Yksi asia on sellanen, että luultavasti en kestä sellaista modernia miestä, joka ajattelee, että mies ja nainen on samassa roolissa ja sitten se mies ei automaattisesti kanna kauppakasseja vaan aattelee, et yhtä lailla nainen saa kantaa niitä. Tää e oo mikään vitsi vaan silloin en tunne, että toinen on mies ja minä tyttö vaan et ollaan samanlaisia. Ja mun seksuaalisuus ei kyllä silloin aktivoidu. En halua samanlaista. Pitää olla polar opposites. Maskuliininen ja feminiinen. Vahva ja pieni/heikko. Mies ja nainen. En tunne seksuaalista halua miestä kohtaan, joka ei ilmennä maskuliinisuutta ja saa mua tuntemaan itseäni naiseksi. Maskuliinisuuden pitää ilmetä käytännössä erotuksena feminiinisyydestä tai androgyynisyydestä, jotta se on konkreettisesti olemassa.
Se mun pitkä suhde toimi maskuliinisuuden osalta. Mutta oli muita vakavia ongelmia. Sit hain laastarisuhteen eli etsin ihmisen, joka ilmensi äärimuodossa niitä ominaisuuksia, jotka puuttui edellisestä... Mut samalla puuttui sitten maskuliinisuus.
Eli tarvis siis kuunnella sekä VETOVOIMAA (maskuliinisuus) että kuitenkin sit hiukan järjen avulla etsiä sellasta ihmistä, että se toinen ei esim ole ihan rikkinäinen tms. vaan kuitenkin ihan kunnon kaveri, joka ottaa toisen huomioon ja jolla on asiat suunnilleen hanskassa.
Odotan siis miestä, joka saa mut tuntemaan itseni naiseksi vastakohtien kautta. Liian samanlainen ihminen kuin minä on KAVERI. Platonista. Minkäänasteiset halut ei aktivoidu. End of story.
"Polarity disappears — and with it very often attraction, connection and desire." -Toccaceli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti