Addiktiot, dopamiini ja mielihyväjärjestelmä (ja ADHD)

"Riippuvuus ilmenee kolmella tavalla: himoitsemme riippuvuuden kohteena olevaa asiaa, emme enää hallitse käyttöä ja jatkamme toimintaa siitäkin huolimatta, että sillä on negatiivisia seurauksia. "(Understanding addiction)

Aivoissa on ns. mielihyväkeskus (pleasure center). Rotilla on tehty sellaisia kivoja pikku kokeita, joissa niiden aivoihin on kiinnitetty elektrodeja, ja rotat ovat voineet antaa itselleen pieniä sähköisiä ärsytyksiä niihin kohtiin aivoja, joissa elektrodi on kiinni. Rotat tulevat ihan sekopäisiksi ja painelevat vipua lakkaamatta, jos elektrodi on kiinni mielihyväkeskuksessa. "Lopputulos oli, että rotta painoi katkaisijaa jopa seitsemänsataa kertaa tunnissa. Tilanteen salliessa rotta oli valmis jatkamaan stimulaatiota syömisen ja juomisen kustannuksella kuolemaansa saakka." (J. Koistinen)

HUOM! Mielihyväkeskuksen aktivoituminen saa meidät nimenomaan haluamaan jotakin ja pyrkimään jotakin kohti; se saa aikaan himon, halun, kaipauksen, mutta ei itse mielihyvää. "Ja juuri voiton janoaminen on aktivoiva tekijä, ei itse voiton realisoituminen" (J. Koistinen).

Juuri tähän perustuvat addiktiotkin. Sitä voi tehdä jotain, mitä ei halua tehdä; jotain, mikä ei oikeastaan enää edes tunnu hyvältä, mutta ei vain pysty lopettamaan - koska kyseinen asia stimuloi mielihyväkeskusta.

Mielihyväkeskus ja dopamiini kuuluvat erottamattomasti yhteen.

Dopamine release in the nucleus accumbens is so consistently tied with pleasure that neuroscientists refer to the region as the brain’s pleasure center. (Understanding addiction)

Korostan jälleen! Dopamiini ja mielihyväkeskus EIVÄT tuota mielihyvää vaan himoa, kaipausta, halua. Pohjimmiltaan kyse on siis aika raastavastakin tuntemuksesta. Näet esimerkiksi kaupassa jotain, mitä alat haluta aivan hirvittävästi, sinä HALUAT sen, himoitset sitä, juuri nyt, heti. Se on dopamiini ja aivojen mielihyväkeskus aktiivisena.

"All drugs of abuse, from nicotine to heroin, cause a particularly powerful surge of dopamine in the nucleus accumbens. The likelihood that the use of a drug or participation in a rewarding activity will lead to addiction is directly linked to the speed with which it promotes dopamine release, the intensity of that release, and the reliability of that release." (Understanding addiction)

On esitetty että käytännöllisesti katsoen kaikkien riippuvuutta aiheuttavien aineiden addiktoiva vaikutus selittyy viime kädessä niiden kyvyllä vapauttaa dopamiinia aivojen nk. mielihyväkeskuksessa nucleus accumbensissa.
(Aivojen mielihyväkeskuksendopamiinitransportteritiheys alkoholisteilla)

Eli mitä enemmän ja nopeammin jokin asia vapauttaa dopamiinia mielihyväkeskuksessa, sitä enemmän ihminen jää koukkuun kyseiseen asiaan. Sitä halutaan LISÄÄ. Lisää dopamiinia. Uudestaan! Vaellamme orjallisesti painelemaan vipua yhä uudelleen. Lisää, lisää, lisää. Meistä tulee dopamiinin orjia.

Aivotutkimus osoittaa, että valinta välittömän palkkion ja tulevaisuudessa saatavan suuremman palkkion välillä sytyttää aivoissa kaksi eri osaa (McClure, et. al. 2004). Kehityshistoriallisesti vanhempi limbinen järjestelmä huutaa tarttumaan heti saatavaan palkkioon, kun taas kehityshistorian tuore tuote etuotsalohkon kuori (prefrontal cortex) arvioi myöhemmän palkkion edullisuutta. (J. Koistinen)

Ja tästä pääsemme tietysti ADHD:hen. Mikäs muukaan siinä on keskeinen ongelma kuin toiminnanohjaus ja tietoinen itsehallinta, joista vastaa juurikin etuotsalohkot. Ovatko ADHD-ihmiset limbisen järjestelmän armoilla? Olemmeko jotenkin primitiivisempiä?

Toisaalta tämä ehkä mahdollistaa suuremman luovuuden ja intuition käytön, sillä meitä ohjaavat, Lara Honos-Webbin sanoin "päähänpistot, tunteet ja impulssit".

Minulla on ainakin ihan hitonmoisia ongelmia dopamiiniratani kanssa. Addiktoidun ja jään jumiin kaiken aikaa ties mihin, mihin en halua. Minun on hyvin vaikea hallita itseäni.

Tuorein esimerkki taas typerät tietokonepelit. Tai konsolipelit. Varsinkin konsolipeleissä on se vika, ettei ne oikeasti edes ole kovin kiinnostavia vaan alkavat hyvin pian toistamaan itseään. Mutta aivoni jäävät silti jumiin. Peleissä on aina kaikenlaisia tehtäviä ja tavoitteita, ja addiktoidun ja jään jumiin niiden suorittamiseen ja ties mihin aarteiden etsimiseen, vaikka oikeasti minua ei yhtään huvittaisi pelata ja se suorastaan vituttaa minua ja olisi paljon muutakin, mielekkämpää, hauskempaa ja järkevämpää tekemistä, niin ei. Hinaudun orjallisesti koneen ääreen. Siksi teenkin sitten niin, että poistan pelitalletukseni siinä kohtaa, kun vitutus kasvaa huomattavasti pelinautintoa suuremmaksi TAI jos elämässäni on sellainen vaihe, että pitäisi saada aikaan muutakin kuin pelaamista (eli nykyään aina). Se on varma keino vapautua addiktiosta. En todellakaan jaksa aloittaa koko peliä ALUSTA. Joskus olen senkin tehnyt, mutta sitten poistan pelini uudestaan :D. Hahhahhahhaaa. Niin kyllä siinä aika pian kyllästyy ja lakkaa pelaamasta.

Tämän takia pääsääntöisesti en enää ALOITA pelaamaan, koska tiedän, että addiktoidun, enkä halua sitä alun alkaenkaan.

Sama ongelma minulla on tv-sarjoissa. Jos katselen niitä dvd-levyiltä, istun kuin tatti ja katson jakson toisensa perään ja minun on hyvin, hyvin vaikea lopettaa tai tehdä mitään muuta ennen kuin saan koko sarjan tai kauden loppuun.

Siksi en mielelläni aloita katsomaan niitäkään.

Kun itsehallintaa ei ole, addiktion aktivoiduttua (ja eikös itsehallinnan puute SISÄLLY addiktion määritelmään), paras keino on välttää koko kyseistä, addiktion aiheuttavaa, toimintaa.

Addiktoidun hyvin helposti milloin mistäkin.

Minusta addiktiot ovat hyvin läheistä sukua pakkomielteille ja impulsiivisuudelle. Kaikissa niissä on kyse hallinnan menettämisestä, orjuudesta. Tekee asioita, joita ei välttämättä yhtään haluisi tai joilla on rumat seuraukset.

Tämä typerä osa aivoissani on viallinen. Dopamiinirata. Ilmeisesti olen yliherkkä dopamiinille. Tai jotain sen suuntaista.

Jossain artikkelissa muuten luki, että masentuneilla tai kivuista kärsivillä mielihyväkeskuksen stimulointi tuottaa voimakkaampaa mielihyvää kuin muilla. (The pleasure centers)

Jos ADHD-ihmisillä on dopamiinia aivoissa liian vähän (kuten kai väitetään), voisiko tämä selittää sitä, miksi ADHD-ihmiset (kenties) addiktoituvat niin helposti asioihin, ovat hedonistisia ja etsivät välitöntä mielihyvää (eli juoksevat dopamiinilähteiden perässä). "Dopamiinia!!!" aivomme huutavat?

"people with low dopamine activity may be more prone to addiction" (psychology today)

Kuriositeetti:

"Kun koehenkilöille tarjotaan testitilanteessa korkeariskistä ja matalariskistä vaihtoehtoa, aktivoituu aivoissa joko edellä mainittu NAcc, joka käskee heti tarttumaan mahdolliseen suurempaan palkkioon tai insula cortex, alue jolla käsitellään tunteista mm. pelkoa, vihaa ja inhoa.

Knutsonin mukaan näiden aivoalueiden aktiivisuudesta voidaan päätellä valitseeko koehenkilö riskipitoisen vai turvallisen vaihtoehdon jo ennen kuin henkilö tekee valinnan tietoisella tasolla. Jos NAcc-alue aktivoituu se ennakoi korkeariskistä vaihtoehtoa, kun taas insulan aktivoituminen ennustaa matalariskistä valintaa." (J. Koistinen)