Mielihyvä vs. onnellisuus

Yksi mieleenpainuvimmista asioista, jotka olen koskaan kirjasta lukenut, oli se, kun jossain joku joskus sanoi, että mielihyvää ja onnellisuutta ei pidä sekoittaa toisiinsa. Joskus jotkut asiat tuottavat mielihyvää, mutta eivät lisää onnellisuutta pätkän vertaa. Voivatpa oikeastaan vähentää sitä.

Minun kokemukseni on aika lailla sellainen, että kaikki HUVItekeminen, kuten tv-sarjat, huvikirjat, tietokonepelit jne. ovat mielihyvää tuottavia, eskapistisia asioita, jotka eivät tuon primitiivisen mielihyvän lisäksi tuo elämään mitään hyvää. Ne EIVÄT lisää onnellisuutta vaan päinvastoin tuntuvat vievän sitä. Vähän sama kuin karkin syöminen. Se voi tuottaa välitöntä mielihyvää, mutta aiheuttaa samalla usein negatiivista oloa omien arvojen ja pyrkimysten vastaisesta käytöksestä. Oikeastaan kaikki tuollaiset välitöntä mielihyvää tuottavat toiminnot ovat luonteeltaan varsin addiktoivia. Stimuloivat aivojen mielihyväkeskusta. Primitiivistä, jopa tuhoisaa mielihyvää.

Koen, että elämäni on laadukkaampaa ilman moisia. Koen olevani onnellisempi, kun keskityn asioihin, jotka tuottavat aidompaa, syvempää ja laadukkaampaa mielihyvää – ei tuota primitiivistä, addiktiivista, välitöntä mielihyvää vaan sitä, joka kumpuaa omien arvojen ja pyrkimysten mukaan elämisestä, mielenrauhasta jne.

Fiktiolle uusi mahdollisuus?

Kun hain sarjaa, jota voisin katsoa, ja alotin Walking deadin, tajusin että rakastan tarinoita. Ja aloin pohtia, että pystyisinkö sittenkin vielä nauttiin romaaneista ja fiktiivisestä kirjallisudesta... Jos muistutan itselleni, että rakastan tarinoita ja haluan eläytyä kertomuksiin. Yksi ystäväni sanoi joskus, että hän tykkää romaaneista, koska ne on kuin elokuvia, siis samalla lailla eläytyy tarinaan. Nyt tajuan ton. Tai samanlainen ajatus tullut mieleen. Että jos kaipaan kertomuksia, joihin eläytyä, onhan niitä kirjoissakin.

Suuri osa sellasesta JÄNNÄSTÄ kirjallisuudesta (fantasia tms) vaan on niin huonosti kirjotettua, että oksennan. Jos se on tällasta: "Hän oli niin KAUNIS ja täydellinen ja mies oli niin KOMEA ja täydellinen ja oooooh" niin OKSENNUS.

Kirjoittajien pinnallisuus ja pinnallinen arvomaailma valitettavasti heijastuu heidän tuottamaansa tekstiin, ja aiheuttaa minussa pahoinvointia. Mutta eiköhän laadukkaampaakin tavaraa ole löydettävissä. Ehkä.

Pitäsköhän marssia nyt kirjastoon.

Walking dead

Löysin sitten sarjan, josta tykkään (tykkäsin?). Olen katsonut 3 kautta melkein putkeen (en tiedä, mikä mua vaivaa, kun yleensä en tosiaan tuijottaisi vaan jotain ohjelmia tollain, mut nyt on joku ihmeellisyys, ehkä välttelen tentteihin lukemista). Mutta nyt on alkanut tuntua, että en tiedä enää onko walking dead niin hyvä. Siinä on omat viihteelliset elementtinsä jotka kantaa aikansa, mutta en tiiä... Alkaa tuntua siltä, että se on taas tota, että sarjaa kirjoitetaan kausi kaudelta eteenpäin, jolloin siinä ei ole olemassakaan valmiina selkeää, koherenttia kertomusta, vaan kirjoittajat kehittää aina uusia ONGELMIA niitten kohdattavaksi jotta saadaan sarjaa pidennettyä. Ja sit joskus ne kirjoittaa sille jonkun lopun, kun se aika tulee.

En pidä tollasesta. Se näkyy. Pitäs olla valmis kertomus, jonka se sarja kuljettaa läpi. Mielekäs kokonaisuus. Eikä tollasta, et kirjotetaan koko ajan lisää vain että saadaan täytettä

Ja joidenkin hahmojen persoonallisuuden kehitys on aika outoa ja jopa epäuskottavaa. Carol ainakin on neloskaudella muuttunut ihan oudoksi.

Eikä sarjassa ole jotenkin ollenkaan sellasia henkilöhahmoja, joihin kiintyisin ja joista alkaisin todella pitää ja joihin eläytyisin syvällisesti. VAROITUS! Seuraava lause sisältää juonipaljastuksen... Andrea ehkä oli sellanen, ja Daryl, mutta Andreakin katosi. Se VITUTTAA. Pidin siitä.

PÄIVITYS 7.6.2016

Walking dead ON hyvä. 4. kauden alusta en tykännyt, mutta sitten tilanne muuttui ja kauden loppupuoli on PARASTA, mitä koko sarjassa vielä on ollut. Tykkään Walking deadissa tunnelmasta ja kun pääsee seikkaileen postapokalyptiseen maailmaan.

Tentit ja aikaansaamisen kirous

Pää hajoaa. Aikaansaaminen ja pitkäjänteinen työskentely ovat aivoilleni luonnottomia olotiloja. Olen kuitenkin saanut kehitettyä itseni sellaiseksi, että PYSTYN niihin. Niihin pystyminen vaatii kuitenkin epäinhimillisiä ponnisteluja. Kun tentti on tulossa, joudun omistamaan aivokapasiteettini lähes täydellisesti asialle ja siitä stressaamiselle, koska muuten en tekisi MITÄÄN. Joudun stressaamaan siis oikeastaan aikaansaamisesta enkä itse tentistä.

Koska olen huono saamaan aikaan, joudun omistamaan KOKO ELÄMÄNI tulevalle tentille eli en voi poistua kotoa minnekään, sopia ollenkaan sosiaalisia menoja tms. koska sitten en ainakaan saa mitään aikaan. Kökötän siis kotona ja hyvällä tuurilla saan päivän aikana pari tuntia opiskeltua. Joudun kuitenkin varaamaan KOKO PÄIVÄN opiskelulle, vaikken opiskelisi kuin sen pari tuntia. Koska aivoni eivät ole kurinalaiset ja aikaansaavat vaan haluavat tehdä aina mitä huvittaa (hedonismi) tarvitsen sen koko päivän siihen, että psyykkaan itseäni ja löydän JONKUN raon, jossa saan toteutettua tuon äärimmäisen vaativan opiskeluponnistuksen.

Hitsin aivot.

Ja jokainen tentti vaatii noin viikon mittaisen suuren työpanoksen.

Käytännössä joudun ylläpitämään siis pingottunutta aikaansaamisstressitilaa useita viikkoja putkeen, ja näiden viikkojen aikana en käytännössä pysty rentoutumaan varmaan ollenkaan eli hetkeksikään unohtamaan tenttien olemassaoloa ja vain nauttimaan elämästä.

Taustalla lienee myös perfektionismi, joka aiheuttaa massiivista ahdistusta aina, jos koen, että en osaa jotain täydellisesti (eli toisin sanoen se ahdistaa taustalla KOKO AJAN).

Toisaalta jos oikeasti opiskelen asiat hyvin niin, että todella osaan ne ja TIEDÄN osaavani, perfektionisti sisälläni rauhoittuu, koska kaikki on hyvin. Ja eikö asiat kuulukin osata? Mutta toisaalta tällainen ahdistus ja huono olo sisällä kertoo siitä, että jokin lienee pielessä. Liikutaan ikään kuin koko ajan jaksamisen rajoilla.

Mutta kun ilman stressaamista en saa aikaan, koska aikaansaaminen on aivoilleni luonnotonta. Sitten en opiskele vaan puuhailen ties mitä.
 
En tiedä, miten ratkaisisin tämän.