Aleksitymia?

En tiedä, voisiko aleksitymia selittää puuttuvat tunteeni. Löysin pari päivää sitten juttuja aleksitymiasta ja siitä, miten se voi aiheuttaa tunteiden puuttumista (tai ettei niitä KOE).

Kun yksi ystäväni kysyi, mitä tunteita minulta puuttuu, vastasin:

"Ne puuttuvat tunteet liittynee kiintymiseen. En KIINNY. Mihinkään. Oikein. Toivottavasti sentään Eeviin :). En tunne rakkautta, paitsi olen kokenut sen KAKSI kertaa: eevin kanssa ja kerran kissojen kanssa. Eli minulta löytyy hoivavietti :). Pääasiassa en tunne mitään lemmikkieläimiäni kohtaan. Voin tykätä niistä, ja niillä saattaa olla hurmaava persoonallisuus, mutta en rakasta niitä. Jos annan ne pois, unohdan ne sekunnissa. Liittyen kiintymiseen en tunne surua menetyksen johdosta. Vaikka se kissa, jota aidosti rakastin, katosi, en kyennyt tuntemaan mitään muuta kuin tuli outo numb feeling. Sellanen outo olo, kuin siinä kohtaa pitäisi olla joku tunne, mutta en saa sitä esiin. Silti en toipunut menetyksestä oikeastaan koskaan ja näen vieläkin unia, joissa se kissa tulee takaisin. Mutta puuttuu tiettyjä tunteita. En vaan löydä niitä. Niitä ei ole. Positiivista asiassa on se, ettei minua haittaa oikeastaan minkään asian menettäminen kovinkaan paljon

Tunnen kyllä universaalia rakkautta, agapea. Rakastan kaikkea olemassaolevaa. Universaalilla tasolla. Nostelen karvamatoja pois pyörätieltä ja väistelen kastematoja kun ajan pyörällä ja pidän kaikista ihmisistä (en oikeasti keksi yhtään ihmistä, josta en pitäisi) jne. Mutta se ei ole KIINTYMISTÄ."