Pääsykokeisiin valmistautuminen ja Miten rikkinäisistä aivoista tuli ehjät

Ehkä minun ei kuulunut päästä nyt yliopistoon, koska yritin luikerrella "luuserireittiä" eli pääaineeksihan haluan todellisuudessa psykologian, mutta koska pelkään psykologian pääsykoetta (sinne on niin paljon hakijoita), olen yrittänyt kehitellä erilaisia "luuserireittejä", joilla voisin kiertää psykologian pääsykokeen. Luuserireitillä tarkoitan sitä, että en usko itseeni enkä uskalla kohdata haastetta vaan yritän luikerrella tavoitteeseen sivureittiä. Ehkä minun on tarkoitus uskaltaa kohdata tämä haaste ja päästä sisään suoraan psykologiaan. Sillä tänä keväänä, kun luin filosofian pääsykokeeseen, ymmärsin olevani valmis hakemaan vaikka suoraan psykologiaankin, ja sen aion nyt VIHDOIN tehdä (13 vuoden jälkeen).

13 vuoden jälkeen tarkoittaa sitä, että olen  lukiosta asti tiennyt, mitä haluan: opiskella yliopistossa psykologiaa. Silti en ole KOSKAAN osallistunut pääsykokeeseen. Syy tähän on se, että aivoni ovat olleet rikki (ADHD?).

Ensimmäisenä vuonna lukion jälkeen ostin pääsykoekirjat ja luin niitä vähän. Kokeeseen ei ollut järkeä osallistua sillä lukemisella (luin muutaman luvun).

Miksi en lukenut enempää? Syitä on useita.

1. Minulla ei ollut opiskelutaitoja. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta paksujen tietokirjojen lukemisesta tai pänttäämisestä.
2. Koska psykologia on niin suosittua ja halusin sinne niin paljon, lamaannuin perfektionismini takia.
3. Todella alikehittyneen toiminnanohjauksen (ADHD) takia en omannut minkäänlaista kykyä pitkäjänteiseen työskentelyyn.

Selitän tarkemmin. Pahimmat ongelmat ovat olleet perfektionismi ja toiminnaohjauksen ongelmat. Koska minulla ei ollut opiskelutaitoja enkä tiennyt, miten paksuja tietokirjoja kannattaa lukea ja koska olin perfektionistinen ja pyrin TÄYDELLISYYTEEN, pänttäsin jokaista sivua tolkuttoman kauan ja etenen hyvin hitaasti. Tämä taas johti siihen, että kun muutaman viikon luettuani olin edennyt vasta hyvin vähän, lannistuin. Ajattelin, etten ikinä pysty opettelemaan KAIKKEA niin täydellisesti.

Lisäksi minulla on ollut todella pahoja ongelmia toiminnanohjauksessa. Olen aina elänyt tunteella ja hyvin impulsiivisesti. Olen aina innostunut jostain asiasta tai harrastuksesta ja alkuinnostuksen jälkeen eli muutaman viikon kuluttua, kyllästynyt ja kun kyllästyn, en pysty enää motivoimaan itseäni. Näin siis ennen. Joten pystyin lukemaan pääsykokeisiin sen muutaman viikon, kun olin innostunut ja koska luin perfektionistisesti päntäten joka lausetta, en edennyt kirjassa kovinkaan pitkälle, mikä entisestään lannisti ja tuhosi loputkin motivaatiosta ja innosta.

Yksinkertaisesti sanottuna en siis PYSTYNYT lukemaan. Joten en voinut hakea yliopistoon. Niinpä elämäni muuttui haahuiluksi. Tein kaikenlaisia epämiellyttäviä töitä, pisimmän pätkän Filmtownissa, koska se on ainoa paikka, jossa viihdyin, ja lopulta kun vuodet vierivät, minun oli lopulta pakko alkaa ajatella muita vaihtoehtoja yliopiston lisäksi, kun pääsykokeisiin lukeminen oli osoittautunut mahdottomaksi. Hain siis ammattikorkeakouluun opiskelemaan sosiaalialaa, koska ajattelin, että ehkä se jotenkin muistuttaisi psykologiaa, mutta ikään kuin psykologiaa käytännössä ja lisäksi minulla on aina ollut voimakas maailmanpelastamisvietti, joten halusin auttaa muita ihmisiä. No, ala ei sopinut minulle YHTÄÄN (asperger). Se oli aivan vika valinta.

Mutta nyt... Olen muuttunut. Olen jotenkin muutaman viime vuoden aikana saanut aivoni korjattua. Aivoni toimivat nyt aivan eri lailla kuin koskaan aikaisemmin. Kykenen pitkäjänteiseen työskentelyyn. Opiskelutaitoni ovat kehittyneet. Kykenen hallitsemaan perfektionismiani.

Kun viime keväänä luin pääsykokeisiin, tajusin, että nyt pystyn siihen. Nyt minä pystyn! Ja tajusin, että olisin voinut hakea psykologiaankin ja päätin, että jos en nyt pääse yliopistoon, haen ensi keväänä psykologiaan. VIHDOIN. 

vuoden 2013 pääsykoekirja

Joten ehkä näin kuului mennä. Luulen, että minulla on hyvät mahdollisuudet päästä ensi keväänä suoraan psykologiaa lukemaan. Siihen pitää lukea tilastomatematiikan kirja. Lainasin sen jo kirjastosta ja olen jo lukenut sitä aika paljon. Tilastomatematiikan lisäksi kokeeseen tulee artikkelikokoelma. Tänä vuonna se käsitti noin 20 artikkelia. Artikkelit julkaistaan vasta huhtikuussa, joten ehdin opetella tilastomatematiikkaa siihen asti. Aion ilmoittautua avoimeen yliopistoon tilastomatematiikan kurssille ja ensi keväänä valmennuskurssille. Minulla on kotona 3 tilastomatematiikan kirjaa, koska olen joinain vuosina ostanut sen vuoden psykologian pääsykoekirjan, luen ne kaikki ja teen kaikki tehtävät. Tulostin myös tämän vuoden lisämateriaalin, jossa on noin 70 sivua vanhoja pääsykoekysymyksiä vastauksineen ja teen ne kaikki.

Ihanaa kun aivoni toimivat!! Nyt pystyn mihin tahansa, kun vain tarpeeksi haluan.

Haen ensi keväänä myös filosofiaan, koska olen jo päntännyt sitä niin runsaasti päähäni, ja voisin hakea myös tilastomatematiikkaan, koska joudun sitä kerran nyt opettelemaan.

Opettelen tilastomatematiikan täydellisesti ja huhtikuussa 2014 minulla on noin kuukausi aikaa opetella artikkelit ulkoa.

Sinänsä aika persiistä, kun aivoni toimivat vasta NYT. Minulla on tietyllä tapaa mennyt yli 10 vuotta hukkaan. Mutta asialle ei mahda mitään. Parempi nyt kuin ei koskaan.

Tässä vielä reseptini pääsykoekirjojen opetteluun (jota minä käytin viime keväänä):

• Luen kirjan ensin kerran läpi. Nopeasti. Juuttumatta yksityskohtiin. Tämä vaihe on minulle tärkeä itseluottamuksen rakentamiselle. Kirjan läpilukeminen antaa kokonaiskuvan kaikesta opeteltavasta tiedosta ja aika paljon jää jo mieleen.
• Käyn kirjan uudestaan läpi. Tällä kertaa kirjoittelen lukiessa muistiinpanoja, sillä kun toistan opeteltavaa asiaa kirjoittamalla, se jää paremmin mieleen. Muistiinpanot menevät siis suoraan roskikseen, en lue niitä jälkeenpäin vaan merkitystä on vain niiden kirjoittamisella. Tälläkin kertaa tärkeä on edetä reipasta vauhtia ja olla jumittumatta yksityikohtiin liian pitkäksi aikaa. Käyn jatkuvaa taistelua omaa epävarmuuttani vastaan. Vaikka tuntuu, ettei mitään jää mieleen ja etten osaa sitä tai tätä, tiedän, että mieleeni jää paljon enemmän kuin luulen ja lisäksi muistutan itselleni, että seuraavalla lukukierroksella sitten.
• Käyn kirjan taas läpi. Jokaisella kierroksella ymmärrys syvenee ja asiat jäävät paremmin mieleen. Lisäksi itseluottamus ja usko itseen kasvaa jokaisen täyden kierroksen myötä. Tällä kierroksella tein jokaisesta luvusta tiivistelmät. Jälleen kerran syynä oli se, että kun kirjoitan opiskeltavat asiat uudestaan avainasioita hakien, ne jäävät paremmin mieleen. Osan tiivistelmistä tein visuaalisina mind mappeina.
• Luin kirjan vielä kerran läpi. Tällä kertaa osasin jo melkein kaiken, joten lukeminen sujui hyvin nopeasti.
• Kertasin kirjan sisällön ääneen selittäen juuri ennen pääsykoetta.

Tämä toimi. Osaan kirjan sisällön edelleenkin ulkoa. Valitettavasti en osannut vastata kokeessa niin, että olisin päässyt läpi.

Nyt aion kokeilla ehkä vähän erilaista tekniikkaa. Ystäväni haki sosiaalityöhön ja luki kirjan tietääkseni vain kerran ja pääsi Kuopioon. Hän sanoi kuitenkin päntänneensä muistiinpanojaan. Luin juuri netistä ohjeita pääsykokeisiin lukemiseen ja siellä sanottiin, että lue kirja ensin läpi ja laadi siitä en jälkeen tiivistelmät ja lue sitten vain tiivistelmiä. Tämä säästäisi aikaa. Taidan tutkia tätä menetelmää ja kokeilla, tuntuuko se hyvältä.

Ensi keväänä uusi yritys!