torstai 16. tammikuuta 2014
I hate every intch of myself
4 vuotta ilman masennusta. Luulin jo, että olen turvassa eikä se enää palaa. Mutta nyt se on palannut (ellen sitten ole raskaana ja pääni sekaisin hormoneista). En tiedä, miten selviä siitä hengistä. Mitä vanhempi olen, sitä pahempana se iskee. En todellakaan ymmärrä, millä pidän itseni kiinni elämässä, kunnes se jonain päivänä menee ohi. Pitää vain yrittää takertua. Säikeisiin. Kun mieli huutaa tuhoutumishalua. Näkee kaikkialla vain puhdasta epätoivoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toivottavasti menee nopeasti ohi tai saat siihen pian apua, ettei äiy liian pahaksi. Tuota pahemmaksi ei ehkä kai kuitenkaan voi mennä.
VastaaPoistaVoi mennä pahemmaksi... :) Ei ehkä akuuttina tilana mutta sillä tavalla, että jos tila muuttuu pysyväksi.... Toivotaan, että ei iske mitään kunnon pitkäkestoista masennusta päälle ja saan nupin oikaistua.
Poista:/ Oletko syventynyt buddhalaisiin teksteihin? Minua ne on ainakin auttanut kovasti ja paha kaamosmasennus selätetty niiden voimin! Kun paha olo saa vallan, kysyn itseltäni:
VastaaPoista- Onko ympärillä jotain konkreettista pahaa mikä tämän aiheuttaa (Aina vastaukseni on ei..)
- Mikä tämä tunne on ja mistä se johtuu
Voihan se olla myös hormonaalista. Raskaana tai ei, pillerithän voi sekoittaa arvaamattomankin paljon hormonitoimintaa. Ehkä se meneekin ohi!
Myöntämistä, hyväksyntää ja lempeyttä on vaatinut tämä oma masennuksen hoito. Paljon voimia ja jaksamista!
Kiitos :). Olen lukenut. Se voi olla, että ne typerät pillerit sotki kemiaa ja lisäksi on ollut niin isoja elämänmuutoksia ja kaikkea, että kemia varmaan ihan sekaisin stressistä ja kaikesta. Täytyy ponistella nuppi kuntoon. Jälleen kerran. :)
Poista