Olen alkanut tämän kaiken takia ymmärtää uudella tavalla parisuhteen oman perheen rakentamisen merkityksen. Asiaan vaikuttaa myös äsken käymäni kehistyspsykologian kurssi, josta jotenkin hoksasin ajatella asiaa siltä kannalta, että voin rakentaa oman perheen, joka tulee lapsuuden perheen "tilalle". Että voisin uusintaa sen kokemuksen vakaasta, turvallisesta perheyksiköstä, johon kuulun, vaikkakin eri roolissa kuin lapsena. Tarvin oman perheyksikön ja kun nyt tajuan, että lapsuudenperheeni on katoava luonnonvara ja pian jään yksin, ymmärrän, että haluan rakentaa UUDEN perheen tilalle!
Luin äsken Kodin kuvalehdestä saattohoitokodissa olevien haastatteluja ja itkeä pillitin.
Apuaaaaaaaaaaaaaa. Olen vanha. Vanhenen. Kuolen. Kaikki kuolee. Apuaaa.
Minulle tällaiset siirtymät elämässä on aina aika raskaita ja vaikeita aikoja. Kun jouduin luopumaan lapsuudesta, josta olin kynsin hampain pitänyt kiinni viimeiseen asti ja leikin niin pitkään kun vain joku leikki kanssani (viimeinen oli minua 2 vuotta nuorempi ystäväni), kohtasin suuren surun menettäessäni sen ihanan, taianomaisen leikin ja mielikuvituksen maailman iäksi. Ja nyt on sitten sama edessä nuoruuden suhteen. Nuoruus on mennyttä. YHYYYYYY.
Sitä vähän niin kuin kuolee ja suree sitä menetettyä itseään ja pitää rakentaa tilalle ihan uusi itse. Sellainen nahanluonti tai koteloitumisvaihe. Ja tulee suru sen vanhan kuolemasta. Suruprosessi eli luopumisprosessi.
Luin äsken Kodin kuvalehdestä saattohoitokodissa olevien haastatteluja ja itkeä pillitin.
Apuaaaaaaaaaaaaaa. Olen vanha. Vanhenen. Kuolen. Kaikki kuolee. Apuaaa.
Minulle tällaiset siirtymät elämässä on aina aika raskaita ja vaikeita aikoja. Kun jouduin luopumaan lapsuudesta, josta olin kynsin hampain pitänyt kiinni viimeiseen asti ja leikin niin pitkään kun vain joku leikki kanssani (viimeinen oli minua 2 vuotta nuorempi ystäväni), kohtasin suuren surun menettäessäni sen ihanan, taianomaisen leikin ja mielikuvituksen maailman iäksi. Ja nyt on sitten sama edessä nuoruuden suhteen. Nuoruus on mennyttä. YHYYYYYY.
Sitä vähän niin kuin kuolee ja suree sitä menetettyä itseään ja pitää rakentaa tilalle ihan uusi itse. Sellainen nahanluonti tai koteloitumisvaihe. Ja tulee suru sen vanhan kuolemasta. Suruprosessi eli luopumisprosessi.
Ite täytän kohta 20 ja kauhistelen jo, että 1/4 elämästä mennyt...
VastaaPoistaTosiaan urheilumaailmassa olet siirtynyt veteraanisarjaan - aika rajua! Oma esikoiseni ja serkkusi täyttää kohta 40 vuotta. Oma ihanteeni oli 50 ikävuotta, elämän syksyn alkaminen, hedelmien poimimisen aika (Tournier). Sinä elät elämän vuodenajoissa kesää. Lohduttakoon se sinua ja tuottakoon monia hyviä hedelmiä, joita voi nautiskella kiikkustuolissa ollessa. Todellisuudessa vanhuus on siirtynyt parikymmentä vuotta eteenpäin. Minäkin, niin kuin vanhempasi, saan elää vielä parhaassa tapauksessa 15 vuotta niin kutsuttua kolmatta ikäkautta ennen varsinaista vanhuutta. Sinä olet silloin tuossa mielestäni parhaassa iässä, jossa monet historian suuret ja pienemmät ihmiset ovat tehneet elämänsä merkittävimmät työt, joista ei vähäisimpänä ilona ovat leikit lastenlasten kanssa.
VastaaPoistaJOKA SIRPALE KULTAA
VastaaPoistaElämä -mikä aarre on annettu mulle. Niin vähän sen arvoa tänään ymmärrän. Oi antaja lahjan kuitenkin kuitenkin sulle, sydän harppuni kielet kiittämään viritän. Olen nuori ja tunnen pitkä on päivien saatto. Minä huhuilen vuosien yli ja kauaksi nään. Olen huomisen lapsi ja käsissäin juhlan aatto. Minä laulan aamuni kultaan kimmeltävään.
Sinun ovesi elämään lujasti suljetut ovat. Vain niukasti luovutat hetken kerrallaan. Ovat joskus kätesi kovat ja armottomat. Sinun ristisi alla timantti muserretaan. Sinä elämän antaja, muistuta minua siitä, että päiväni rientää, aarteeni loppuun saa. Suo viisaus, etten tuhlaisi turhaan niitä. Joka sirpale siitä on kultaakin kallimpaa.
Käsivarteni nuoret elämän seppeltä kantaa. Sitä riittävän näyttää ylitse huomisen. Niin ehkäpä kohta tahtoisin kaikkeni antaa, jos käteeni saisin pienen murusen. Olen nuori ja tunnen pitkä on päivien saatto. Minä huhuilen vuosien yli ja kauaksi nään. Olen huomisen lapsi ja käsissäin juhlan aatto. Minä laulan aamuni kultaan kimmeltävään.
Sinä elämän antaja, muistuta minua siitä, että päiväni rientää, aarteeni loppuun saa. Suo viisaus etten tuhlaisi turhaan niitä, joka sirpale siitä on kultaakin kallimpaa.
- Hilja Aaltonen
https://youtu.be/gYQNJiySkgw