Mut nyt mä tajuan. Jotain, mitä oon kyl jollain tiedollisella tasolla tiennyt ennenkin, mut nyt on avautunut joku kokonainen uus todellisuuden taso päässä.
MIKSI oon yrittänyt hakea niitten TOISENLAISTEN hyväksyntää kaikki nää vuodet? Se on turhaa. Mä en kuulu sinne. Niitten maailmaan. Eikä ne minun. Me ei ymmärretä toisiamme. Aivot, ajatukset, kieli, kommunikaatio... Ne vaan toimii ihan erilailla.
Niitten TOISTEN kanssa saan aina tuntea, et olen huono. Ne ei ymmärrä mua, kommunikointi ei toimi, ne pitää mua outona, jopa hulluna. Käyttäydyn väärin. Olen käsittämätön. Niin on aina ollut ja tulee olemaan.
Ja ymmärrän nyt sitäkin, miksi musta ei pidetty kouluaikoina. Se loputon torjunta ja kokemus siitä, et olen täysin vääränlainen, viallinen, teen kaiken väärin ja en kuulu.. Mihinkään. Olen oksettava. Mä olin vaan niitten TOISTEN seassa. Niitä oli joka puolella. Eikä ne ymmärtäneet mua. Ei silloin kuten ei nytkään. Olin erilainen, ajattelen erilailla, teen asiat erilailla ja ne ei tajua. Eikä ne pidä erilaisuudesta. Niitten mielestä teen asiat VÄÄRIN.
Mut nyt MINÄ TAJUAN. Minne kuulun. On olemassa MUNLAISIA ihmisiä. Mun oma maailma, jossa en ole yksin. Meitä on monta. Sinne mä kuulun. Se on mun paikka. En enää yritä... Kuulua sinne niitten toisten joukkoon. Saada niitten hyväksyntää. I'm a different species. Totally.
Hei! Mä löysin sun blogin tänään, siistiä. Olen matkalla synnyinmaahani ja löysin tutun kahvilan jossa olen vieraillut joskus sateisena päivänä, ja avasin nyt läppärin ja löysin sun blogin ja tunnen paljon myötätuntoa ja samaistumista sun ajatuksiasi kohtaan. Sulla on hyvin samanlaisia keloja ja fiiliksiä kuin itellä.
VastaaPoistaTähän haluan kommentoida, että itse en koskaan sanoisi "en koskaan". Säilyttäisin avoimena mahdollisuuden yhteiseen ymmärrykseen. Kenties se tuleekin, kun sitä vähiten odottaa. Toisaalta on hyvä olla vaatimatta sitä. Toivon, että muistat arvostaa omaa tapaasi ajatella ja kommunikoida, etkä ota liian vakavasti, jos koet epämukavuutta jonkun seurassa. Olemme erilaisia, kukin arvokkaita, ja mitä enemmän pidämme omaa ainutlaatuisuuttamme arvossa, sitä enemmän näemme kauneutta myös muissa ja uskallamme avautua yhä syvempiin tai uudempiin tapoihin olla ja ilmaista itseämme. Kenties opimme myös yhä enemmän näkemään toisemme määrittelyiden ja lokeroiden läpi.
Kiitos tästä blogistasi.