Yksi mieleenpainuvimmista asioista, jotka olen koskaan kirjasta lukenut, oli se, kun jossain joku joskus sanoi, että mielihyvää ja onnellisuutta ei pidä sekoittaa toisiinsa. Joskus jotkut asiat tuottavat mielihyvää, mutta eivät lisää onnellisuutta pätkän vertaa. Voivatpa oikeastaan vähentää sitä.
Minun kokemukseni on aika lailla sellainen, että kaikki HUVItekeminen, kuten tv-sarjat, huvikirjat, tietokonepelit jne. ovat mielihyvää tuottavia, eskapistisia asioita, jotka eivät tuon primitiivisen mielihyvän lisäksi tuo elämään mitään hyvää. Ne EIVÄT lisää onnellisuutta vaan päinvastoin tuntuvat vievän sitä. Vähän sama kuin karkin syöminen. Se voi tuottaa välitöntä mielihyvää, mutta aiheuttaa samalla usein negatiivista oloa omien arvojen ja pyrkimysten vastaisesta käytöksestä. Oikeastaan kaikki tuollaiset välitöntä mielihyvää tuottavat toiminnot ovat luonteeltaan varsin addiktoivia. Stimuloivat aivojen mielihyväkeskusta. Primitiivistä, jopa tuhoisaa mielihyvää.
Koen, että elämäni on laadukkaampaa ilman moisia. Koen olevani onnellisempi, kun keskityn asioihin, jotka tuottavat aidompaa, syvempää ja laadukkaampaa mielihyvää – ei tuota primitiivistä, addiktiivista, välitöntä mielihyvää vaan sitä, joka kumpuaa omien arvojen ja pyrkimysten mukaan elämisestä, mielenrauhasta jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti