Ulos omasta navasta ja kissahepuli

Kun nyt elän läheisessä pari/avosuhteessa, en ole kotona enää koskaan yksin. Tämä on aiheuttanut sen, etten osaa enää orientoitua niihin harrastuksiini, joilla täytin elämäni ennen, esimerkiksi kääntäminen. Olen ollut varsin hämmentynyt, sillä koen identiteettini olevan pakotettu suureen murrokseen.

Olen aina ollut yksin. Ensin olin kykenemätön seurustelemaan noin 24-vuotiaaksi asti. Sitten elin 9 vuotta suhteessa, jossa ei ollut läheisyyttä ja jossa elin yksinäisempänä kuin sinkkuna olisin elänyt. Mieshenkilöni oli poissa kotoakin suurimman osan ajasta. Minulla on ollut runsaasti aikaa keskittyä itseeni ja päänuppini kaiveluun. Se on ollut hyväkin asia, sillä olen voinut harrastaa tehokkaasti psykologista sekä henkistä kasvua. Kuitenkin on hyvä, jos jossain vaiheessa lakkaa pyörimästä oman napansa ympärillä. Ja juuri tähän olen elämässäni ajautunut. En koskaan enää ole yksin. Luulin, etten kestäisi sellaista, mutta yllätyksekseni se ei olekaan ollut ongelma. Tärkeintä on, että minulla on paljon aikaa levätä rauhassa kotona. Miikan läsnäolo ja jatkuva yhdessäolo ei ole haitannut.

Mutta, mieleni on alkanut ihmetellä, kuka olen? En ole enää se, joka olin ennen, se, joka on aina yksin ja puuhailee keskittyneenä omissa oloissaan jotain. Mitä voisin nyt harrastaa, mistä olla kiinnostunut? Millaisia intohimoja voisin elämääni kehittää? Sellaisia, joissa ei tarvita yksin olemista.

Parin viime viikon aikana vastauksia on alkanut ilmestyä. Olen alkanut hurahtaa kissoihin erittäin intohimoisella tavalla. Kissat ovat aina olleet osa minua, mutta nyt niistä on tulossa EKKO. Intohimo. Asperger-harrastus. Voin harrastaa kissoja olematta yksin. Haluan rotukissan. Haluan säästää rahaa omaan abessinialaiseen. Olen haaveillut ocicatista tai abessinialaisesta jo 7 vuotta ja nyt aion sen toteuttaa. Kaipaan kissaa, jolla on ISO persoonallisuus. Joka on äänekäs ja puuhakas ja mukana menossa ja hyvin älykäs ja utelias ja tekee tuhmuuksia, kuten tiputtelee tavaroita. Ehkä voisin ruveta jopa kasvattajaksi. Tätä aspektia en ole kuitenkaan vielä tutkinut yhtään, ja saa nähdä. Jos näin kävisi, alkaisin kasvattaa, hyvin pienimuotoisesti, tulipunaisia abessinialaisia.

Toinen harrastus/intohimo/ekko, joka on vahvasti alkanut nostaa päätään, on tämä viherryspiiperrys. Ala-asteella harrastin intohimoisesti eläinten- ja luonnonsuojeluhommeleita ja luonnon tutkimista yms. Sitten se on jäänyt taka-alalle muiden intressien pauhatessa etualalla, mutta nyt, kun en enää ole yksin enkä voi muhia omassa navassani, suuntaudun taas ulospäin kohti maailmaa.

Olen työkokeilussa Punnitse ja säästä -kaupassa, ja se tuo lähelleni yhden intohimoistani, ravinnon ja sen merkityksen terveydelle sekä samalla tuon viherpiiperryksen ja olen jälleen alkanut suunnitella kasvissyöntiä.

Olen myös kiinnostunut Afrikasta. Luin kirjan Rakkauteni Afrikka, elämäkerta orponorsuja (ja monenlaisia muitakin otuksia) pelastavasta naisesta. Se oli huippu kiinnostava kirja ja samalla avasi Nigerian luontoa, historiaa ja elämää. Nyt minua kiinnostaa tutkia lisää Afrikasta. Lainasin romaanin, joka kertoo nigeriassa 1800-luvun lopulla elävästä miehestä jossain heimossa ja miten valkoiset uudisasukkaat alkavat ilmestyä Nigeriaan ja miten se vaikuttaa kaikkien elämään. Lainasin myös pari elämäkertaa.

Ja meille tuli tänään bengalin kissa hoitoon kahdeksi viikoksi!! Näin Facebookissa ilmoituksen. Tuolla se nyt murjottaa saunassa ja ärisee kuin viidakkokissa meidän maatiaisille, jos ne menevät liian likelle.