Oooh!!! Ihme on tapahtunut!! Olen luultavasti puskenut liikkeelle pienen lumipallon, joka puolestaan puskee liikkeelle loputtoman määrän muita lumipalloja ja lopputuloksena koko elämäni tulee muuttumaan täydellisesti juuri sellaiseksi kuin haluan! Huraa!! Huraa!! Ehkä ei pitäisi vielä hihkua, koska toistaiseksi olen muuttanut "vasta" ruokavalioni ja sekin muuton on ollut voimassa vasta kuukauden, mutta minusta tuntuu suuresti siltä, että jotain ihmeellistä on tapahtumassa. Sillä tähän asti aina kun olen elämässäni yrittänyt muuttaa elämäntapojani, olen jaksanut pitää uutta tottumusta yllä viikon tai kaksi ja sitten repsahtanut entiseen. Aina. Toisin sanoen olen jaksanut pitää kiinni uusista tavoistani vain niin kauan, kun alkuinnostus on ollut voimassa ja motivaatio korkealla. Sitten muutun aina takaisin vanhaksi omaksi itsekseni. Nyt uudet tavat ovat olleet voimassa jo kuukauden eikä mitään loppua näy.
Kaikki alkoi kirjasta nimeltä The Power of Habit. Se jollakin tapaa toi viimeisen puuttuvan palan palapeliin, jota olen yrittänyt rakentaa. Täydensi tietojani ratkaisevalla tavalla. Olen kirjoittanut tänne blogiin jo aikaisemmin tekstejä sellaisista aiheista kuin tunneohjautuvuus ja aivoplastisiteetti ja aivojen uudelleen ohjelmointi. Hiljattain kirjoitin artikkelin myös tästä yllä mainitusta kirjasta. Artikkelin nimi on Aivojen automaattisten ohjelmointien muokkaaminen (tapojen muuttaminen).
Viime kesänä tutustuin aivoplastisiteetin käsitteeseen, kun eräs ystäväni luki kirjan The Woman who Changed Her Brain. Olen kirjoittanut artikkelin Aivojen uudelleenmuokkaaminen, joka käsittelee kyseistä kirjaa. Lyhyesti: sinä pystyt muuttamaan aivojasi. Arrowsmith-Young (edellä mainitun kirjan kirjoittaja) kärsi todella pahoista oppimisvaikeuksista, mutta pystyi korjaamaan aivonsa kehittämällä itselleen kognitiivisia harjoituksia, jotka vahvistivat niitä alueita hänen aivoissaan, jotka eivät toimineet oikein. Käyttämällä sitä aluetta aivoissasi, joka on heikosti kehittynyt, vahvistat sitä.
Minun aivoissani alue, joka ei toimi kuten sen pitäisi, on se, joka vastaa toiminnanohjauksesta. Itsehallinta, itsekuri, itsehillintä, tahdonvoima, ajatusten muuttaminen teoiksi... Mäsänä. Surkea. En hallitse itseäni. Elämäni ei ole sellaista kuin haluan sen olevan, koska typerät aivoni eivät ole yhteistyössä kanssani vaan noudattavat hedonistista mielihyväperiaatetta ja juoksevat välittömän mielihyvän perässä ja ovat toisin sanoen tunneohjautuvat eli toimintaani ohjaavat tunteet. Tämä on se alue, jonka haluan korjata. Alue, jonka haluan treenata huippukuntoon. Haluan saada oman elämäni tietoiseen hallintaani. Haluan itse valita, miten elän enkä olla typerien aivojeni (ja limbisen järjestelmän) sätkynukke.
Miten voin kehittää tuota aluetta aivoissani? Tekemällä juuri sitä, mikä on kaikkein vaikeinta ja mikä ei millään meinaa sujua. Käyttämällä tosiin sanoen niitä yhteyksiä, piuhoja, hermosoluja, what ever, jotka vastaavat toiminnanohjaukseen liittyvistä asioista. Pakottamalla ne töihin. Ruoskimalla itseäni persuuksiin. Ongelma asiassa on tietysti se, että voidaksesi kehittää itsekuria, sinä tarvitset – itsekuria! Tämän tajuttuani meinasin jo lannistua. Miten saan itseni tekemään tarvittavat harjoitukset aivojeni kehittämiseksi, kun ongelma nimenomaan on se, etten saa itseäni koskaan tekemään sitä, mitä haluan?
Vastaus on kutienkin helppo: aloittamalla pienestä. Itsekurin treenaaminen on kuin lihaskunnon treenausta eli et voi nostaa heti elefanttia vaan sinun pitää aloittaa pienillä painoilla. Toisin sanoen valitsen aluksi sellaisia harjoituksia, joista tiedän varmasti selviäväni eli jotka ovat tarpeeksi helppoja, mutta joissa kuitenkin joudun käyttämään vahvistusta kaipaavia ominaisuuksia kuten itsekuria, itsehillintää ja tietoista itsehallintaa. Tällainen alkeistason harjoitus voisi olla vaikkapa se, että pakotan itseni sijaamaan vuoteen joka ikinen aamu. Aluksi vain se. Kehitin aluksi tällaisia pieniä harjoituksia pitkin päivää. Otin siivoamisesta ja liikunnan harjoittamisesta itsekurin kehittämiseen käytettävät osa-alueet. Minun piti lähteä lenkille, vaikka ei yhtään huvittanut tai imuroida, kun ei yhtään huvittanut. Ja nimenomaan silloin kun ei yhtään huvittanut. En lähtenyt lenkille saadakseni liikuntaa tai siivonnut, jotta olisi siistiä, vaan pakottaakseni itseni tekemään jotain, mitä en halua tehdä. Se oli koko pointti. Tehdä asioita, joita en halua tehdä. Samaten aloin tahallani olla tekemättä asioita, joita halusin tehdä. Jos minua huvitti yhtäkkiä katsella elokuva, saatoin tahallani kieltää asian itseltäni. Ihan vain kieltämisen vuoksi. Kaiken tämän oli tarkoitus opettaa aivojani irti hedonismista ja muokata niitä kurinalaisemmiksi, järjellä ohjailtaviksi.
Mutta sitten tuli ero ja elämäni ajautui kaaokseen ja koko hieno projekti keskeytyi.
Mutta now I am back.
Ja kun siis luin The Power of Habit kirjaa, sain siitä todella tärkeää tietoa, joka auttaa minua suuressa aivojen- sekä elämänmuutostyössäni. Tavat. Melkein kaikki elämässämme perustuu opituille tavoille. Toiminnot automatisoituvat. Jos haluamme muuttaa asioita elämässämme, meidän täytyy muuttaa tapojamme (asiasta enemmän tietoa haluavat, lukekoot kyseisen kirjan).
Olen vuosien ajan halunnut muuttaa ruokavaliotani. En ole syönyt, kuten haluaisin syödä. Ja olen jo aika pitkään pohtinut, että miksi teen aina aamuisin voileipiä enkä sitä hiton smoothieta. Aluksi selitin itselleni, että voileivän tekeminen on helpompaa, vaivattomampaa. Mutta sitten aloin miettiä, että en usko. Täytyyhän siinäkin kaivaa esiin se leipä ja sitten juustot sun muut ja väkertää se kasaan. Tuskin oikeasti on kovinkaan paljon isompi homma kaivaa esiin soijajuoma, marjat pakastimesta ja mitä ikinä ja soseuttaa ne ja sitten imeä suuhunsa. Kun luin kirjan The Power of Habit, mieleni kirkastui ja tajusin sen, minkä jo tiesin. Kyse on tavasta. Leivän tekeminen on tapa. Se on puoliksi automatisoitunutta toimintaa, joka tuntuu helpolta ja vaivattomalta, koska se sujuu niin rutiinilla. Smoothien tekeminen ei ole tapa. Sen tekeminen vaatii aivoilta enemmän ponnistelua.
Kirjassa puhutaan myös "keystone habiteista". Kun muuttaa yhden ainoan asian (tavan) elämässään, se käynnistää lumipalloefektin ja vähitellen henkilön koko elämä muuttuu. Minä päätin muuttaa yhden ainoan tavan ja en edes uskonut, että kyseisen tavan voisi olla senlaatuinen "keystone habit", että se käynnistäisi mitään snowball efektejä, mutta niin näyttää käyneen.
Kuukausi sitten päätin muuttaa yhden ainoan tavan. En saa enää koskaan syödä voileipää aamupalaksi. En yrittänyt muuttaa mitään muuta asiaa elämässäni. Vain tämä yksi asia. Ei mitään muuta. Päätin, että teen smoothien tekemisestä aamuisin itselleni uuden tavan. Ja näin olen tehnyt nyt tasan kuukauden ajan.
Hämmästyttävää tässä on se, miten tämän yhden tavan muuttaminen on todellakin alkanut muuttaa elämääni yhä laajenevin renkain. Se on muuttanut koko ruokavalioni ja nyt lisääntynyt elämänhallinta alkaa laajeta jo ruokavalion ulkopuolellekin. Toisessa kirjassa, jota luen, The Willpower Instinct, sanotaan, että itsekurin ja itsehallinnan kehittäminen yhdellä elämänalueella alkaa heijastua kaikille elämän osa-alueille. Tahdonvoima vahvistuu, kun sitä käyttää.
Jotta en söisi aamuisin leipää, en osta leipää, koska jos sitä lojuu täällä, voin sortua. Siksi en kanna sitä sontaa kotiini. Olen jo kauan kauan halunnut syödä kivikautisen ruokavalion mukaan eli jättää vilajtuotteet mahdollisimman kokonaan pois ja ainakin testata gluteenitonta ruokavaliota, jättää maitotuotteet pois ja panostaa hedelmiin, vihanneksiin, siemeniin, pähkinöihin ja lihaan ja sen sellaiseen. Minulla ei ole kuitenkaan ollut mitään toivoa tämän saavuttamisessa. Ennen kuin nyt.
Täysin selittämättömällä tavalla se, että kielsin itseltäni leivän syömisen aamupalaksi, on nyt muuttanut ruokavalioni sellaiseksi, josta olen unelmoinut. En ole kieltänyt itseltäni yhtään mitään (paitsi leivän aamuisin). En ole pakottanut itseäni mihinkään (paitsi siihen aamuleipäasiaan). Minä saisin halutessani hakea pari sämpylää jostain illaksi ja syödä ne. Minä saan juoda maitoa. Mutta jostain syystä lopetin maidon ostamisen samalla kun leivän ostamisen. Käytän vain soijajuomaa. Leipää ei tee enää edes mieli. En tiedä miksi. Syön todella vähän riisiä, pastaa ja perunaa. En aio enkä halua lopettaa niitä kokonaan, koska pidän niistä, mutta pidän niitä ravitsemuksellisesti varsin turhina, jopa haitallisina, joten otan lautaselle vain hyvin vähän kyseistä tärkkelyspitoista ainetta ja enimmäkseen lihaa ja vihanneksia. Olen lisännyt valtavasti vihannesten käyttöä. Ja koska leipä on pudotettu kokonaan pois ja ennen turvauduin siihen melkein joka välissä, olen joutunut nyt kehittämään korvaavia syömisiä. Olenkin päätynyt siihen, että syön 2 lämmintä ruokaa päivässä (olen tottunut yhteen ja syönyt lounaan jälkeen lähinnä leipää...) ja iltaisin hedelmiä ja pähkinöitä ja siemeniä.
No, ruokavalio asioihin vaikuttaa kyllä myös uusi parisuhteeni, koska mieshenkilöni on myös kiinnostunut ravitsemusasioista ja me boostaamme toisiamme asiassa eli vaikutamme motivoivasti toisiimme. Eli ehkä tämä ruokavalionmuutosprosessi ei sujuisi yhtä mallikkaasti, jos olisin yksin. Itse asiassa The Power of Habit -kirjassa onkin omistettu pitkä pätkä sille, että jotta ihminen pystyisi elämänmuutokseen, hän tarvitsee tiimin. Se voi olla vain yksikin ihminen. Joku, joka kulkee rinnalla ja käy samat asiat läpi yhdessä. Sillä on valtava merkitys ja esimerkiksi AA-kerhojen teho perustuu suuressa määrin ryhmävoimaan.
Lisäksi aloin muutama viikko sitten popsia e-epaa kunnon pläjäyksen päivässä ja d-vitamiinia. E-epa on ADHD-lääkkeeni. Tämä ei tietenkään ole tieteellinen tutkimus, mutta minun mieelstäni se vaikuttaa todella selvästi ja vahvasti aivoihini. Vaikutus alkaa tosin vasta muutaman viikon käytön jälkeen. Söin joskus vuosi pari sitten muutaman viikon e-epaa kunnon satsin päivässä ja huomasin samoja efektejä kuin nyt. Aivoni alkavat toimia todella paljon tehokkaammin. Hallitummin. Ne ovat jotenkin paremmassa järjestyksessä. Pystyn siivoamaan ja hallitsemaan asioita. Tuntuu kuin se boostaisi niitä aivoalueita, jotka vastaavat juurikin toiminnanohjauksesta ja tahdonvoimani kasvaa ja pystyn todella paljon paremmin muuttamaan ajatuksiani teoiksi sen sijaan, että ajatukset vain pyörisivät päässäni ja aivoni ohjaisivat kehoani ihan eri suuntaan kuin minne MINÄ haluaisin sen menevän... I have stronger willpower when I eat e-epa. I am more focused. Ihan kuin jonkinlainen sumu olisi hälvennyt päästä.
Aion jatkaa e-epan syöntiä pysyvästi. Sen vaikutus on niin valtava.
Tänään ostin vielä b-vitamiineja kuukauden satsin ja tankkaan niitäkin.
Ostin myös hampunsiemenrouhetta ja pähkinöitä. Nam nam.
Tässä muuten kiva artikkeli siemenistä. 10 terveellisintä siementä.
Ai niin, aloitin pari päivää sitten toisen uuden tavan omaksumisen. Ajattelin, että nyt voisi olla hyvä hetki lisätä haastetta, kun olen jo kuukauden keskittynyt siihen aamuleipäasiaan. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa minun pitää siivota päivän aikana syntyneet sotkut – lähinnä kiikuttaa vääriin paikkoihin jääneet tavarat paikoilleen.
Ja vielä muuten kolmas. Minun pitää joka ilta pestä kasvot. Olin tuossa monta vuotta niin paljon meikkaamatta, että lakkasin pesemästä naamaani muuten kuin suihkussa. Nyt kuitenkin meikkaan taas enemmän ja olisi varmaan ihan hyvä opetella taas pesemään useammin.
Eli nämä kolme uutta tapaa yritän nyt iskostaa syvälle takaraivooni.
Ja alan taas panostaa aivojen uudelleen muokkaamiseen itsekuri/tahdonvoimaharjoitusten kautta.
Kerron myöhemmin, miten asiat etenevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti