perjantai 29. elokuuta 2014

Sokeri on yhä mörkö

Lueskelin eilen pari kiinnostavaa artikkelia sokeriasiasta.

Sugar: Eliminate This ONE Ingredient and Watch Your Health Soar



Jälkimmäinen artikkeli päättyy seuraavasti: 
"There is only one thing that consistently works for true addicts to overcome their addiction and that is complete abstinence. 
This is what worked for me giving up drugs and this is the only way I have ever been able to cut back on my consumption of sugar and other junk foods."

Olen paljon miettinyt viime aikoina juuri tuota. Että minusta on alkanut tuntua siltä, että tuo todella on ainoa tapa päästä eroon addiktiosta. Minun tapauksessani herkutteluaddiktiosta. Jos sille antaa pikkusormen, niin se on sitten bye-bye. Se vie heti mukanaan.

Kamala ajatus, "complete abstinence", mutta niin se kai on.

Haluan eroon sokerista ja valkoisista vehnäjauhoista. Se ON tavoitteeni. Ja minähän en luovuta. Vaikka tämä olisi taistelu, jossa tulen häviämään, niin minä EN luovuta. Taistelen silti. Tuulimyllyjä vastaan.

 If you’ve ever tried to cut back on sugar, you may have realized how incredibly difficult it is. In some cases it may seem downright impossible.

Tästä lähtien hoen itselleni "complete abstinence" ja kuvittelen olevani alkoholisti, joka ei voi koskaan enää juoda kulaustakaan. Onneksi tässä tapauksessa lipsahtaminen ei ole VALTAVA katastrofi, kuten alkoholismissa tai huumeriippuvuudessa. Vaikka sokeri on myrkky, se ei ole sentään niin kaamea myrkky ainakaan välittömiltä vaikutuksiltaan kuin alkoholi tai huumausaineet.

Mieleeni tulee rinnastus siitä, miten joskus ehkä 1940-luvulla tai koska nyt olikaan, tupakan ei vielä tiedetty olevan terveydelle vaarallista ja ihmiset pössyttelivät tyytyväisinä hirveitä määriä ja kaikki tupakoivat työpaikoilla ja kotona. Katselin sitä tv-sarjaa... Jossa kuvataan Amerikkaa joskus tuohon aikaan. Mad men? Juu, niin siinä eletään juuri tuota aikaa, ja tupakan terveyshaitoista on alettu vasta tehdä tutkimuksia tms. ja Mad men -sarjan mainosmiehet mainostavat tupakkaa terveyttä edistävänä! Niin siitä tulee mieleen nykypäivä ja sokeri. Miten tyytyväisinä kaikki puputtavat hirveitä määriä sokeria ja sitä saa lisätä kaikkiin ruokiin ja maailma on vasta hiljalleen havahtumassa siihen, että sokeri on kamalaa myrkkyä. Odotan päivää, jolloin sokerin haitallisuus todella iskee tajuntaan ja sitä aletaan rajoittaa lainsäädännössä tms. Olisi hauskaa nähdä tuotteita, joissa lukee: "Varoitus! Tuote sisältää haitallisen määrän sokeria!"

Aika siirtyä sokerittomaan aikakauteen. Ja sama koskee valkoisia vehnäjauhoja ja valkoista riisiä ja kaikkea valkoista guttaperkkaa myös.

tiistai 26. elokuuta 2014

Kohti yrityksen aktualisoimista

  • Pääoma yrityksen perustamiseen... Tulee mistä? Pohtii hän. Jonkinmoinen laina ilmeisesti. Ajatushattu Kustannuksen pystyin perustamaan ilman varsinaista alkupääomaa, mutta vaatekauppa onkin toinen juttu, kun tarvii tehdä hankintoja, jotta on mitä myydä. Samoin kahvila/tanssipaikka, kun tarvitaan liiketilat ja ne pitää sisustaa ja sitten tarvitaan henkilökuntaa yms. Vaatekauppa voisi olla nyt se seuraava askel.
 Vaatekauppaa varten tarvitaan:

Hiimuvaatteita!!!

Ehkä voisin viimein perustaa sen vaatekaupankin mistä olen haaveillut! Alankin pohtia asiaa ja sen toteuttamista.

Kahvila/tanssipaikka Rauha

Huraa! Minulla on valtavan lystikäs idea! Haluaisin perustaa kahvilan/tanssipaikan! Se olisi ekologinen, kiltti ja lempeä paikka. Siellä voisi tanssia, mutta se ei olisi lainkaan tavallinen disko/baari. Siellä olisi tanssimista varten oma paikka, mutta myös hiljaista ja rauhallista tilaa seurusteluun ja rauhalliseen ajan viettämiseen. Siellä ei myytäisi alkoholia. Ja siellä EI soitettaisi hittimusiikkia. Siellä voisi olla vaikka erilaisia teemailtoja. Usein soitettaisiin psykeä tai muuta kiehtovaa konemusiikkia, mutta siellä voisi olla myös reggaeta tai rokimpaa musiikkia. Tanssia voisi jo 8lta tai 9ltä illalla ja paikka sulkeutuisi 2lta. Erittäin tärkeää kuitenkin olisi pitää tunnelma kotoisana ja lempeänä eli siellä ei olisi tavanomaista yökerhomentaliteettia. Pitää pohtia, miten tähän päästäisiin. Jostain syystä iso merkitys paikan tunnelmalle on minun mielestäni sillä, että ihmiset riisuvat kenkänsä eteiseen... En osaa sanoa miksi. Siellä pitää olla kodinomainen ja rauhallinen tunnelma. Kotoisaa. Tanssia voisi varpasillaan tai sisäkengillä. Ehkä jonkinlaisista tavallisen asuinhuoneiston tiloista voisi saada toimivat, kuten Om Yoga -koululla. Silloin tosin täytyy lopettaa metelöinti aikaisin illalla, mutta toisaalta haittaako sekään.. Jos perjantaisin ja lauantaisin olisi tanssi-ilta, ja siellä voi tanssia koko ILLAN (eikä yötä). Miksi tanssia pitäisi öisin?

Päiväaikaan paikka toimisi kahvilana. Siellä olisi leikkipaikka lapsille, jotta lapsen omaavat aikuiset voisivat tulla pelaamaan pelejä, lukemaan ja seurustelemaan rauhassa samalla, kun lapset leikkivät. Tanssilattialla voisi pitää päivädiskoja lapsille! :) Se olisi hauskaa.

Se voisi olla samalla myös kissakahvila ja siellä voisi hengailla kissoja.

Kahvilassa soitettaisiin hiljaisella äänellä rauhallista musiikkia, joka edistää mielentyyneyttä tai luonnonääniä.

Siellä olisi KIRJOJA. Kirjat olisivat henkistä kasvua ja kaikkea tärkeää edistäviä.

Paikka olisi lähellä Jumalaa. Siellä olisi kaikkialla sitaatteja, jotka edistävät valaistumista ja henkistä kasvua.

Sisustuksessa käytettäisiin mahdollisimman paljon kierrätysmateriaaleja.

Kahvilassa tarjottaisiin smoothieita ja kasvisruokaa ja kaikkea terveellistä ja kiehtovaa, mutta myös herkkuja, joiden valmistuksessa ei ole käytetty valkoisia vehnäjauhoja tai valkoista sokeria tms. Vaikka sellaisiakin herkkuja voi olla, mutta pääpaino toisenlaisissa tuotteissa.



Suklaabrowniet

Pyöräytin tänään tällaisia. Niistä tuli SUPER herkullisia. Melkein. Resepti on täydellinen, kun ensin vähän muokkaan sitä. Kakun koostumus on TÄYDELLINEN ja kiinnostava.

125 g voita
100 g tummaa suklaata (70 %)
70 g pähkinöitä
30 g kaakaojauhetta
30 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 munaa

Makeutuskikkailu:

Alkuperäisessä reseptissä on 150 g sokeria. Halusin tehdä kakusta terveellisemmän ja yritin korvata sokerin. Tein perin sekavan makeutuscoctailin, johon tuli osapuilleen: 30 g karppisokeria, 1 rkl hunajaa, 1 banaani ja 1 nektariini soseena. Tämän jälkeen maistoin taikinaa, ja kaipasi niin kipeästi vielä sokeria, että luovutin ja nakkasin tomusokeriputelista loput mitä siellä oli, vajaan desin verran.

Leivoin tänään oman kakkuni 86 % suklaalla, mutta se on liian tujua tai sitten tarvisi sitä sokeria laittaa vielä vähän enemmän. Oli se kyllä herkullista näinkin, mutta ensi kerralla laitan 70 % suklaata ja kikkailen lisää makeutuksen kanssa. Banaanin ja nektariinin säilytän, koska uskoakseni ne olivat osatekijöinä kakun IHANAAN koostumukseen, josta pidin.


Ohje:

Siis sulatetaan voi ja suklaa. Pähkinät pienennetään. Munat vatkataan keskenään. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään. Kaikki sekasin. Uuni 180 astetta ja 15 minuuttia.


Alkuperäinen resepti, josta lähdin rakentelemaan: Suklaabrowniet

tiistai 19. elokuuta 2014

Aajonus ja epätieteellisyys

Aajonus Vonderplanitz ei tunnu pitävän tiedettä minkäänlaisessa arvossa, mikäli se ei tue hänen omia näkemyksiään. Aajonus on (minulle tuntemattomasta syystä johtuen) mustamaalannut Sharon Palmer nimistä kanankasvattajaa ja levittänyt tietoa siitä, että hänen kanoissaan on arsenikkia ja kananmunissa elohopeaa (Rawesome bombshell: Lab test evidence against Sharon Palmer (Healthy Family Farms) found invalid; allegations unsupportable)

Väitteelle ei ollut minkäänlaista tieteellistä tukea. Kun Sharon Palmer kuuli mustamaaluskampanjasta, hän lähetti heti näytteitä laboratorioon tutkittavaksi, ja näytteet osoittautuivat puhtaiksi. Aajonus ei tästä huolimatta oikaissut näkemyksiään vaan jatkoi mustamaalaamista. Tätä aiemmin Aajonus oli, vuonna 2009, väittänyt yleisölle, että Palmerin kanoissa on liian korkea natriumpitoisuus.

They told me that they informed Aajonus that the sodium levels in the samples tested were BELOW typical levels. However, Aajonus refused to retract his erroneous statements to the raw food community, and Nathan Donahoe, who had assisted with the tests, actually apologized to me for having facilitated the spread of inaccurate information to the community. To this day, Aajonus has never retracted his claim, and continues to send this information out in e mails to the community.

Samoin Aajonuksen kirjaa lukiessa kävi hyvin usein mielessä: mistä Aajonus on saanut nämä tietonsa? Hän ei todellakaan ole tehnyt tieteellisiä tutkimuksia ravinnon fysiologisista vaikutuksista, kuten pitkäaikaisseurantaa tai biokemiallisia laboratoriotutkimuksia. Hän on siis keksinyt kaiken päästään ja kaikki pohjautuu jonkinlaiseen mutu-tuntumaan.

Syntyy kuva miehestä, joka uskoo täydellisesti omaan asiaansa ja on valmis tekemään mitä tahansa, saadakseen muutkin uskomaan siihen. Hän sulkee silmänsä todellisuudelta ja seisoo jyrkästi omien ajatusrakennelmiensa takana. "Minä olen tätä mieltä, joten tämä on totuus."

Kannattaa siis harkita vakavasti, kannattaako lopettaa lääkityksiä ja kieltäytyä lääketieteellisestä hoidosta ja noudattaa sen sijaan Aajonuksen ohjeita.

Tämä kirja on vaarallinen!

Luin Aajonus Vonderplanitzin kirjan, Tahdomme elää terveinä, ja kirjoittajan jutut on niin omituisia, että oli pakko tarkistaa netistä vähän henkilön taustoja yms. ja olen tullut siihen tulokseen, että ken lukee tämän kirjan, suhtautukoon siihen ÄÄRIMMÄISEN kriittisesti. En suosittele ketään kokeilemaan kirjan ruokavaliota tai noudattamaan Aajonuksen mitään ohjeita.

Minulle tämä kirja opetti sen, että tässä maailmassa voi ihan oikeasti kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa ja julkaista sen. Minä voisin väsätä vaikka minkälaisen kertomuksen "omasta elämästäni", jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa, ja jos saisin sen julkaistua, voisin jatkaa valehtelua kaikissa haastatteluissa ja missä vain, ja väittää, että se on oikeasti totta. Voisin myös kehittää jonkun aivan käsittämättömän teorian terveydestä tai ruokavalioasioista tms. ja kirjoittaa siitä kirjan.

Aajonuksen täytyy olla hyvin älykäs. Jotta voisi kehitellä noin uskomattoman rakennelman ravinnosta ja sen vaikutuksista elimistöön ja sairauksiin, täytyy todella olla älykäs ja omistautunut asialle, muutenhan kaikki huomaisivat heti, että tyyppi jauhaa ihan paskaa. Mutta koska Aajonus on älykäs ja omistautunut, hänen höpinänsä tehoaa. Syntyy vaikutelma uskottavuudesta.

Pintapuolisesti.

Vähääkään syvemmässä tarkastelussa käy kyllä nopeasti selväksi, ettei tässä jutussa ole kyllä kaikki kohdallaan.

Aajonus väittää parantaneensa poikansa koomasta ja vakavilta aivovaurioilta. Kirjassa kvuailtu kertomus oli liian ihmeellinen ollakseen totta, joten lähdin etsimään internetistä tietoa asiasta. En löytänyt mistään tietoja hänen pojastaan, kuka poika on, nimi, mitään. Nothing. Sama pätee kaikkeen Aajonuksen kertomaan. Mitään todisteita ei ole. Kun tähän lisätään se, että hän on jäänyt kiinni valehtelusta (Aajonus Vonderplanitz PhD, key informant in prosecution of Sharon Palmer and James Stewart, found to have faked academic credentials), tukee tämä uskoani siihen, että koko mies on aivan sekaisin ja täynnä valehtelua ja huiputusta. Keksinyt kaiken päästään.

Yllä mainitussa artikkelissa kerrotaan, että Aajonus on valehdellut opiskelleensa Richmondsin yliopistossa ja valmistuneensa sieltä ravitsemustieteen tohtoriksi. Kyseistä yliopistoa ei ole olemassakaan! "So when I tried to verify Aajonus' doctorate in nutrition, it immediately struck me as suspicious that "Richmonds University" did not exist." (Mike Adams) Aajonus on hankkinut itselleen väärennetyn huijaustodistuksen tohtorin tutkinnostaan yliopistosta, jota ei ole olemassa.

During my interview with Aajonus, I found him to be conversational and quite convincing on many issues. The very idea that his Ph.D. might not be real seemed unlikely to me. I was confident that fact-checking his academic credentials would be a short, simple and routine matter. (Mike Adams)

Toimittaja, joka lähti selvittämään Aajonuksen tittelin aitoutta (ilman, että hänellä alunperin oli mitään syytä epäillä sitä, kyseinen toimittaja vain on oppinut työssään olemaan luottamatta kehenkään ja selvittämään aina henkilöiden taustat ja heidän kertomiensa juttujen todenperäisyyden), sai selville, että tästä ns. Richmondsin yliopistosta voi sievoisen summan maksamalla hankkia itselleen tohtorin tutkinnon. Tutkinnon mukana annetaan ohjeita siitä, miten näiden valepapereiden (todistukset, kirjeitä professoreilta yms.) avulla voidaan kusettaa mahdollisia tulevia työnantajia (kyseinen ohjeistusdokumentti on tässä).

No, ken haluaa tietää tuosta lisää, lukekoon artikkelin.

Rihmonds University on tunnettu "valetutkintotodistustehdas". "Richmonds University, a known diploma mill, even provides instructions on how to deceive employers through their fake fax and email address. They state that they will not verify credentials over the phone." (How to spot a fake diploma)

Vaarallista tässä on se, että Aajonus kehottaa ihmisiä olemaan syömättä lääkkeitä ja olemaan menemättä leikkauksiin ja noudattamaan sen sijaan hänen ruokavaliotaan PLUS hän kehottaa syömään raakaa lihaa ja raakamaitoa, joista voi saada pahoja ruokamyrkytyksiä. Tiedän, että joidenkin mielestä raakamaito on hyvä juttu, ja tämän saa jokainen toki itse arvioida kohdallaan, mutta raaka LIHA! Aajonus väittää, ettei raa'asta lihasta tule ruokamyrkytyksiä vaan jos alkaa oksennella, tulee ripuli tai sairastuu, kyse on elimistön puhdistautumisesta. Sen sijaan, jos alkaa oksennella ja tulee sairaaksi syötyään KYPSENNETTYÄ lihaa, kyse on ruokamyrkytyksestä...

Aajonus kertoo myös paastonneensa niin, että on paaston aikana juonut omaa virtsaansa.

Hän kehottaa ihmisiä myös valmistamaan mädäntynyttä raakaa lihaa ja syömään sitä.

Eli ÄLKÄÄ uskoko tämän miehen puheita ja opetuksia. Tehkää se palvelus itsellenne.

Jos teitä kiinnostaa asiat, joista Aajonus puhuu, yrittäkää etsiä myös muita lähteitä, joissa suositellaan vastaavia asioita (mikä voi olla vaikeaa) ja rakentakaa mielipiteenne harkiten ja tietoa eri lähteistä ammentaen.


Artikkeleita:

Raakamaito varmistui laajan bakteeri­epidemian aiheuttajaksi

Aajonus Vonderplanitz PhD, key informant in prosecution of Sharon Palmer and James Stewart, found to have faked academic credentials


How to spot a fake diploma