Arvoisa alter egoni, josta olen täällä toisinaan raapustellut, palveleekin, nyt huomaan, ilmeisesti KAHTA tarkoitusta. Olen ollut tietoinen vain toisesta, siitä, joka on haitallinen. Eli se on ollut huonon itsetunnon kompensointikeino. Siis alter ego on se, kun kuvittelen olevani huikaisevan kaunis ja keskityn ulkonäköön ja olen addiktoitunut huomiosta. TARVITSEN huomiota, koska paska itsetunto tarvitsee sitä, jotta tuntisin olevani erinomainen ihminen.
Olen tämän takia pyrkinyt hankkiutumaan eroon alter egosta. Yritän opetella sisäistämään sen, että minä riitän sellaisena kuin olen. Eheyttää itsetuntoa.
Mutta nyt huomaan, että tarvin sitä alter egoani TOISEENKIN tarkoitukseen... Eli autismin kompensointiin. Voi sitä kai kutsua totaali-introverttiyden kompensoinniksi. Nimittäin nyt, kun oon yrittänyt lopettaa sen huomion hakemisen ja alter egoilun, en tajua, mitä ihmettä toimittaisin viihteellä. Ens viikolla ois tiedossa hyvät kemut, mutta jos olen vain OMA ITSENI, mua ei huvita mennä. Koska olen niin introvertti. Tai asperger. Miten vaan. Koen kontaktin ottamisen vieraisiin ihmisiin tosi raskaaksi ja uuvuttavaksi puuhaksi. Siksi pakenen yleensä tanssilattialle ja liimaudun sinne piiloon ihmiskontakteja. Mutta jos en jaksa tai ei huvita tanssia.... Ja olen oma itseni. En ymmärrä mitä siellä toimitan. Koska mun oma itse haluaa mennä vain kotiin ja olla yksin kotona ja tehä siellä jotain...... Mun oma itse EI MENE viihteelle. Koska sillä ei ole siellä mitään tekemistä. Koska mun oma itse ei oikein kykene oleen kontaktissa ihmisiin.
Ja sitten myös ADHD tuottaa ongelmia, nimittäin jos en juo ja polta viihteellä, mulla ei oo mitään tekemistä. Tämä on osaksi asperger-ongelma, koska voisin tietysti sosialisoida pää savuten. Mutta nyt en voi. Ja ADHD tekee sen, että tarvin JATKUVAA älyllistä ja henkistä stimulaatiota. Tulen hulluksi, jos ei ole mielekästä tekemistä. Juominen ja tupakointi on TEKEMISTÄ. Saan jotain puuhaa. Jotain ajateltavaa. Stimulaatiota. Virikkeitä. PLUS alkoholi tekee minusta sosiaalisen.
MUTTA siis alter ego on sellainen hommeli, josta saan ulospäinsuuntautuvaa energiaa. Iloa. Se auttaa tuleen ulos kuoresta. Eli kun laittaudun kauniiksi ja lähden ikään kuin ESIINTYMÄÄN, se piristää minua. Se on jotenkin sellanen leikki, joka saa minut innostumaan viihteelle lähtemisestä ja saa mut tuleen ulos kuoresta. Mun on siis luotava tällainen ROOLI ja teatteriesitys, jonka avulla voin olla yöelämässä ja pitää hauskaa. Se on pakollista, koska mun OMA ITSENI ei ole yöelämässä. Sillä ei ole siellä toimitettavaa.
Lisäksi mun ON juotava ja tupakoitava, etten pitkästy ja alkoholi myös auttaa olemaan sosiaalinen.
Tietysti voisi sitten kysyä, että pitääkö sinne viihteelle sitten lähteä? En tiedä. Mutta sinänsä on virkistävää joskus lähteä juhlimaan ja tuulettua ja pitää hauskaa ja olla tekemisissä ihmisten kanssa. Eikä vain homehdu yksin kotona AINA. Se vaan, että koska olen typerä asperger ja kaikkee, niin en voi lähteä sinne omana itsenäni vaan ROOLISSA. Hauskanpitoroolissa.
Nyt tiedostan alter egon kaksi erilaista käyttötarkoitusta ja voin korjata sen HAITALLISEN käyttötarkotuksen eli että en yritä olla kaunis, jotta minut hyväksyttäisiin eli en hae HYVÄKSYNTÄÄ enää alter egolla vaan annan sisäisen kauneuteni loistaa ja se riittää ja uskon että se riittää, MUTTA tarvin tämän sirkusesitykseni ja tietynlaisen valeminän, jotta saan itseni ulos kammiostani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti