Pääsykokeen tulokset

Voihan räkäklöntti. Pääsykoe meni itseasiassa täsmälleen arvioideni mukaisesti. Minusta tuntui, että kaksi essee tehtävää ei mennyt ihan putkeen ja laskeskelin saavani ehkä osapuilleen 40 pistettä (maksimi 60): 20 pistettä (täydet) tehtävästä, jossa piti määritellä termejä ja kummastakin esseestä ehkä jotain 10 pistettä. Kouluun on päässyt aiempina vuosina suunnilleen 42 pisteellä, joten arvelin, että se on kiikun kaakun pääsenkö vai en. No, meni tismalleen näin. Soitin sinne tarkempia tietoja, kun luin netistä olevani varalla. Olen 4. varasijalla. Sain 41 pistettä ja alin, jolla on päässyt sisään, on 44. Edellisinä vuosina peruutuksia on tullut 1-3, joskus jopa 8 eli saattaa olla vielä mahdollista, että pääsen, mutta tuskinpa. Tosin sosionomikoulutukseen pääsin 12. varasijalta, joten eihän sitä koskaan tiedä. 4. varasija on aika ärsyttävä, koska 3. olisi jo realistisempi peruutuspaikkoja ajatellen. Sisään otettiin siis 12.

No, tämä oli ensimmäinen kerta, kun osallistuin elämässäni pääsykokeisiin, joten varmaan tämä sitten meni tämmöiseksi harjoitukseksi.

Nyt olen äärimmäisen päättäväinen ja määrätietoinen ja alan opiskella kuin hullu apina. Aloitan sillä, että raapustan nyt sen seuraavan psykologian esseen ja alan tänään lukemaan viimeistä perusopintojen kirjaa. Tilaan tänään psykologian pääsykoekirjat ja alan valmistautua ensi vuoden pääsykokeisiin, haen filosofiaan ja psykologiaan. Jos filosofiaan sattuisi vielä olemaan sama kirja kuin nyt, minun ei tarvi lukea se kuin ehkä kerran läpi ensi keväänä. Pääsykokeen pipariksi meneminen ei johtunut siitä, etten olisi lukenut tarpeeksi hyvin tai osannut asioita vaan siitä, etten osannut tuottaa sellaista VASTAUSTA kuin piti. Sekin on oma taitolajinsa. Kaikki tuollaiset tehtävät, joissa pitäisi jotenkin tajuta, mitä joku toinen haluaa minun vastaavan tai mitä minulta odotetaan vastaukseksi, tuppaavat menemään persiilleen. Siis kuten haastattelut. Niistä en selviä IKINÄ. Horisen aina puuta heinää ja möläyttelen ihan käsittämättömyyksiä. Huoh.

Mutta nyt siis jatkamme ponnistelua! Tämä nyt olikin ensimmäinen vuosi, kun olen elämässäni tosissani yrittänyt yliopistoon ja tajunnut vihdoin, että juuri sinne TODELLA haluan enkä mihinkään muualle. Ja sinnehän minä menen. Piste.