Ruokaelämäni on pilattu

Yhyyyyy. Minun ruokaelämäni on pilattu. Mitään ei saa syödä. Ei lihaa, ei kalaa, ei kanaa ei vehnäjauhoja ei maitotuotteita ei sokeria ei mitään. Vain porkkanaa ja papuja. Olen syvästi kyllästynyt. VITUTTAA. KYLLÄSTYTTÄÄ. Mutta en pääse tästä yli enkä ympäri. Gluteenin ja viljat voisin vielä armahtaa koska mulla ei ole TODETTU mitään ongelmia niistä, mutta noi muut... :( En kerta kaikkiaan vaan kykene tekemään sitä, että söisin lihaa, kalaa jne. En vaan voi. Koska se on NIIN väärin. Jos ne eläimet saisi elää luonnollista, hyvää elämää ja ne lopetettaisiin mahdollisimman kauniisti nurmikolla (esim. ampumalla pam, kuin metsästyksessä), JA jos maapallo ei olisi niin helvatun täynnä ihmisiä, niin sitten se ois totaalisen ok. MUTTA nyt se ei ole. En halua/voi tukea sitä kamalaa järjestelmää, joka lihan tuottaa. Painajaisjärjestelmää, jossa eläimet ovat piinattuja, rääkättyjä tehotuotteita. Ja kala taas... Suomen järvikalat on ok. Mutta tonnikalat ja sen sellaiset on niiiiiiiin ylikalastettuja, että niitä ei tosiaankaan saisi syödä KUKAAN. Oli kuinka MSC-sertifioituja hyvänsä. Kananmunat aion sallia, mutta nekin tarvis ostaa jostain esim. munaeggspressiltä tai vastaavasta, tai kasvattaa kanat ite. Tehotuotannon luomumunat on aika lailla samaa rääkkäyskamaa kuin muutkin tehotuotetut rääkkäysmunat.

Mutta miten KURJAA onkaan ruokaelämä ilman lihaa. Niiiiiiiiin kurjaa, ankeaa, tylsää, paskaa. Ja minun on koko ajan nälkä. Ja en tosiaan jaksa tunkea niitä hitsin rehuja kitaani valtavia määriä.

Ja sit tuohon päälle vielä ne muut rasitukset, kun en luota vehnään ainakaan yhtään, kaura lienee ok, ja josKus syön ohraa ja ruistakin (syön kyllä vehnääkin, mutta koko ajan  tuntuu, ettei pitäisi). yhyyy. Ja kun ei saisi herkutellakaan, kun sekin on väärin.

Syömisestä on tehty kaameaa rakettitiedettä ja hyvin vaikeaa ja rasittavaa ja moraalisesti kuormittavaa.

Unhappiness.

Ja sit se ikuinen stressaaminen LIIKUNNASTA. Vihaan liikunnan harrastamista. Minä vain vihaan. Hyötyliikunta on ok, mutta tällä hetkellä sitä (esim. kävelyä) tulee liian vähän nykyisistä koulu ym matkoista. Ja sitten liikuntaakin PITÄISI harrastaa kaiken aikaa ja minä EN HALUA, mutta olisi pakko ja sitten saa siitäkin stressata koko ikänsä.

INHOTUS.