Keski-iän kriisi/siirtymä

Minulla on keski-iän kriisi. Tai nykyään käytetään termiä mid-life transition. Se alkaa, kun tajuaa oman kuolevaisuutensa ja paljonko elämää on jäljellä yms. Olen syvästi kauhuissani, kun olen havahtunut tajuamaan, etten ole enää nuori enkä tule koskaan olemaan. Minä vain vanhenen koko ajan. Puolet elämästä melkein mennyt. Ja omat vanhemmat vanhenee ja kummallakin on vielä sairaus, siis krooninen pitkäaikaissairaus, joka ei VÄLTTÄMÄTTÄ vie henkeä, mutta voi senkin tehdä tai edesauttaa ainakin lopullista hajoamista. Voi aivan hyvin olla, että 10 vuoden kuluttua minulla ei enää ole vanhempia. APUAAAAAA. Mitä minä SITTEN teen??????? Olen ihan yksin maailmassa!!!

Olen alkanut tämän kaiken takia ymmärtää uudella tavalla parisuhteen oman perheen rakentamisen merkityksen. Asiaan vaikuttaa myös äsken käymäni kehistyspsykologian kurssi, josta jotenkin hoksasin ajatella asiaa siltä kannalta, että voin rakentaa oman perheen, joka tulee lapsuuden perheen "tilalle". Että voisin uusintaa sen kokemuksen vakaasta, turvallisesta perheyksiköstä, johon kuulun, vaikkakin eri roolissa kuin lapsena. Tarvin oman perheyksikön ja kun nyt tajuan, että lapsuudenperheeni on katoava luonnonvara ja pian jään yksin, ymmärrän, että haluan rakentaa UUDEN perheen tilalle!

Luin äsken Kodin kuvalehdestä saattohoitokodissa olevien haastatteluja ja itkeä pillitin.

Apuaaaaaaaaaaaaaa. Olen vanha. Vanhenen. Kuolen. Kaikki kuolee. Apuaaa.

Minulle tällaiset siirtymät elämässä on aina aika raskaita ja vaikeita aikoja. Kun jouduin luopumaan lapsuudesta, josta olin kynsin hampain pitänyt kiinni viimeiseen asti ja leikin niin pitkään kun vain joku leikki kanssani (viimeinen oli minua 2 vuotta nuorempi ystäväni), kohtasin suuren surun menettäessäni sen ihanan, taianomaisen leikin ja mielikuvituksen maailman iäksi. Ja nyt on sitten sama edessä nuoruuden suhteen. Nuoruus on mennyttä. YHYYYYYY.

Sitä vähän niin kuin kuolee ja suree sitä menetettyä itseään ja pitää rakentaa tilalle ihan uusi itse. Sellainen nahanluonti tai koteloitumisvaihe. Ja tulee suru sen vanhan kuolemasta. Suruprosessi eli luopumisprosessi.