josta söin melkein puolet ja vielä pala suklaakakkua ja muki vihreää teetä.
Lisäksi syön päivittäin ravintolisiä: 2 kapselia e-epaa + dha:ta (Bioteekin DUO E-EPA + E-DHA 650 mg); 20 μg D-vitamiinia; B-vitamiinipilleri, jossa on kaikenlaisia B-vitamiineja ja sinkkipilleri.
Tänään olen siis hieman porsastellut, kun söin tuota suklaata ja kakkua... Pig.
Nyt tarvii vielä ängetä jotain vatsaan.
maanantai 27. tammikuuta 2014
Koko ajan nälkä
Aloitettuani uuden ruokavalioni reilu kuukausi sitten, olen kummastellut, miksi olen koko ajan nälkäinen. Siis tuntuu, että tosi pian syömisen jälkeen tulee nälkä ja sellainen oikein kunnollinen fyysinen näläntunne, jollaista minulla ei ennen ollut juuri koskaan (kun söin leipää, leipää, leipää ym. hiilareita ja sen sellaista). Tutkittuani asioita netistä (yllättävän huonosti olen löytänyt tietoa), olen tullut seuraaviin tuloksiin.
Kun henkilö pudottaa ruokavaliosta gluteenin, sokerin ja muut "turhakkeet", kuten perunan ja siirtyy raintopitoisempaan ruokavalioon, on mahdollista, että gluteeni, sokeri yms. on aiemmmin aiheuttanut jonkinlaisia imeytymishäiriöitä ja haitannut ravintoaineiden kunnollista imeytymistä, ja kun ne sitten jättää pois ja alkaa pumpata itseensä ravintoaineita, elimistö ilmoittaa näläntunteella "tarvitsen ravintoaineita" ja haluaa ahtaa niitä itseensä valtavia määriä – varastot täyteen.
Sitten löysin tällaisen artikkelin:
Kun henkilö pudottaa ruokavaliosta gluteenin, sokerin ja muut "turhakkeet", kuten perunan ja siirtyy raintopitoisempaan ruokavalioon, on mahdollista, että gluteeni, sokeri yms. on aiemmmin aiheuttanut jonkinlaisia imeytymishäiriöitä ja haitannut ravintoaineiden kunnollista imeytymistä, ja kun ne sitten jättää pois ja alkaa pumpata itseensä ravintoaineita, elimistö ilmoittaa näläntunteella "tarvitsen ravintoaineita" ja haluaa ahtaa niitä itseensä valtavia määriä – varastot täyteen.
Sitten löysin tällaisen artikkelin:
Are You Making Paleo Diet Mistakes?
Siinä sanotaan, että monet ovat nälkäisiä aloitettuaan paleon.
"The caloric content and density of that meal will sustain you and provide even blood sugar levels, but since you’re no longer eating fillers (i.e. grains, legumes and all their derivative products) don’t be surprised if you’re hungry sooner than in the old days when you’d add rice, pasta or bread to every meal."
Eli sitä vain tulee useammin nälkä. Olen tässä viime päivinä alkanut tulla siihen tulokseen, että jos minulla kerran on koko ajan nälkä, niin syön sitten koko ajan. Jos elimistöni kerran jostain syystä haluaa koko ajan ravintoa, niin hyvä on. Saamansa pitää. Katsotaan mitä tapahtuu. Olen siis nyt pari kolme päivää syönyt kaiken aikaa. Tänään huomasin, että minulle tulee nälkä noin 2h kuluttua edellisestä ateriasta. Ok. Syön sitten 2h välein.
Lisäksi monet paleon aloittavat syövän liian vähän. Siis kaloreita tulee liian vähän. Saattaa olla, että tämä on ongelmani. No, eiköhän se balanssi aikanaan löydy. Ei tämä nälkäisyys ole niin vakavaa enkä kuole siihen :).
Söin vähän ennen klo 19 smoothien, jonka tein puolikkaasta avokadosta, puolikkaasta banaanista, puolesta purkillisesta rahkaa, 1tl hampunsiemenrouhetta ja 1tl sesaminsiemeniä ja soijajuomasta. Söin myös pari saksanpähkinää (ihan vaan huvin vuoksi). Se oli siis välipala.
Tarvii taas keksiä jotain syömistä (koska on NÄLKÄ). Syön varmaan hedelmiä ja loput siitä avokadosta ja jotain.
Minusta on vain hankalaa yrittää syödä kaiken aikaa proteiineja, kun liha ei ole ekologista ravintoa... Syön kyllä pähkinöitä ja siemeniä, mutta eihän niitä voi mitään suuria määriä syödä, joten tuskin niistä niin hillittömästi proteiinia irtoaa. Hmph.
En siis yritä noudattaa kirjaimellisesti yhtään mitään ruokavaliota. Koitan siis vain jättää gluteenin ja tärkkelyspitoiset turhakkeet pois tai minimiin ja sokerin minimiin. Jotain sellaista. Ja sitten täytyy poistetut asiat KORVATA tietysti jollain, ja siksi sitten lisään proteiinin ja rasvojen ja vihannesten ja hedelmien määrää. Ja lopputulos muistuttaa hyvin paljon paleota.
tiistai 21. tammikuuta 2014
How I changed my life (and learned/acquired self-discpline)
Oooh!!! Ihme on tapahtunut!! Olen luultavasti puskenut liikkeelle pienen lumipallon, joka puolestaan puskee liikkeelle loputtoman määrän muita lumipalloja ja lopputuloksena koko elämäni tulee muuttumaan täydellisesti juuri sellaiseksi kuin haluan! Huraa!! Huraa!! Ehkä ei pitäisi vielä hihkua, koska toistaiseksi olen muuttanut "vasta" ruokavalioni ja sekin muuton on ollut voimassa vasta kuukauden, mutta minusta tuntuu suuresti siltä, että jotain ihmeellistä on tapahtumassa. Sillä tähän asti aina kun olen elämässäni yrittänyt muuttaa elämäntapojani, olen jaksanut pitää uutta tottumusta yllä viikon tai kaksi ja sitten repsahtanut entiseen. Aina. Toisin sanoen olen jaksanut pitää kiinni uusista tavoistani vain niin kauan, kun alkuinnostus on ollut voimassa ja motivaatio korkealla. Sitten muutun aina takaisin vanhaksi omaksi itsekseni. Nyt uudet tavat ovat olleet voimassa jo kuukauden eikä mitään loppua näy.
Kaikki alkoi kirjasta nimeltä The Power of Habit. Se jollakin tapaa toi viimeisen puuttuvan palan palapeliin, jota olen yrittänyt rakentaa. Täydensi tietojani ratkaisevalla tavalla. Olen kirjoittanut tänne blogiin jo aikaisemmin tekstejä sellaisista aiheista kuin tunneohjautuvuus ja aivoplastisiteetti ja aivojen uudelleen ohjelmointi. Hiljattain kirjoitin artikkelin myös tästä yllä mainitusta kirjasta. Artikkelin nimi on Aivojen automaattisten ohjelmointien muokkaaminen (tapojen muuttaminen).
Viime kesänä tutustuin aivoplastisiteetin käsitteeseen, kun eräs ystäväni luki kirjan The Woman who Changed Her Brain. Olen kirjoittanut artikkelin Aivojen uudelleenmuokkaaminen, joka käsittelee kyseistä kirjaa. Lyhyesti: sinä pystyt muuttamaan aivojasi. Arrowsmith-Young (edellä mainitun kirjan kirjoittaja) kärsi todella pahoista oppimisvaikeuksista, mutta pystyi korjaamaan aivonsa kehittämällä itselleen kognitiivisia harjoituksia, jotka vahvistivat niitä alueita hänen aivoissaan, jotka eivät toimineet oikein. Käyttämällä sitä aluetta aivoissasi, joka on heikosti kehittynyt, vahvistat sitä.
Minun aivoissani alue, joka ei toimi kuten sen pitäisi, on se, joka vastaa toiminnanohjauksesta. Itsehallinta, itsekuri, itsehillintä, tahdonvoima, ajatusten muuttaminen teoiksi... Mäsänä. Surkea. En hallitse itseäni. Elämäni ei ole sellaista kuin haluan sen olevan, koska typerät aivoni eivät ole yhteistyössä kanssani vaan noudattavat hedonistista mielihyväperiaatetta ja juoksevat välittömän mielihyvän perässä ja ovat toisin sanoen tunneohjautuvat eli toimintaani ohjaavat tunteet. Tämä on se alue, jonka haluan korjata. Alue, jonka haluan treenata huippukuntoon. Haluan saada oman elämäni tietoiseen hallintaani. Haluan itse valita, miten elän enkä olla typerien aivojeni (ja limbisen järjestelmän) sätkynukke.
Miten voin kehittää tuota aluetta aivoissani? Tekemällä juuri sitä, mikä on kaikkein vaikeinta ja mikä ei millään meinaa sujua. Käyttämällä tosiin sanoen niitä yhteyksiä, piuhoja, hermosoluja, what ever, jotka vastaavat toiminnanohjaukseen liittyvistä asioista. Pakottamalla ne töihin. Ruoskimalla itseäni persuuksiin. Ongelma asiassa on tietysti se, että voidaksesi kehittää itsekuria, sinä tarvitset – itsekuria! Tämän tajuttuani meinasin jo lannistua. Miten saan itseni tekemään tarvittavat harjoitukset aivojeni kehittämiseksi, kun ongelma nimenomaan on se, etten saa itseäni koskaan tekemään sitä, mitä haluan?
Vastaus on kutienkin helppo: aloittamalla pienestä. Itsekurin treenaaminen on kuin lihaskunnon treenausta eli et voi nostaa heti elefanttia vaan sinun pitää aloittaa pienillä painoilla. Toisin sanoen valitsen aluksi sellaisia harjoituksia, joista tiedän varmasti selviäväni eli jotka ovat tarpeeksi helppoja, mutta joissa kuitenkin joudun käyttämään vahvistusta kaipaavia ominaisuuksia kuten itsekuria, itsehillintää ja tietoista itsehallintaa. Tällainen alkeistason harjoitus voisi olla vaikkapa se, että pakotan itseni sijaamaan vuoteen joka ikinen aamu. Aluksi vain se. Kehitin aluksi tällaisia pieniä harjoituksia pitkin päivää. Otin siivoamisesta ja liikunnan harjoittamisesta itsekurin kehittämiseen käytettävät osa-alueet. Minun piti lähteä lenkille, vaikka ei yhtään huvittanut tai imuroida, kun ei yhtään huvittanut. Ja nimenomaan silloin kun ei yhtään huvittanut. En lähtenyt lenkille saadakseni liikuntaa tai siivonnut, jotta olisi siistiä, vaan pakottaakseni itseni tekemään jotain, mitä en halua tehdä. Se oli koko pointti. Tehdä asioita, joita en halua tehdä. Samaten aloin tahallani olla tekemättä asioita, joita halusin tehdä. Jos minua huvitti yhtäkkiä katsella elokuva, saatoin tahallani kieltää asian itseltäni. Ihan vain kieltämisen vuoksi. Kaiken tämän oli tarkoitus opettaa aivojani irti hedonismista ja muokata niitä kurinalaisemmiksi, järjellä ohjailtaviksi.
Mutta sitten tuli ero ja elämäni ajautui kaaokseen ja koko hieno projekti keskeytyi.
Mutta now I am back.
Ja kun siis luin The Power of Habit kirjaa, sain siitä todella tärkeää tietoa, joka auttaa minua suuressa aivojen- sekä elämänmuutostyössäni. Tavat. Melkein kaikki elämässämme perustuu opituille tavoille. Toiminnot automatisoituvat. Jos haluamme muuttaa asioita elämässämme, meidän täytyy muuttaa tapojamme (asiasta enemmän tietoa haluavat, lukekoot kyseisen kirjan).
Olen vuosien ajan halunnut muuttaa ruokavaliotani. En ole syönyt, kuten haluaisin syödä. Ja olen jo aika pitkään pohtinut, että miksi teen aina aamuisin voileipiä enkä sitä hiton smoothieta. Aluksi selitin itselleni, että voileivän tekeminen on helpompaa, vaivattomampaa. Mutta sitten aloin miettiä, että en usko. Täytyyhän siinäkin kaivaa esiin se leipä ja sitten juustot sun muut ja väkertää se kasaan. Tuskin oikeasti on kovinkaan paljon isompi homma kaivaa esiin soijajuoma, marjat pakastimesta ja mitä ikinä ja soseuttaa ne ja sitten imeä suuhunsa. Kun luin kirjan The Power of Habit, mieleni kirkastui ja tajusin sen, minkä jo tiesin. Kyse on tavasta. Leivän tekeminen on tapa. Se on puoliksi automatisoitunutta toimintaa, joka tuntuu helpolta ja vaivattomalta, koska se sujuu niin rutiinilla. Smoothien tekeminen ei ole tapa. Sen tekeminen vaatii aivoilta enemmän ponnistelua.
Kirjassa puhutaan myös "keystone habiteista". Kun muuttaa yhden ainoan asian (tavan) elämässään, se käynnistää lumipalloefektin ja vähitellen henkilön koko elämä muuttuu. Minä päätin muuttaa yhden ainoan tavan ja en edes uskonut, että kyseisen tavan voisi olla senlaatuinen "keystone habit", että se käynnistäisi mitään snowball efektejä, mutta niin näyttää käyneen.
Kuukausi sitten päätin muuttaa yhden ainoan tavan. En saa enää koskaan syödä voileipää aamupalaksi. En yrittänyt muuttaa mitään muuta asiaa elämässäni. Vain tämä yksi asia. Ei mitään muuta. Päätin, että teen smoothien tekemisestä aamuisin itselleni uuden tavan. Ja näin olen tehnyt nyt tasan kuukauden ajan.
Hämmästyttävää tässä on se, miten tämän yhden tavan muuttaminen on todellakin alkanut muuttaa elämääni yhä laajenevin renkain. Se on muuttanut koko ruokavalioni ja nyt lisääntynyt elämänhallinta alkaa laajeta jo ruokavalion ulkopuolellekin. Toisessa kirjassa, jota luen, The Willpower Instinct, sanotaan, että itsekurin ja itsehallinnan kehittäminen yhdellä elämänalueella alkaa heijastua kaikille elämän osa-alueille. Tahdonvoima vahvistuu, kun sitä käyttää.
Jotta en söisi aamuisin leipää, en osta leipää, koska jos sitä lojuu täällä, voin sortua. Siksi en kanna sitä sontaa kotiini. Olen jo kauan kauan halunnut syödä kivikautisen ruokavalion mukaan eli jättää vilajtuotteet mahdollisimman kokonaan pois ja ainakin testata gluteenitonta ruokavaliota, jättää maitotuotteet pois ja panostaa hedelmiin, vihanneksiin, siemeniin, pähkinöihin ja lihaan ja sen sellaiseen. Minulla ei ole kuitenkaan ollut mitään toivoa tämän saavuttamisessa. Ennen kuin nyt.
Täysin selittämättömällä tavalla se, että kielsin itseltäni leivän syömisen aamupalaksi, on nyt muuttanut ruokavalioni sellaiseksi, josta olen unelmoinut. En ole kieltänyt itseltäni yhtään mitään (paitsi leivän aamuisin). En ole pakottanut itseäni mihinkään (paitsi siihen aamuleipäasiaan). Minä saisin halutessani hakea pari sämpylää jostain illaksi ja syödä ne. Minä saan juoda maitoa. Mutta jostain syystä lopetin maidon ostamisen samalla kun leivän ostamisen. Käytän vain soijajuomaa. Leipää ei tee enää edes mieli. En tiedä miksi. Syön todella vähän riisiä, pastaa ja perunaa. En aio enkä halua lopettaa niitä kokonaan, koska pidän niistä, mutta pidän niitä ravitsemuksellisesti varsin turhina, jopa haitallisina, joten otan lautaselle vain hyvin vähän kyseistä tärkkelyspitoista ainetta ja enimmäkseen lihaa ja vihanneksia. Olen lisännyt valtavasti vihannesten käyttöä. Ja koska leipä on pudotettu kokonaan pois ja ennen turvauduin siihen melkein joka välissä, olen joutunut nyt kehittämään korvaavia syömisiä. Olenkin päätynyt siihen, että syön 2 lämmintä ruokaa päivässä (olen tottunut yhteen ja syönyt lounaan jälkeen lähinnä leipää...) ja iltaisin hedelmiä ja pähkinöitä ja siemeniä.
No, ruokavalio asioihin vaikuttaa kyllä myös uusi parisuhteeni, koska mieshenkilöni on myös kiinnostunut ravitsemusasioista ja me boostaamme toisiamme asiassa eli vaikutamme motivoivasti toisiimme. Eli ehkä tämä ruokavalionmuutosprosessi ei sujuisi yhtä mallikkaasti, jos olisin yksin. Itse asiassa The Power of Habit -kirjassa onkin omistettu pitkä pätkä sille, että jotta ihminen pystyisi elämänmuutokseen, hän tarvitsee tiimin. Se voi olla vain yksikin ihminen. Joku, joka kulkee rinnalla ja käy samat asiat läpi yhdessä. Sillä on valtava merkitys ja esimerkiksi AA-kerhojen teho perustuu suuressa määrin ryhmävoimaan.
Lisäksi aloin muutama viikko sitten popsia e-epaa kunnon pläjäyksen päivässä ja d-vitamiinia. E-epa on ADHD-lääkkeeni. Tämä ei tietenkään ole tieteellinen tutkimus, mutta minun mieelstäni se vaikuttaa todella selvästi ja vahvasti aivoihini. Vaikutus alkaa tosin vasta muutaman viikon käytön jälkeen. Söin joskus vuosi pari sitten muutaman viikon e-epaa kunnon satsin päivässä ja huomasin samoja efektejä kuin nyt. Aivoni alkavat toimia todella paljon tehokkaammin. Hallitummin. Ne ovat jotenkin paremmassa järjestyksessä. Pystyn siivoamaan ja hallitsemaan asioita. Tuntuu kuin se boostaisi niitä aivoalueita, jotka vastaavat juurikin toiminnanohjauksesta ja tahdonvoimani kasvaa ja pystyn todella paljon paremmin muuttamaan ajatuksiani teoiksi sen sijaan, että ajatukset vain pyörisivät päässäni ja aivoni ohjaisivat kehoani ihan eri suuntaan kuin minne MINÄ haluaisin sen menevän... I have stronger willpower when I eat e-epa. I am more focused. Ihan kuin jonkinlainen sumu olisi hälvennyt päästä.
Aion jatkaa e-epan syöntiä pysyvästi. Sen vaikutus on niin valtava.
Tänään ostin vielä b-vitamiineja kuukauden satsin ja tankkaan niitäkin.
Ostin myös hampunsiemenrouhetta ja pähkinöitä. Nam nam.
Tässä muuten kiva artikkeli siemenistä. 10 terveellisintä siementä.
Ai niin, aloitin pari päivää sitten toisen uuden tavan omaksumisen. Ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki lisätä haastetta, kun olen jo kuukauden keskittynyt siihen aamuleipäasiaan. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa minun pitää siivota päivän aikana syntyneet sotkut – lähinnä kiikuttaa vääriin paikkoihin jääneet tavarat paikoilleen.
Ja vielä muuten kolmas. Minun pitää joka ilta pestä kasvot. Olin tuossa monta vuotta niin paljon meikkaamatta, että lakkasin pesemästä naamaani muuten kuin suihkussa. Nyt kuitenkin meikkaan taas enemmän ja olisi varmaan ihan hyvä opetella taas pesemään useammin.
Eli nämä kolme uutta tapaa yritän nyt iskostaa syvälle takaraivooni.
Ja alan taas panostaa aivojen uudelleen muokkaamiseen itsekuri/tahdonvoimaharjoitusten kautta.
Kerron myöhemmin, miten asiat etenevät.
Kaikki alkoi kirjasta nimeltä The Power of Habit. Se jollakin tapaa toi viimeisen puuttuvan palan palapeliin, jota olen yrittänyt rakentaa. Täydensi tietojani ratkaisevalla tavalla. Olen kirjoittanut tänne blogiin jo aikaisemmin tekstejä sellaisista aiheista kuin tunneohjautuvuus ja aivoplastisiteetti ja aivojen uudelleen ohjelmointi. Hiljattain kirjoitin artikkelin myös tästä yllä mainitusta kirjasta. Artikkelin nimi on Aivojen automaattisten ohjelmointien muokkaaminen (tapojen muuttaminen).
Viime kesänä tutustuin aivoplastisiteetin käsitteeseen, kun eräs ystäväni luki kirjan The Woman who Changed Her Brain. Olen kirjoittanut artikkelin Aivojen uudelleenmuokkaaminen, joka käsittelee kyseistä kirjaa. Lyhyesti: sinä pystyt muuttamaan aivojasi. Arrowsmith-Young (edellä mainitun kirjan kirjoittaja) kärsi todella pahoista oppimisvaikeuksista, mutta pystyi korjaamaan aivonsa kehittämällä itselleen kognitiivisia harjoituksia, jotka vahvistivat niitä alueita hänen aivoissaan, jotka eivät toimineet oikein. Käyttämällä sitä aluetta aivoissasi, joka on heikosti kehittynyt, vahvistat sitä.
Minun aivoissani alue, joka ei toimi kuten sen pitäisi, on se, joka vastaa toiminnanohjauksesta. Itsehallinta, itsekuri, itsehillintä, tahdonvoima, ajatusten muuttaminen teoiksi... Mäsänä. Surkea. En hallitse itseäni. Elämäni ei ole sellaista kuin haluan sen olevan, koska typerät aivoni eivät ole yhteistyössä kanssani vaan noudattavat hedonistista mielihyväperiaatetta ja juoksevat välittömän mielihyvän perässä ja ovat toisin sanoen tunneohjautuvat eli toimintaani ohjaavat tunteet. Tämä on se alue, jonka haluan korjata. Alue, jonka haluan treenata huippukuntoon. Haluan saada oman elämäni tietoiseen hallintaani. Haluan itse valita, miten elän enkä olla typerien aivojeni (ja limbisen järjestelmän) sätkynukke.
Miten voin kehittää tuota aluetta aivoissani? Tekemällä juuri sitä, mikä on kaikkein vaikeinta ja mikä ei millään meinaa sujua. Käyttämällä tosiin sanoen niitä yhteyksiä, piuhoja, hermosoluja, what ever, jotka vastaavat toiminnanohjaukseen liittyvistä asioista. Pakottamalla ne töihin. Ruoskimalla itseäni persuuksiin. Ongelma asiassa on tietysti se, että voidaksesi kehittää itsekuria, sinä tarvitset – itsekuria! Tämän tajuttuani meinasin jo lannistua. Miten saan itseni tekemään tarvittavat harjoitukset aivojeni kehittämiseksi, kun ongelma nimenomaan on se, etten saa itseäni koskaan tekemään sitä, mitä haluan?
Vastaus on kutienkin helppo: aloittamalla pienestä. Itsekurin treenaaminen on kuin lihaskunnon treenausta eli et voi nostaa heti elefanttia vaan sinun pitää aloittaa pienillä painoilla. Toisin sanoen valitsen aluksi sellaisia harjoituksia, joista tiedän varmasti selviäväni eli jotka ovat tarpeeksi helppoja, mutta joissa kuitenkin joudun käyttämään vahvistusta kaipaavia ominaisuuksia kuten itsekuria, itsehillintää ja tietoista itsehallintaa. Tällainen alkeistason harjoitus voisi olla vaikkapa se, että pakotan itseni sijaamaan vuoteen joka ikinen aamu. Aluksi vain se. Kehitin aluksi tällaisia pieniä harjoituksia pitkin päivää. Otin siivoamisesta ja liikunnan harjoittamisesta itsekurin kehittämiseen käytettävät osa-alueet. Minun piti lähteä lenkille, vaikka ei yhtään huvittanut tai imuroida, kun ei yhtään huvittanut. Ja nimenomaan silloin kun ei yhtään huvittanut. En lähtenyt lenkille saadakseni liikuntaa tai siivonnut, jotta olisi siistiä, vaan pakottaakseni itseni tekemään jotain, mitä en halua tehdä. Se oli koko pointti. Tehdä asioita, joita en halua tehdä. Samaten aloin tahallani olla tekemättä asioita, joita halusin tehdä. Jos minua huvitti yhtäkkiä katsella elokuva, saatoin tahallani kieltää asian itseltäni. Ihan vain kieltämisen vuoksi. Kaiken tämän oli tarkoitus opettaa aivojani irti hedonismista ja muokata niitä kurinalaisemmiksi, järjellä ohjailtaviksi.
Mutta sitten tuli ero ja elämäni ajautui kaaokseen ja koko hieno projekti keskeytyi.
Mutta now I am back.
Ja kun siis luin The Power of Habit kirjaa, sain siitä todella tärkeää tietoa, joka auttaa minua suuressa aivojen- sekä elämänmuutostyössäni. Tavat. Melkein kaikki elämässämme perustuu opituille tavoille. Toiminnot automatisoituvat. Jos haluamme muuttaa asioita elämässämme, meidän täytyy muuttaa tapojamme (asiasta enemmän tietoa haluavat, lukekoot kyseisen kirjan).
Olen vuosien ajan halunnut muuttaa ruokavaliotani. En ole syönyt, kuten haluaisin syödä. Ja olen jo aika pitkään pohtinut, että miksi teen aina aamuisin voileipiä enkä sitä hiton smoothieta. Aluksi selitin itselleni, että voileivän tekeminen on helpompaa, vaivattomampaa. Mutta sitten aloin miettiä, että en usko. Täytyyhän siinäkin kaivaa esiin se leipä ja sitten juustot sun muut ja väkertää se kasaan. Tuskin oikeasti on kovinkaan paljon isompi homma kaivaa esiin soijajuoma, marjat pakastimesta ja mitä ikinä ja soseuttaa ne ja sitten imeä suuhunsa. Kun luin kirjan The Power of Habit, mieleni kirkastui ja tajusin sen, minkä jo tiesin. Kyse on tavasta. Leivän tekeminen on tapa. Se on puoliksi automatisoitunutta toimintaa, joka tuntuu helpolta ja vaivattomalta, koska se sujuu niin rutiinilla. Smoothien tekeminen ei ole tapa. Sen tekeminen vaatii aivoilta enemmän ponnistelua.
Kirjassa puhutaan myös "keystone habiteista". Kun muuttaa yhden ainoan asian (tavan) elämässään, se käynnistää lumipalloefektin ja vähitellen henkilön koko elämä muuttuu. Minä päätin muuttaa yhden ainoan tavan ja en edes uskonut, että kyseisen tavan voisi olla senlaatuinen "keystone habit", että se käynnistäisi mitään snowball efektejä, mutta niin näyttää käyneen.
Kuukausi sitten päätin muuttaa yhden ainoan tavan. En saa enää koskaan syödä voileipää aamupalaksi. En yrittänyt muuttaa mitään muuta asiaa elämässäni. Vain tämä yksi asia. Ei mitään muuta. Päätin, että teen smoothien tekemisestä aamuisin itselleni uuden tavan. Ja näin olen tehnyt nyt tasan kuukauden ajan.
Hämmästyttävää tässä on se, miten tämän yhden tavan muuttaminen on todellakin alkanut muuttaa elämääni yhä laajenevin renkain. Se on muuttanut koko ruokavalioni ja nyt lisääntynyt elämänhallinta alkaa laajeta jo ruokavalion ulkopuolellekin. Toisessa kirjassa, jota luen, The Willpower Instinct, sanotaan, että itsekurin ja itsehallinnan kehittäminen yhdellä elämänalueella alkaa heijastua kaikille elämän osa-alueille. Tahdonvoima vahvistuu, kun sitä käyttää.
Jotta en söisi aamuisin leipää, en osta leipää, koska jos sitä lojuu täällä, voin sortua. Siksi en kanna sitä sontaa kotiini. Olen jo kauan kauan halunnut syödä kivikautisen ruokavalion mukaan eli jättää vilajtuotteet mahdollisimman kokonaan pois ja ainakin testata gluteenitonta ruokavaliota, jättää maitotuotteet pois ja panostaa hedelmiin, vihanneksiin, siemeniin, pähkinöihin ja lihaan ja sen sellaiseen. Minulla ei ole kuitenkaan ollut mitään toivoa tämän saavuttamisessa. Ennen kuin nyt.
Täysin selittämättömällä tavalla se, että kielsin itseltäni leivän syömisen aamupalaksi, on nyt muuttanut ruokavalioni sellaiseksi, josta olen unelmoinut. En ole kieltänyt itseltäni yhtään mitään (paitsi leivän aamuisin). En ole pakottanut itseäni mihinkään (paitsi siihen aamuleipäasiaan). Minä saisin halutessani hakea pari sämpylää jostain illaksi ja syödä ne. Minä saan juoda maitoa. Mutta jostain syystä lopetin maidon ostamisen samalla kun leivän ostamisen. Käytän vain soijajuomaa. Leipää ei tee enää edes mieli. En tiedä miksi. Syön todella vähän riisiä, pastaa ja perunaa. En aio enkä halua lopettaa niitä kokonaan, koska pidän niistä, mutta pidän niitä ravitsemuksellisesti varsin turhina, jopa haitallisina, joten otan lautaselle vain hyvin vähän kyseistä tärkkelyspitoista ainetta ja enimmäkseen lihaa ja vihanneksia. Olen lisännyt valtavasti vihannesten käyttöä. Ja koska leipä on pudotettu kokonaan pois ja ennen turvauduin siihen melkein joka välissä, olen joutunut nyt kehittämään korvaavia syömisiä. Olenkin päätynyt siihen, että syön 2 lämmintä ruokaa päivässä (olen tottunut yhteen ja syönyt lounaan jälkeen lähinnä leipää...) ja iltaisin hedelmiä ja pähkinöitä ja siemeniä.
No, ruokavalio asioihin vaikuttaa kyllä myös uusi parisuhteeni, koska mieshenkilöni on myös kiinnostunut ravitsemusasioista ja me boostaamme toisiamme asiassa eli vaikutamme motivoivasti toisiimme. Eli ehkä tämä ruokavalionmuutosprosessi ei sujuisi yhtä mallikkaasti, jos olisin yksin. Itse asiassa The Power of Habit -kirjassa onkin omistettu pitkä pätkä sille, että jotta ihminen pystyisi elämänmuutokseen, hän tarvitsee tiimin. Se voi olla vain yksikin ihminen. Joku, joka kulkee rinnalla ja käy samat asiat läpi yhdessä. Sillä on valtava merkitys ja esimerkiksi AA-kerhojen teho perustuu suuressa määrin ryhmävoimaan.
Lisäksi aloin muutama viikko sitten popsia e-epaa kunnon pläjäyksen päivässä ja d-vitamiinia. E-epa on ADHD-lääkkeeni. Tämä ei tietenkään ole tieteellinen tutkimus, mutta minun mieelstäni se vaikuttaa todella selvästi ja vahvasti aivoihini. Vaikutus alkaa tosin vasta muutaman viikon käytön jälkeen. Söin joskus vuosi pari sitten muutaman viikon e-epaa kunnon satsin päivässä ja huomasin samoja efektejä kuin nyt. Aivoni alkavat toimia todella paljon tehokkaammin. Hallitummin. Ne ovat jotenkin paremmassa järjestyksessä. Pystyn siivoamaan ja hallitsemaan asioita. Tuntuu kuin se boostaisi niitä aivoalueita, jotka vastaavat juurikin toiminnanohjauksesta ja tahdonvoimani kasvaa ja pystyn todella paljon paremmin muuttamaan ajatuksiani teoiksi sen sijaan, että ajatukset vain pyörisivät päässäni ja aivoni ohjaisivat kehoani ihan eri suuntaan kuin minne MINÄ haluaisin sen menevän... I have stronger willpower when I eat e-epa. I am more focused. Ihan kuin jonkinlainen sumu olisi hälvennyt päästä.
Aion jatkaa e-epan syöntiä pysyvästi. Sen vaikutus on niin valtava.
Tänään ostin vielä b-vitamiineja kuukauden satsin ja tankkaan niitäkin.
Ostin myös hampunsiemenrouhetta ja pähkinöitä. Nam nam.
Tässä muuten kiva artikkeli siemenistä. 10 terveellisintä siementä.
Ai niin, aloitin pari päivää sitten toisen uuden tavan omaksumisen. Ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki lisätä haastetta, kun olen jo kuukauden keskittynyt siihen aamuleipäasiaan. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa minun pitää siivota päivän aikana syntyneet sotkut – lähinnä kiikuttaa vääriin paikkoihin jääneet tavarat paikoilleen.
Ja vielä muuten kolmas. Minun pitää joka ilta pestä kasvot. Olin tuossa monta vuotta niin paljon meikkaamatta, että lakkasin pesemästä naamaani muuten kuin suihkussa. Nyt kuitenkin meikkaan taas enemmän ja olisi varmaan ihan hyvä opetella taas pesemään useammin.
Eli nämä kolme uutta tapaa yritän nyt iskostaa syvälle takaraivooni.
Ja alan taas panostaa aivojen uudelleen muokkaamiseen itsekuri/tahdonvoimaharjoitusten kautta.
Kerron myöhemmin, miten asiat etenevät.
maanantai 20. tammikuuta 2014
En ole jakautumassa
No niin, en ole meedio enkä hullu. Mahassani ei erittäin oletettavasti asu ketään ylimääräistä henkilöä, mutta en myöskään ole kuvitellut varsinaisesti mitään vaan tehnyt virhetulkintoja. Toisin sanoen minulla on outoa, epämääräistä ja lievää pahoinvointia joka päivä, olen koko ajan nälkäinen, minulla on outoja mielialan vaihteluja ja minua itkettää ilman syytä (ja yhtenä päivänä kikattelin kaiken aikaa ilman syytä) ja olen järjettömän väsynyt yms. Koska kaikki nämä oireet alkoivat aika samanaikaisesti ja vieläpä sopivasti niihin aikoihin, kun olisin voinut tulla raskaaksi, ei mikään ihme, että olin vakuuttunut siitä, että olen alkanut jakautua. Etenkin se pahoinvointi johti harhateille.
Asioita pohdittuani ja tutkittuani olen tullut siihen tulokseen, että pahoinvointi johtuu todennäköisesti hypoglykemiasta eli alhaisesta verensokerista. Muutin ruokavaliotani noin 24.12.2013 ja on hyvin mahdollista, että syön liian vähän. Eräs ystäväni kävi juuri kylässä, ja hän sanoi, että hänellä pahoinvointia aiheuttaa ainoastaan raskaus ja se, jos ruokavaliossa on liian vähän kaloreita. Hän sanoi, että vaikka yhtenä päivänä söisi tosi hyvin, mutta kokonaisuutena ruokavalio sisältää liian vähän kaloreita, hänellä on pahoinvointia.
Jätin siis leivän kokonaan pois ruokavaliosta jouluna. Päätin opetella uuden tavan ja ruveta leivän sijaan tekemään aamuisin smoothieita. Väsään joka aamu rahkasta, siemenistä ja marjoista ja soijajuomasta smoothien ja imeskelen sitä 2 lasia. Usein en syö muuta aamulla. Sitten syön kunnon lounaan, mutta sen jälkeen voi olla, etten syö enää paljon mitään loppupäivänä, koska leipä on viety pois ja en ole oikein osannut korvata sitä millään. Olen imeskellyt (järsinyt) hapankorppuja, joita löysin kaapista. Mutta on kyllä ihan mahdollista, että syön aivan liian vähän ja kokonaisuutena kalorimäärä jää ihan liian vähäiseksi, ja sen takia olen koko ajan nälkäinen ja pahoinvointi johtuu alhaisesta verensokerista (sitä nimittäin esiintyy aina oikeastaan vain silloin, kun olen nälkäinen).
Mielialaoireet taas johtuvat alkaneesta masennuksesta, joka sattumalta alkoi oireilla samaan aikaan.
Väsymys taas voi joutua kummasta vain yllä mainituista asioista tai ehkä molemmista.
Nyt siis täytyy korjata ruokavaliota. Täytyy ruveta tekemään lämpimiä ruokia ahkerammin ja puputtaa ne 2 lämmintä ateriaa päivässä ja ostan hedelmiä ja pähkinöitä yms. iltapalaksi. Ja voihan sitä tehdä vaikka smoothieita pitkin päivää leivän korvikkeena. Tuskin se on vaarallista. Tai sen vaarallisempaa kuin leipä.
Mitä tulee masennusoireisiin, soitan lääkärista ajan ja menen kysymään, josko minun kannattaisi tilapäisesti nostaa lääkeannosta (syön jo valmiiksi serotoniinintakaisinotonestäjää) ja pyydän unilääkkeitä.
Mutta en ole siis jakautumassa. Ihan hyvä niin.
Asioita pohdittuani ja tutkittuani olen tullut siihen tulokseen, että pahoinvointi johtuu todennäköisesti hypoglykemiasta eli alhaisesta verensokerista. Muutin ruokavaliotani noin 24.12.2013 ja on hyvin mahdollista, että syön liian vähän. Eräs ystäväni kävi juuri kylässä, ja hän sanoi, että hänellä pahoinvointia aiheuttaa ainoastaan raskaus ja se, jos ruokavaliossa on liian vähän kaloreita. Hän sanoi, että vaikka yhtenä päivänä söisi tosi hyvin, mutta kokonaisuutena ruokavalio sisältää liian vähän kaloreita, hänellä on pahoinvointia.
Jätin siis leivän kokonaan pois ruokavaliosta jouluna. Päätin opetella uuden tavan ja ruveta leivän sijaan tekemään aamuisin smoothieita. Väsään joka aamu rahkasta, siemenistä ja marjoista ja soijajuomasta smoothien ja imeskelen sitä 2 lasia. Usein en syö muuta aamulla. Sitten syön kunnon lounaan, mutta sen jälkeen voi olla, etten syö enää paljon mitään loppupäivänä, koska leipä on viety pois ja en ole oikein osannut korvata sitä millään. Olen imeskellyt (järsinyt) hapankorppuja, joita löysin kaapista. Mutta on kyllä ihan mahdollista, että syön aivan liian vähän ja kokonaisuutena kalorimäärä jää ihan liian vähäiseksi, ja sen takia olen koko ajan nälkäinen ja pahoinvointi johtuu alhaisesta verensokerista (sitä nimittäin esiintyy aina oikeastaan vain silloin, kun olen nälkäinen).
Mielialaoireet taas johtuvat alkaneesta masennuksesta, joka sattumalta alkoi oireilla samaan aikaan.
Väsymys taas voi joutua kummasta vain yllä mainituista asioista tai ehkä molemmista.
Nyt siis täytyy korjata ruokavaliota. Täytyy ruveta tekemään lämpimiä ruokia ahkerammin ja puputtaa ne 2 lämmintä ateriaa päivässä ja ostan hedelmiä ja pähkinöitä yms. iltapalaksi. Ja voihan sitä tehdä vaikka smoothieita pitkin päivää leivän korvikkeena. Tuskin se on vaarallista. Tai sen vaarallisempaa kuin leipä.
Mitä tulee masennusoireisiin, soitan lääkärista ajan ja menen kysymään, josko minun kannattaisi tilapäisesti nostaa lääkeannosta (syön jo valmiiksi serotoniinintakaisinotonestäjää) ja pyydän unilääkkeitä.
Mutta en ole siis jakautumassa. Ihan hyvä niin.
sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Ekstrovertti lapsi, introvertti äiti
Olen ajat sitten kadottanut yhteyden Eeviin (my daughter). Yhdessäolo on aina hankalaa ja epämukavaa (siis ainakin minun näkökulmastani). Nyt vihdoin ehkä keksin, mistä kiikastaa. En ole "nähnyt" lastani oikein. Olen tulkinnut hänen tarpeensa ja persoonallisuutensa väärin, mikä johtuu siitä, että olen katellut todellisuutta omien introverttien lasieni läpi tajuamatta, että Eevi on SUPER ekstrovertti, jolla ei ainakaan vielä tämän ikäisenä ole MINKÄÄNLAISIA introvertteja tarpeita. Eevi on superaktiivinen, supersosiaalinen, superintensiivinen, super toiminnallinen ja tarvitsee taukoamatta virikkeitä. Se on vaan FAKTA. Tosiasia. Minä olen ollut ääliö, ja suhtautunut Eeviin introverttien lasieni läpi ja kuvitellut, että Eevi tarvitsee rauhallista kotona olemista ja että sen pitäisi oppia leikkimään yksinkin. Siis esimerkiksi päiväkotipäivän jälkeen olen ajatellut, että on hyvä olla vaan kotona ja sisällä ja rentoutua ja huilata (koska niin MINÄ haluaisin tehdä oltuani koko päivän pois kotoa ja ihmisten seurassa). Ei toimi Eevin kanssa. Tajuan sen vasta nyt. Eevi haluaa olla ihmisten kanssa koko ajan. Ihan koko ajan. Se VIHAA yksin olemista ja seuran puutetta. Jos koitan keskittyä itseeni ja lukea kirjaa ja olen vähänkään poissaoleva (edes 3 minuuttia), Eevi kyllä KEKSII itselleen tekemistä, mutta se on aina jotain kaameaa... Kuten sellaista, että se menee kaivelemaan keittiön kaapeista kaikenlaisia aineita ja rupeaa kokkaamaan. Tai sitten se rakentelee majoja paikat täyteen (mikä on kyllä ihan OK), tai lutraa vedellä ja kantaa sitä joka paikkaan. Eevi ei leiki leluilla. Sitä ei voisi vähempää kiinnostaa paikoillaan istuminen ja keskittynyt pikkuesineillä touhuaminen (tai piirtäminen tai palapelit tms). Eevi on toiminnallinen. Se haluaa aina tehdä jotain fyysisesti aktiivista, rakentaa ja kiipeillä, juosta, leikkiä piilosta tai hippaa...
Ja jos Eevi joutuu olemaan itsekseen, se turhautuu ja tulee pahalle tuulelle.
Nyt minä sitten päätin, että OK. Eevi ON hypersosiaalinen, hyperaktiivinen ja stimulaatioaddikti ja minä alan sitten elää sen mukaan ja katson, miten asiat lähtevät sujumaan. Eli Eevi tarvitsee valtavan määrän stimulaatiota. Tekemistä. Virikkeitä. Ohjelmaa. Seuraa. Ihmisiä. Alan siis niitä hänelle järjestää enkä enää yhtään kuvittele, että Eevin tarvii joskus "huilata" kotona rauhassa kuin jokin introvertti konsanaan.
Eli aletaan ravata uimahallissa, hiihtämässä, luistelemassa, pihalla, etsin epätoivoisesti leikkiseuraa ulos ja meille kyläilemään ja käydään kaikissa konserteissa, joita täällä järjestetään ja nukketeattereissa ja kyläillään joka paikassa.... Ja kun ollaan kotona, kehitän jotain askarreltavaa ja aletaan leipoa joka viikko ainakin kerran (Eevi tykkää touhuta käsillä). Päiväkotipäivän jälkeen tehdään aina JOTAIN. Mennään uimahalliin, leivotaan, askarrellaan, kyläillään, ulkoillaan... JOTAIN. Ja viikonloppuisin sama. Ohjelmaa. Tekemistä. Ihmisiä.
Koitan sitten tankata omat introverttitarpeeni aina kun mahdollista, että jaksan touhuta kuin heikkopäinen. Ja usein, kun on touhuttu jotain pari tuntia, Eevi viihtyy hetken yksinkin sen jälkeen.
Nyt otan siis ihan uuden asenteen ja katson, millaiseksi elämä muuttuu. Löydämmekö kadonneen ytheyden ja yhteisen onnellisuuden?
Ja jos Eevi joutuu olemaan itsekseen, se turhautuu ja tulee pahalle tuulelle.
Nyt minä sitten päätin, että OK. Eevi ON hypersosiaalinen, hyperaktiivinen ja stimulaatioaddikti ja minä alan sitten elää sen mukaan ja katson, miten asiat lähtevät sujumaan. Eli Eevi tarvitsee valtavan määrän stimulaatiota. Tekemistä. Virikkeitä. Ohjelmaa. Seuraa. Ihmisiä. Alan siis niitä hänelle järjestää enkä enää yhtään kuvittele, että Eevin tarvii joskus "huilata" kotona rauhassa kuin jokin introvertti konsanaan.
Eli aletaan ravata uimahallissa, hiihtämässä, luistelemassa, pihalla, etsin epätoivoisesti leikkiseuraa ulos ja meille kyläilemään ja käydään kaikissa konserteissa, joita täällä järjestetään ja nukketeattereissa ja kyläillään joka paikassa.... Ja kun ollaan kotona, kehitän jotain askarreltavaa ja aletaan leipoa joka viikko ainakin kerran (Eevi tykkää touhuta käsillä). Päiväkotipäivän jälkeen tehdään aina JOTAIN. Mennään uimahalliin, leivotaan, askarrellaan, kyläillään, ulkoillaan... JOTAIN. Ja viikonloppuisin sama. Ohjelmaa. Tekemistä. Ihmisiä.
Koitan sitten tankata omat introverttitarpeeni aina kun mahdollista, että jaksan touhuta kuin heikkopäinen. Ja usein, kun on touhuttu jotain pari tuntia, Eevi viihtyy hetken yksinkin sen jälkeen.
Nyt otan siis ihan uuden asenteen ja katson, millaiseksi elämä muuttuu. Löydämmekö kadonneen ytheyden ja yhteisen onnellisuuden?
lauantai 18. tammikuuta 2014
Herkkä mieli ja stressi
Ei oikeastaan ole mikään ihme, jos nuppi ei ole oikein kunnossa. Herkkä mieli sairastuu helposti isoista elämänmuutoksista. Siwasta saa sellaisia ilmaislehtiä, ja uusimmassa on juttu Päivi Storgårdista, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän toteaa tarvitsevansa struktuuria: "Järjestys luo turvaa ja auttaa välttämäään liian voimakasta stressiä, joka voi minulle olla jopa hengenvaarallista". Myös minun mieleni sairastuu herkästi stressistä. Minulla on ehkä lievää taipumusta kaksisuuntaiseenkin, lähinnä kuitenkin vain masennusjaksoja ja ehkä jonkin verran ollut lievää hypomaniaa. Mutta herkkä mieli oireilee monella tavalla.
torstai 16. tammikuuta 2014
I hate every intch of myself
4 vuotta ilman masennusta. Luulin jo, että olen turvassa eikä se enää palaa. Mutta nyt se on palannut (ellen sitten ole raskaana ja pääni sekaisin hormoneista). En tiedä, miten selviä siitä hengistä. Mitä vanhempi olen, sitä pahempana se iskee. En todellakaan ymmärrä, millä pidän itseni kiinni elämässä, kunnes se jonain päivänä menee ohi. Pitää vain yrittää takertua. Säikeisiin. Kun mieli huutaa tuhoutumishalua. Näkee kaikkialla vain puhdasta epätoivoa.
keskiviikko 15. tammikuuta 2014
Tuhoan maailman
Nyt en kestä enää. Minä LUOVUTAN. Olen tällainen typerä ihminen, jolla on valtavan herkkä ja voimakas oikeudenmukaisuuden tunto eli syvä huoli maailman tilasta ja halu parantaa maailmaa ja tunnen kärsimystä kaikista ihmisten pahuuksista ja epäkohdista jne jne. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. sitä, että jos minulta hajoaa joku tavara, en pysty heittämään sitä pois, vaan ajattelen, että se pitäisi korjata ja joka ikinen tavara, jonka voi kierrättää, pitää kierrättää jne. Mutta nyt en KESTÄ. Minulla on nurkat ja kaapit täynnä rikkinäisiä asioita, joita en KOSKAAN saa korjatuksia (vietyä ties minne erikoisliikkeisiin tms. korjattavaksi) ja ne pyörivät ja pyörivät täällä vituttamassa minua ja aiheuttamassa stressiä, koska tunnen ainaista jäytävää tunnetta siitä, että PITÄISI SAADA AIKAAN viedä ne korjaukseen. Siis esim. 2 pölynimuria ja valaisimia ja kengät ja parvekepöytä, jonka lasilevy on haljennut ja kaatopaikalla... Ongelma on siinä, että minun on helvetin vaikea saada aikaan edes NORMAALEJA asioita elämässä, kuten yksinkertaista siivoamista. Tuollaiset YLIMÄÄRÄISET todella aikeasti aikaansaatavat asiat aiheuttavat minulle mielipuolisen stressin ja kuormituksen, ja sitten ne pyörivät ja pyörivät täällä IKUISESTI. Minulla ei ole edes autoa, joten millä vien imurin huoltoon? Kannan sitä puoli kaupunkia kainalossa? Tai joudun järjestään hirveällä vaivalla jotain kyytiä. Ja en tule koskaan saamaan aikaan sitä, että soittaisin johonkin halvatun lasiliikkeeseen ja mittailen minkä kokoisen lasilevyn tarvin typerään pöytääni ja sitten se pitäisi hakea jotenkin ja maksaa. En JAKSA. Ja typerä kenkä pitäisi raahata suutariin. Ja typerät valaisimet pitäisi raahata isälleni, jos se osaisi korjata. Jos ei osaa, niin kuka osaa.
Nyt totesin, että EN JAKSA ENÄÄ. Heitän kaiken roskiin. Ostan uuden imurin. Ihan v...n sama. Ei kiinnosta. Jos maailma tuhoutuu minun takiani niin olen pahoillani.
Nyt RIITTI.
Nyt totesin, että EN JAKSA ENÄÄ. Heitän kaiken roskiin. Ostan uuden imurin. Ihan v...n sama. Ei kiinnosta. Jos maailma tuhoutuu minun takiani niin olen pahoillani.
Nyt RIITTI.
Selvästi seinähullu
(Tämä teksti on jatkoa jännitysnäytelmään nimeltä Meedio vai hullu)
Olen tullut siihen tulokseen, että olen täysin hullu. Menkat alkoi sitten maanantai-tiistaiyönä kunnolla ja tänään ovat loppumassa (minulla ihan normaalia, että vuotoa tulee kunnolla vain pari päivää ja sitten alkaa hiipua). Päätin eilen, että en ole raskaana ja olen kuvitellut kaiken. MUTTA myöhään illalla havaitsin mielestäni taas sitä lievää pahoinvointia, mutta selitin itselleni, että "ääliö, sä kuvittelet", mutta tänä aamuna sitä tuntui taas. Olen siis HULLU. Se pahoinvointi on luonteeltaan selvää raskauspahoinvointia eikä voi selittyä millään muulla, joten joko olen raskaana tai hullu. Eli hullu.
Sen lisäksi mielialani eivät ole vähääkään normaalit. Olen ollut nyt 3 päivää TODELLA depressiivinen ja itkuinen. Siis TODELLA. Aivan totaalisen epänormaali mielentila.
Olen hullu, hullu, hullu. Seinähullu.
Soitin äitiysneuvolaan ja sain lähetteen verikokeisiin. Kysyin koska kannattaa mennä, jos kiinnittyminen tapahtui sunnuntaina, ja sanoi, että jos jaksan odottaa, niin ensi viikon lopulla. Varasin sen sitten ensi viikon torstaiksi. Sitten katsotaan, miten hullu olen. Seinähullu.
Hmph. Nyt leikin sitten siihen asti hullua. Koska en nyt usko, että olen raskaana ja en halua olla, mutta aivoni eivät nyt usko, että en ole. Pyh.
Olen tullut siihen tulokseen, että olen täysin hullu. Menkat alkoi sitten maanantai-tiistaiyönä kunnolla ja tänään ovat loppumassa (minulla ihan normaalia, että vuotoa tulee kunnolla vain pari päivää ja sitten alkaa hiipua). Päätin eilen, että en ole raskaana ja olen kuvitellut kaiken. MUTTA myöhään illalla havaitsin mielestäni taas sitä lievää pahoinvointia, mutta selitin itselleni, että "ääliö, sä kuvittelet", mutta tänä aamuna sitä tuntui taas. Olen siis HULLU. Se pahoinvointi on luonteeltaan selvää raskauspahoinvointia eikä voi selittyä millään muulla, joten joko olen raskaana tai hullu. Eli hullu.
Sen lisäksi mielialani eivät ole vähääkään normaalit. Olen ollut nyt 3 päivää TODELLA depressiivinen ja itkuinen. Siis TODELLA. Aivan totaalisen epänormaali mielentila.
Olen hullu, hullu, hullu. Seinähullu.
Soitin äitiysneuvolaan ja sain lähetteen verikokeisiin. Kysyin koska kannattaa mennä, jos kiinnittyminen tapahtui sunnuntaina, ja sanoi, että jos jaksan odottaa, niin ensi viikon lopulla. Varasin sen sitten ensi viikon torstaiksi. Sitten katsotaan, miten hullu olen. Seinähullu.
Hmph. Nyt leikin sitten siihen asti hullua. Koska en nyt usko, että olen raskaana ja en halua olla, mutta aivoni eivät nyt usko, että en ole. Pyh.
maanantai 13. tammikuuta 2014
Meedio vai hullu (tai kenties molemmat?)
Alan nyt sitten vatvoa täällä tätä suurta jännitysmysteeriotani, kun en viitsi viikkotolkulla piinata läheisiäni jatkuvalla arpomisellani... Eli käynnissä on jännitysnäytelmä nimeltä Raskaana, vai ei. Jos olen, olen meedio. Jos en ole, olen vain sekopää. Tosin tämä ei ehkä ole kaunis puheenaihe täällä. No, koitan olla kuvailematta kaameita yksityiskohtia.
Kertomus alkaa siitä mysteerisestä aamuhetkestä, joka oli joko ke 1.1. tai pe 3.1 ja jolloin herättyäni tunsin ohimenevän hetken ajan selvää kuvotusta. Ja sen jälkeen jokaisena aamuna. Kansalainen ei mitenkään ymmärrä, miten hän olisi voinut kuvitella asian. Eikä sen kaltaiselle tuntemukselle ole kyllä olemassa muuta selitystä kuin raskausasiat.
Normaalisti kiertoni 28.pvä (jolloin menkojen VIIMEISTÄÄN olisi pitänyt alkaa) olisi ollut ma 6.1. MUTTA aloitin e-pillerit viime menkojen alkamispäivänä ja söin niitä viikon (lopetin ne, koska herkkänä ihmisenä en halua sotkea hermostoni kemiallista tasapainoa ja pillerit pelottivat minua, tuntuivat aiheuttavan mm. masennusoireita ja pelkäsin, että ne laukaisevat masennuksen). Lopetin ne sunnuntaina 15.12. Lopettamisen takia tuli vielä tyhjennysvuotoa muutama päivä.
Asioita tutkittuani olen tullut siihen tulokseen, että pillerit ovat siirtäneet ovulaatiota ja samalla seuraavien menkojen alkamisajankohtaa. Ovulaatio tapahtuu pillerien lopettamisen jälkeen ehkä parin viikon kuluttua. Olettaisin, että pilleriepisodi siirsi menkojen alkamisajankohtaa noin viikolla. Laskeskelin, että viimeistään eilen olisi pitänyt kuukautisten alkaa.
Pahoinvointia on ollut joka päivä ja en käsitä, miten voisin kuvitella sen. Viime yönä tapahtui jotain outoa. Olin todella omituisessa mielentilassa ja itkin monta tuntia, koska tunsin, että sisälläni on joku. Ihan kuin se olisi kommunikoinut minulle jotenkin. Tai aistin sen olemassalon jotenkin. Tuntui todella erilaiselta kuin normaalisti ja koin, että jotain tapahtui ja tulin ihan varmaksi raskaudesta.
Mutta tein testin (neljännen) ja se oli negatiivinen. Ostin vieläpä herkimmän mitä löytyi. Ja sitten tänään alkoi "menkat". Jos niitä menkoiksi voi kutsua. Nyt tulee se ei-kaunis kohta... :) Koitan kiertää sen. Eli siis ei näitä kyllä menkoiksi voi kutsua. Yksi punainen viiva ilmaantunut koko päivänä.
Joten teoriani tällä hetkellä on se, että viime yönä tapahtui kiinnittyminen. Munasolu siis kiinnittyy kohtuun. Se tapahtuu noin 6-12 päivää hedelmöittymisestä ja voi aiheuttaa verenvuotoa ja mahakramppeja, eli samantapaista kipua kuin menkoissa. Kiinnittymisvuoto vain on niukempaa, siinä yleensä ei ole niitä kaiken maailman könttejä ja ne mahakivut on lievempiä. Kaikki täsmää. Yleensä joudun aina ottamaan särkylääkkeen kuukautisten alkamispäivänä, mutta tänään mahassa olevat tuntemukset ovat olleet erilaisia. Jopa miellyttäviä. Lievää kuukautismaista kipua, mutta jotenkin pehmeää, ei lainkaan epämiellyttävää. Ja no, tuskin sitä viirua voi MENKOIKSI kutsua.
JOS kiinnittyminen tapahtui vasta yöllä, testit ei vielä näytä plussaa vaan vasta noin viikon kuluttua.
Ja silloin 1.1 tai 3.1 oli suunnilleen tapahtunut hedelmöittyminen ja jostain syystä huomasin heti, että jotain on tapahtunut, jo niin varhaisessa vaiheessa. Kiinnittyminen olisi viime yönä tapahtunut juuri aikataulussa.
Piinaavaa.
Joten tässä siis tutkin, miten nämä "menkat" edistyvät. Löysin hyvän artikkelin, jossa kuvataan, miten pystyy erottamaan kiinnittysmivuodon menkoista. How to Recognize Implantation Bleeding.
Eli joko olen "meedio" ja todella aistin asioita ja olen raskaana tai sitten olen vain sekopää. On vaan niin varma olo kuin vain voi olla. Ja en siis välttämättä HALUAISI olla raskaana juuri nyt, vaikka ei se nyt ehkä katastrofikaan ole. Tai riippuu oikeastaan toisen osapuolen mielipiteistä. Ihan suunniteltu asiahan kun tämä ei ollut vaan hiukan eräänlainen accident. Tosin olen sellaisen ihmisen kanssa, että minua ei haittaisi kauheasti, jos tällainen accident on tapahtunut, vaikka tietysti kivempi olisi, jos maha-asukas tulisi vasta sitten, kun sitä on erityisesti suunniteltu tai toivottu etukäteen ja kaikki osapuolet varmasti ovat siihen valmiita.
En ole aikoihin päivittänyt situationia, ja olen tavannut erityisen ihmisen :). Viime yönä oli kyllä oikein pillitysyö (kiitos hormonien) ja pillitin sitäkin (asianomaisen läsnäollessa), että kun olen luullut, etten löydä rakkautta ja saa koskaan olla toisen ihmisen kanssa aidosti onnellinen, mutta Jumala onkin nyt ilmeisesti päättänyt antaa tämän asian minulle. Ja se on asia, jota olen eniten koko elämäni aikana halunnut kokea ja löytää. Tuntuu, että sitten minulla on ihan kaikki. On ihminen, jota rakastaa ja on Eevi. Ja se on ihan totta, ettei elämässä millään muulla ole mitään väliä kuin rakkaudella.
Se minun ihmiseni on... Everything I have ever wanted or needed. Vihdoinkin joku kohtelee hyvin ja rakastaa ja on... Kiltti ja hellä ja sellainen, jota voin arvostaa ja on yhteisiä arvoja ja kiinnostuksenkohteita ja paljon tekemistä yhdessä ja... No, SOVITAAN YHTEEN :). <3
Kertomus alkaa siitä mysteerisestä aamuhetkestä, joka oli joko ke 1.1. tai pe 3.1 ja jolloin herättyäni tunsin ohimenevän hetken ajan selvää kuvotusta. Ja sen jälkeen jokaisena aamuna. Kansalainen ei mitenkään ymmärrä, miten hän olisi voinut kuvitella asian. Eikä sen kaltaiselle tuntemukselle ole kyllä olemassa muuta selitystä kuin raskausasiat.
Normaalisti kiertoni 28.pvä (jolloin menkojen VIIMEISTÄÄN olisi pitänyt alkaa) olisi ollut ma 6.1. MUTTA aloitin e-pillerit viime menkojen alkamispäivänä ja söin niitä viikon (lopetin ne, koska herkkänä ihmisenä en halua sotkea hermostoni kemiallista tasapainoa ja pillerit pelottivat minua, tuntuivat aiheuttavan mm. masennusoireita ja pelkäsin, että ne laukaisevat masennuksen). Lopetin ne sunnuntaina 15.12. Lopettamisen takia tuli vielä tyhjennysvuotoa muutama päivä.
Asioita tutkittuani olen tullut siihen tulokseen, että pillerit ovat siirtäneet ovulaatiota ja samalla seuraavien menkojen alkamisajankohtaa. Ovulaatio tapahtuu pillerien lopettamisen jälkeen ehkä parin viikon kuluttua. Olettaisin, että pilleriepisodi siirsi menkojen alkamisajankohtaa noin viikolla. Laskeskelin, että viimeistään eilen olisi pitänyt kuukautisten alkaa.
Pahoinvointia on ollut joka päivä ja en käsitä, miten voisin kuvitella sen. Viime yönä tapahtui jotain outoa. Olin todella omituisessa mielentilassa ja itkin monta tuntia, koska tunsin, että sisälläni on joku. Ihan kuin se olisi kommunikoinut minulle jotenkin. Tai aistin sen olemassalon jotenkin. Tuntui todella erilaiselta kuin normaalisti ja koin, että jotain tapahtui ja tulin ihan varmaksi raskaudesta.
Mutta tein testin (neljännen) ja se oli negatiivinen. Ostin vieläpä herkimmän mitä löytyi. Ja sitten tänään alkoi "menkat". Jos niitä menkoiksi voi kutsua. Nyt tulee se ei-kaunis kohta... :) Koitan kiertää sen. Eli siis ei näitä kyllä menkoiksi voi kutsua. Yksi punainen viiva ilmaantunut koko päivänä.
Joten teoriani tällä hetkellä on se, että viime yönä tapahtui kiinnittyminen. Munasolu siis kiinnittyy kohtuun. Se tapahtuu noin 6-12 päivää hedelmöittymisestä ja voi aiheuttaa verenvuotoa ja mahakramppeja, eli samantapaista kipua kuin menkoissa. Kiinnittymisvuoto vain on niukempaa, siinä yleensä ei ole niitä kaiken maailman könttejä ja ne mahakivut on lievempiä. Kaikki täsmää. Yleensä joudun aina ottamaan särkylääkkeen kuukautisten alkamispäivänä, mutta tänään mahassa olevat tuntemukset ovat olleet erilaisia. Jopa miellyttäviä. Lievää kuukautismaista kipua, mutta jotenkin pehmeää, ei lainkaan epämiellyttävää. Ja no, tuskin sitä viirua voi MENKOIKSI kutsua.
JOS kiinnittyminen tapahtui vasta yöllä, testit ei vielä näytä plussaa vaan vasta noin viikon kuluttua.
Ja silloin 1.1 tai 3.1 oli suunnilleen tapahtunut hedelmöittyminen ja jostain syystä huomasin heti, että jotain on tapahtunut, jo niin varhaisessa vaiheessa. Kiinnittyminen olisi viime yönä tapahtunut juuri aikataulussa.
Piinaavaa.
Joten tässä siis tutkin, miten nämä "menkat" edistyvät. Löysin hyvän artikkelin, jossa kuvataan, miten pystyy erottamaan kiinnittysmivuodon menkoista. How to Recognize Implantation Bleeding.
Eli joko olen "meedio" ja todella aistin asioita ja olen raskaana tai sitten olen vain sekopää. On vaan niin varma olo kuin vain voi olla. Ja en siis välttämättä HALUAISI olla raskaana juuri nyt, vaikka ei se nyt ehkä katastrofikaan ole. Tai riippuu oikeastaan toisen osapuolen mielipiteistä. Ihan suunniteltu asiahan kun tämä ei ollut vaan hiukan eräänlainen accident. Tosin olen sellaisen ihmisen kanssa, että minua ei haittaisi kauheasti, jos tällainen accident on tapahtunut, vaikka tietysti kivempi olisi, jos maha-asukas tulisi vasta sitten, kun sitä on erityisesti suunniteltu tai toivottu etukäteen ja kaikki osapuolet varmasti ovat siihen valmiita.
En ole aikoihin päivittänyt situationia, ja olen tavannut erityisen ihmisen :). Viime yönä oli kyllä oikein pillitysyö (kiitos hormonien) ja pillitin sitäkin (asianomaisen läsnäollessa), että kun olen luullut, etten löydä rakkautta ja saa koskaan olla toisen ihmisen kanssa aidosti onnellinen, mutta Jumala onkin nyt ilmeisesti päättänyt antaa tämän asian minulle. Ja se on asia, jota olen eniten koko elämäni aikana halunnut kokea ja löytää. Tuntuu, että sitten minulla on ihan kaikki. On ihminen, jota rakastaa ja on Eevi. Ja se on ihan totta, ettei elämässä millään muulla ole mitään väliä kuin rakkaudella.
Se minun ihmiseni on... Everything I have ever wanted or needed. Vihdoinkin joku kohtelee hyvin ja rakastaa ja on... Kiltti ja hellä ja sellainen, jota voin arvostaa ja on yhteisiä arvoja ja kiinnostuksenkohteita ja paljon tekemistä yhdessä ja... No, SOVITAAN YHTEEN :). <3
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)